Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Artikkeli sisältää laajoja viitteettömiä osia.
Kotka on kaupunki Kaakkois-Suomessa ja se kuuluu Kymenlaakson maakuntaan. Kaupunki sijaitsee Suomenlahden rannalla. Kotka on Kouvolan ohella toinen Kymenlaakson maakunnan keskuksista. Kotka on merkittävä satama- ja teollisuuskaupunki sekä monipuolinen koulu- ja kulttuurikaupunki.
Kotkan kaupungissa asuu noin 50 000 henkilöä ja laajemmin koko seudulla asuu noin 79 000 henkilöä. Asukasluvultaan Kotka on Suomen 21:nneksi suurin kaupunki. Kotkan naapurikunnat ovat Hamina, Kouvola ja Pyhtää.
Kotkan historia liittyy emäpitäjänsäKymin historiaan. Pyhtääseen kuulunut Kyminkartanonkappeli rakennettiin noin vuonna 1440. Kymin seurakunta itsenäistyi vuonna 1642. Kaupungistumisen myötä Kymistä erotettiin ensin Kotkan kaupunki vuonna 1879 ja Karhulankauppala vuonna 1951. Vuoden 1977 kuntaliitoksessa Kotkan kaupunki laajeni käsittämään lähes kaikki eri aikoina Kymiin kuuluneet alueet.
Kotkan keskusta sijaitsee Kotkansaarella. Toinen tärkeä keskus on entisen Kymin pitäjän kirkonkylä ja Karhulan kauppalan keskusta, joka nykyisin kuuluu Karhulan ja Helilänkaupunginosiin. Merkittävimmät kerrostalolähiöt ovat Karhuvuori lännessä ja Sunila idässä. Kotkan keskustaajama on jaettu asemakaavallisiinkaupunginosiin. Keskustaajaman ulkopuolella on maaseutumaisia pääosin kaavoittamattomia kyliä. Kotkan maapinta-ala on 277,77 neliökilometriä, josta 5,82 neliökilometriä on sisävesistöjä. Meripinta-ala on 671,99 neliökilometriä.[1]
Kotkan kaupunkikuvalle on tyypillistä rikkonainen Suomenlahden rannikko saaristoineen ja Kymijoen suuhaarat. Saarista ovat suurimmat Mussalo, Kirkonmaa, Kuutsalo ja Kotkansaari. Suomenlahden ulkosaaristossa on Haapasaaren saaristo. Hovinsaari ja Kolkansaari ovat Kymijoen suuhaarojen välistä mereen työntyviä niemiä, joita voidaan pitää myös saarina, koska Kymijoki erottaa ne mantereesta.
Kymijoki virtaa mereen kolmena haarana kaupungin alueella, lännestä itään lueteltuna Langinkoskenhaara, Huumanhaara ja Korkeakoskenhaara. Hovinsaari jää Langinkosken- ja Huumanhaaran väliin ja Kolkansaari Huuman- ja Korkeakoskenhaaran väliin. Kymijoessa on Kotkan alueella useita koskialueita. Suurimmat vapaana virtaavat kosket ovat Pernoonkosket, Langinkoski, Siikakoski ja Kultaankosket. Vesivoimalaitokset on rakennettu Korkeakoskeen ja Koivukoskeen.
Kotkassa on ainoastaan kaksi pientä, noin yhden kilometrin halkaisijaltaan olevaa järveä ja joitakin noin 300 metriä halkaisijaltaan olevia lampia. Laajakoskenjärvi Kymijoen Pernoonhaaran vieressä on alun perin ollut joenpoukama. Laajakosken perkauksen ja oikaisun ja siitä johtuneen vedenpinnan laskun seurauksena sen erottaa joesta nykyään kapea kannas. Rapakivenjärvi Kotkan ja Kouvolan rajalla on lähes umpeenkasvanut järvi, joka sijaitsee nykyiseen Nummenjokeen johtaneen muinaisen Kymijoen haaran varrella. Laajakoskenjärvi ja Rapakivenjärvi kuuluvat Natura 2000 -alueisiin.
