Kristinusko Syyriassa

Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Syyriassa. Syyrian väestöstä suurin osa on muslimeita. Kristittyihin lasketaan kuuluvaksi noin 10 prosenttia väestöstä. Suurimpia kristittyjä kirkkoja ovat ortodoksit, uniaattikirkko sekä nestoriolainen kirkko. Kristittyjen määrä saattaa kuitenkin olla nykyään vähäisempi, sillä monet ovat paenneet Syyrian sisällissotaa.^[1]

Tunnustuskunnat

Syyrian tärkeimpiä ortodoksisia kirkkoja ovat Kreikan ortodoksinen patriarkaatti, Syyrian ortodoksinen patriarkaatti ja Armenian apostolinen kirkko. Syyriassa on myös kuusi katolista riittiä: melkiitit, armenialaiset, syyrialaiset, maroniitit, latinalaiset ja kaldealaiset. Idän assyrialainen kirkko toimii myös Syyriassa. Tärkeimpiä protestanttisia kirkkoja ovat Syyrian ja Libanonin kansallinen evankelinen synodi ja Armenian evankelisten kirkkojen liitto.^[2]

Historia

Kristinusko historiallisessa Syyriassa

Kristinuskon ensimmäiset vaiheet sijoittuvat Syyriaan, joka oli kristinuskon kannalta strategisesti merkittävä paikka. Vuoden 70 tienoilla Jerusalemista maanpakoon ajetut tai paennet Jeesuksen seuraajat asettuivat Syyrian Antiokiaan. Barnabas otti yhteyttä Paavaliin Syyrian Tarsoksessa ja toi hänet Antiokiaan. He toimivat ja opettivat seurakunnan keskuudessa, joita alettiin kutsua kristityiksi.^[3] Nykyisen Syyrian ensimmäiset kristilliset seurakunnat toimivat Damaskoksessa ja Seleukeiassa ensimmäisellä ja toisella vuosisadalla sekä Bosrassa ja Dura-Europoossa 100-luvulla.^[4]

Matteuksen evankeliumi on todennäköisesti peräisi Syyriasta. Vuoden 150 jälkeen assyrialaissyntyninen Tatianos kokosi evankeliumiharmonia Diatessaronin. Tätä käytettiin lähetystyössä Syyriasta ja Edessasta käsin eri puolille Aasiaa. Antiokia oli keskuspaikka kristinuskolla, josta kristityt levittäytyivät eri puolille. Edessa oli kristinuskon kolmas keskus ja merkittävä portti kristinuskon levittäytymisessä Aasiaan. Edessan yhteisön perustajana pidetään apostoli Taddeusta.^[3]

Parthialaisen rauhan kukoistuskaudella kristityt ja juutalaiset opiskelivat Edessassa hyvässä hengessä Raamatun kirjoituksia. Bardesanes rohkaisi kuningasta luomaan ystävälliset suhteet kristittyihin ja teki lähetystyötä kristinuskon nimissä. Bardesanes loi suhteita eri uskontojen välillä ja lopulta hänet julistettiin kirkonkiroukseen.^[5]

Kristittyjen vainot

Sassanidien dynastian aikana elvytettiin zarathustralaisuus ja pyrkimykset kruunun ja zarathustralaisuuden sulauttamiseksi alkoivat. Tästä seurasi kristittyjen teloituksia. Perimätiedon mukaan vuoden 344 pitkäperjantaina toimeenpantiin sadan kristityn johtajan mestaus. Historioitsija Sozomen mukaan vuosien 339–348 välisenä aikana teloitettiin satoja tuhansia ihmisiä. Myöhempi tutkimus on pitänyt tätä lukua kuitenkin liian korkeana.^[5]

Jakobiittinen kirkko

Jakobiittisen eli syyrialaisen kirkon syntyyn vaikutti keisarinna Theodoran monofysiiteille antama tuki. Jakobiittikirkko hylkäsi Khalkedonin kirkolliskokouksen päätökset ja käytti syyrian kieltä. Jakobiitit noudattivat Antiokian kirkon riittejä, jotka olivat vielä vanhempia kuin bysanttilaiset seremoniat.^[6]

Lähteet

• Dué, Andera & Laboa, Juan Maria: Kristinusko 2000 vuotta. Helsinki: Kirjapaja, 1998. ISBN 951-625-516-7
• Marty, Martin (suom. Juha Meriläinen): Kristitty maailma. (Kristinuskon globaali historia) Kirjapaja Vuosi = 2010. ISBN 978-952-247-043-0

Viitteet

1. Countries: Syria Central Intelligence Agency: World Factbook. Viitattu 21.7.2023. (englanniksi)
2. Maat: Syyria World Council of Churches. Viitattu 21.7.2023. (englanniksi)
3. Marty 2010, s. 57–59
4. Dué & Laboa 1998, s. 20
5. Marty 2010, s. 61–62
6. Dué & Laboa 1998, s. 68