PROFILBARU.COM

Tämä artikkeli kertoo SS-kenraalista. Samannimisestä preussilaisesta kenraalimajurista kerrotaan artikkelissa Ludolf von Alvensleben (kenraali).

Ludolf-Hermann Emmanuel Georg Kurt Werner von Alvensleben, ”Bubi” (17. maaliskuuta 1901 Halle, Saksa – 17. maaliskuuta 1970) oli SS-Gruppenführer ja poliisin kenraaliluutnantti natsi-Saksassa.

Ludolf von Alvensleben syntyi aatelissukuun. Hänen isänsä Ludolf von Alvensleben oli preussilainen kenraalimajuri. Vuonna 1918 hän liittyi kadetiksi 10. magdeburgilaiseen husaarirykmenttiin, mutta ei ehtinyt ensimmäisen maailmansodan rintamille. Sodan jälkeen Alvensleben oli mukana vapaajoukkojen (Freikorps) toiminnassa ja Stahlhelm-Bundissa.

Natsipuolueeseen

Alvensleben liittyi kansallissosialistiseen puolueeseen ja SA-joukkoihin vuonna 1929. SA-joukoissa Alvensleben oli aktiivinen. Hän ehti saada yhteensä 11 rangaistusta toisiin puolueisiin ja kansanryhmiin kohdistetusta vahingonteoista. Näitä rangaistuksia hän istui yleensä Eislebenin vankilassa. 1930-luvun alun katutappeluissa kommunistien kanssa Alvensleben haavoittui kolmesti. Hän erosi SA-joukoista helmikuussa 1932 osallistuakseen vaaleihin päästäkseen Preussin valtiopäivien jäseneksi, mutta ei saanut riittävää kannatusta.

Natsit nousivat valtaan tammikuussa 1933. Alvenslebenista tuli kansallissosialistisen puolueen aluetarkastaja. Helmikuussa Alvensleben osallistui Gauleiter Rudolf Jordanin ja SS-johtaja Hermann Florstedtin järjestämään Eislebenin verisenä sunnuntaina (Eislebener Blutsonntag) tunnettuun kommunistien joukkomurhaan. Keväällä hän pääsi vihdoin Preussin valtiopäivien jäseneksi ja loppuvuonna hänestä tuli Saksan valtiopäivien jäsen. Reichstagin jäsenenä hän oli natsi-Saksan loppuun asti.

Alvensleben liittyi SS:ään huhtikuussa 1934 ja hänelle myönnettiin samalla SS-Obersturmbannführerin virka-arvo. Hänen elämäntyylinsä jatkui väkivaltaisena. Vuoden 1934 elokuussa hänelle annettiin SS:n johtajan Heinrich Himmlerin käskystä virallinen nuhtelu, koska hän oli hyökännyt erään leipziglaisen yökerhon omistajan vaimon päälle yhdessä SS-toverinsa Otto Hoffmannin kanssa. Ennen sodan alkua Alsvensleben toimi monissa eri tehtävissä SS-joukoissa. Vuoden 1938 lopulla hänestä tuli Himmlerin adjutantti.

Toinen maailmansota

Pääartikkeli: Toinen maailmansota

Saksa aloitti toisen maailmansodan hyökkäämällä Puolaan 1. syyskuuta 1939. Alvenslebenin tehtäväksi tuli toimia etnisesti saksalaisten itsepuolustusjoukkojen komentajana (Volksdeutschen Selbstschutzes) Danzigin ja länsi-Preussin alueella. Kun Himmler vieraili alueella, Alvensleben valvoi henkilökohtaisesti 20 sabotööriksi epäillyn puolalaisen teloitusta Brombergin alueella. Kun yksi puolalaisista vain haavoittui, Alvensleben hoiti teloituksen loppuun henkilökohtaisesti ampumalla.

Yksi Alvenslebenin sukulaisista, kreivi von Alvensleben-Schoneborn oli nainut puolalaisen naisen ja oli hyvissä väleissä alueen puolalaisten ja juutalaisten kanssa. Ludolf von Alvensleben oli tästä niin raivoissaan, että ampui sukulaisensa kuoliaaksi. Hän raportoi tapauksesta Karl Wolffille. Alvenslebenin toiminta Puolassa oli veristä. Kuka tahansa etnisesti saksalainen saattoi valheellisesti ilmiantaa puolalaisen, josta ei pitänyt ja näin saada kuolemantuomion vihamiehelleen. Alvenslebenin ”itsepuolustusjoukot” ilmestyivät tällöin uhrin kotiin ja murhasivat tämän omaan kellariinsa, autotalliinsa tai vajaansa. Vain viiden viikon miehittämisen jälkeen Alvensleben raportoi Kurt Daluegelle, että hänen 17 667 miehestä koostuvat ”itsepuolustusjoukkonsa” olivat tappaneet jo 4 247 puolalaista. Alvenslebenin epäillään olevan vastuussa jopa 20 000 puolalaisen teloittamisesta.

Alvensleben toimi SS-poliisipäällikkönä eri miehitysalueilla. Lokakuusta 1944 sodan loppuun hän toimi Wehrkreis IV:n sotavangeista vastaavana komentajana.

Sodan jälkeen

Huhtikuussa 1945 Alvensleben vangittiin ja hän joutui brittien sotavankeuteen. Vuoden lopussa 1945 hän pakeni Neuengammen internointileiristä. Hän pakeni perheineen Argentiinaan 1946 ja sai vuonna 1952 Juan Perónilta oleskeluluvan nimellä Carlos Lücke. Hän asui heinäkuussa 1956 Buenos Airesissa ja muutti sitten Santa Rosa de Calamuchitaan.

Puolalainen sotarikosoikeus tuomitsi Alvenslebenin poissaolevana kuolemaan. Myös itäsaksalainen oikeusistuin olisi halunnut hänet vastaamaan osallisuudestaan Eislebenin veriseen sunnuntaihin. Tammikuussa 1964 Münchenin piirioikeus antoi hänestä pidätysmääräyksen 4 247 puolalaisen murhasta syksyllä 1939, mutta hän ei koskaan joutunut vastaamaan syytöksiin. Alvensleben kuoli keuhkosyöpään Santa Rosa de Calamuchitassa 1970.