Kotkan korkein kohta on lähellä Haminan rajaa sijaitseva Suurivuori, jonka korkeus on 87 metriä merenpinnasta. Muita korkeita kohtia ovat Kymin lentokentän seutu (noin 72 metriä) ja Pernoon Haukkavuori (69,1 metriä). Kallioperä on suurimmaksi osaksi rapakiveä. Kymijoen itäpuolella kulkee osin katkonainen pitkittäisharju. Kymijoen ja Nummenjoen varrella on tasaista savikkoa ja entisiä suoalueita, jotka on raivattu pelloiksi. Luonnontilaisista suoalueista merkittävin on lähellä Pyhtään rajaa sijaitseva Mustanjärvensuo, joka kuuluu Valkmusan kansallispuistoon.
Ilmasto
Ilmastoon vaikuttaa erityisesti rannikon tuntumassa Suomenlahti, jonka seurauksena kaupungin eteläosissa on meri-ilmaston piirteitä. Kaupungin pohjoisosissa ilmasto on jo huomattavasti mantereisempi.
Nykyisen Kotkan alueen varhaisimmat asuinpaikat kuuluvat kivikauden aikaiseen kampakeraamiseen kulttuuriin. Merenpinta on ollut tällöin noin 20 metriä nykyistä korkeammalla ja nykyiset Kotkan alueella olevat Kymijoen ja Nummenjoen varret ovat olleet merenlahtia. Asuinpaikkoja on löydetty näiden muinaislahtien rannoilta Laajakoskelta, Juurikorvesta ja Ylänummelta.
Myöhempään vasarakirveskulttuuriin kuulunut asuinpaikka on löydetty Juurikorvesta ja kulttuuriin kuuluneita irtolöytöjä myös muualta. Pronssikautisiaröykkiöhautoja eli hiidenkiukaita tunnetaan merkittävä ryhmä Östringinlahden Höyterinpohjan alueelta Itärannan ja Kaarniemen välillä. Alueella on myös Suomessa harvinaisia pronssikautisia tai pronssi- ja rautakauden vaihteen aikaisia laivan- tai veneenmuotoisia kivilatomuksia. Eräs alueen hautaröykkiöistä on ajoitettu varhaisrautakaudelle.
Kuutsalon ja Kirkonmaan välisen salmen itäistä suuta on joskus arveltu viikinkien idäntien yöpymissatamaksi.[9]Tiutisen vieressä sijaitseva Pirköyrin saari on toiminut mahdollisesti jo viikinkiajalla kauppapaikkana. Itämeren alueen jouduttua 1100-luvun loppupuolelta lähtien saksalaisten hansakauppiaiden valtaan Suomenlahden pohjoisrannikon kauppayhteydet etelään vilkastuivat.[10]
Keskiaika
Varhaiskeskiajalla vilkastunut kaupankäynti ja Kymijoen lohi- ja siikakosket aiheuttivat Kymijoen suualueelle voimakasta uudisasutustoimintaa. Kymijoen suualueiden merkittävän asutuskauden katsotaan alkaneen 1200-luvun alkupuolella. Paikan- ja henkilönnimien perusteella alueelle muuttanut väestö oli suurimmaksi osaksi hämäläisperäistä, mutta joukossa on ollut myös savolaista ja karjalaista väestöä. Viipurin linnan rakentamisen jälkeen 1293 Kymijoen suualue tuli liitetyksi Ruotsin valtapiiriin ja Viipurin linnalääniin. Alueen ruotsinkielisen asutuksen syntyminen on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle, jolloin saaristoon ja rannikolle muutti ruotsalaisia uudisasukkaita. Tallinnan saksalaisten hansakauppiaiden oikeus käydä vapaata kauppaa Kymijoen ja Nummenjoen suualueilla rajoittui vuonna 1336, jolloin Viipurin linnanpäällikkö Pietari Joninpoika myönsi heille oikeuden käydä kauppaa Viipurissa, Virolahdella ja Vehkalahdella.
Kymi itsenäistyi omaksi seurakunnaksi Pyhtään itäosasta vuonna 1642. Kymiin liitettiin kyliä myös Vehkalahden länsiosista eli Kymijoen Pernoonhaaran, Koivukoskenhaaran ja Huumanhaaran itäpuolelta. Seurakunnan ensimmäinen kirkko rakennettiin Kyminkartanon kappelin paikalle. Tämä puukirkko oli 1720-luvulle tultaessa huonokuntoinen, jolloin uusi kirkko päätettiin rakentaa Helilään. Helilästä kasvoi myöhemmin Karhulan kauppalan keskusta.
Mantereen puolelle rakennettiin Kyminlinna vanhan Kyminkartanon alueelle paikkaan, jossa Alinen Viipurintie eli Suuri Rantatie ylittää Kymijoen Langinkosken- ja Huumanhaaran. Ensimmäistä niin sanottua Suvorovin linnoitusta laajennettiin vuodesta 1803 lähtien käsittämään koko Hovinsaaren pohjoisosa.
Linnoituskaupungin väestö oli pääosin ortodoksisia venäläisiä, kohoten parhaimmillaan noin kahdeksaan tuhanteen, mikä oli suunnilleen saman verran kuin Suomen pääkaupungissa Turussa. Kymin pitäjän luterilainen väestö oli samaan aikaan noin 2 200. Linnoitukset menettivät kuitenkin pian sotilaallisen merkityksensä Venäjän ja Ruotsin rajan siirryttyä Suomen sodassa vuonna 1809 Kymijoelta Tornionjokeen. Tämän seurauksena keisari Aleksanteri I alensi Ruotsinsalmen toisen luokan linnoitukseksi ja torjui anomuksen kaupungin perustamiseksi. Ruotsinsalmen linnoituskaupunki alkoi tyhjentyä, ja sinne jäi vain muutamia satoja asukkaita. Monet venäläiskauppiaat, kuten Sinebrychoff, siirtyivät muun muassa Helsinkiin. Krimin sodassa vuonna 1855 brittiläis-ranskalainen laivasto tuhosi merilinnoitukset ja linnoituskaupunki tuhoutui suurimmaksi osaksi tulipalossa. Nykypäivään on parhaiten säilynyt ortodoksinen Pyhän Nikolaoksen kirkko vuodelta 1801 sekä linnoituksista Kyminlinna, joka ei sijaintinsa vuoksi joutunut sotatoimien kohteeksi.
Teollistuminen
Kotkan saha vuonna 1910
Korkeakosken länsirannalla tiedetään olleen Kyminkartanon jauhomylly jo ainakin 1550-luvulla ja sinne rakennettiin myös sahamylly vuonna 1563. Korkeakosken jokihaaran alajuoksulle Helilään perustettiin 1560-luvulla kruunun laivanveistämö.
Sahateollisuuden voimakas kasvu 1870-luvun alkupuolella johti lukuisien höyrysahojen perustamiseen Kymissä. Kymijoen suulla sijainnut alue oli otollinen sahateollisuudelle, koska jokea pitkin saattoi uittaa puutavaraa Päijänteeltä ja Saimaalta asti ja Kymijoki oli luonnollinen paikka sahojen perustamiselle. Ensimmäisen höyrysahan rakennuttivat Kotkansaaren itäosaan yhteisesti Carl Henrik Ahlqvist ja Johan Friedrich Hackman. Vuonna 1871 valmistunutta sahaa alettiin kutsua uusien sahojen rakentamisen myötä Vanhaksi sahaksi. Vuonna 1872 norjalainen yhtiö W. Gutzeit & Co perusti Kotkansaaren itäosaan sahan, joka oli valmistuessaan Suomen suurin. Sahaa nimitettiin myöhemmin Norjan sahaksi, koska siellä työskenteli paljon norjalaisia, joista Gutzeit piti hyvää huolta. Hän rakennutti heille oman koulun ja kaupan sekä järjesti hyvät asumisolot ja korotti palkkoja. Gutzeitin kiinnostus purjehtimiseen näkyi siinä, että Gutzeitin järjestämistä tapahtumisisista suurin osa oli purjehdukseen liittyviä. Gutzeit perusti myös lasitehtaita, konepajoja ja tiilitehtaita. Vuoteen 1876 mennessä Kymissä oli yhdeksän höyrysahaa, esimerkkeinä Norjan saha, Vanha saha, Hallan, Karhulan, Hovinsaaren, Jumalniemen ja Sunilan saha. Niiden ympärille syntyi nopeasti muuta teollisuutta. Teollistumisen myötä Kymin väkiluku alkoi nousta voimakkaasti. Vuonna 1870 se oli noin 3 200 henkeä, mutta vuosikymmenen loppupuolella noin 5 000, joista Kotkansaarella asui noin 1 000 asukasta. Ruotsinsalmen linnoituskaupungin raunioille alkoi muodostua uudelleen kaupunkimainen yhteisö.
Kotkan kaupunki
Suomen suuriruhtinaskunnan senaatti antoi 16. huhtikuuta 1878 julistuksen kaupungin perustamisesta Kotkan saarelle Kymin pitäjästä,[12] joten vuonna 1879 Kotkansaari ja Hovinsaaren eteläosat irrotettiin Kymin kunnasta ja perustettiin Kotkan kaupunki, joka sai meri- ja tapulikaupungin oikeudet. Kaupungin ensimmäisessä asemakaavassa vuodelta 1878 katuverkosto laadittiin pääpiirteissään samansuuntaiseksi linnoituskaupungin katujen kanssa. Kaava laadittiin silloin yleisesti käytössä olleeksi ruutukaavaksi. Kouvola-Kotka -rautatien valmistuminen vuonna 1890 vahvisti Kotkan kehitystä alueensa merkittävimmäksi teollisuus- ja satamakaupungiksi ohi Haminan. Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1945 perustettiin uusi Kymen lääni, jonka väliaikainen pääkaupunki Kotka hetken oli. Kotkan kaupungin vaakunan suunnitteli Olof Eriksson vuonna 1957.
1950-luvun alussa Kymi oli suurkunta, jonka hallintoa ja rakennustoimintaa ei pystytty enää hoitamaan maalaiskuntien lainsäädännön mukaan. Vuonna 1951 Kymin teollisuustaajamista muodostettiin Karhulan kauppala, maaseutukylien jäädessä edelleen maalaiskunnaksi. Kauppalaan liitettiin Kymin kunnan keskeiset alueet; kirkonkylä Helilä sekä Karhulanniemen, Sunilan ja Korkeakosken teollisuusalueet. Alvar Aallon suunnittelema Sunilan asuntoalue oli alun perin kaavoituksella muuhun kuntakokonaisuuteen liittymätön alue Kymissä. Otto-Iivari Meurmannin luomassa Karhulan kauppalan ensimmäisessä yleiskaavassa vuodelta 1955 pyrittiin kokoamaan kylätaajamia kauppalan asumalähiöiksi ja luomaan Helilästä liikekeskusta.
Kartta Kotkan alue- ja kuntaliitoksista.
Kotkan alueellinen laajeneminen
Kotkan kaupungin alue käsitti alun perin vain Kotkansaaren ja Hovinsaaren eteläisimmän osan. Nopeasti kasvava kaupunki tarvitsi lisää maata ja jo vuonna 1884 Kotkaan liitettiin Hovinsaari suurimmaksi osaksi ja Hietanen. Hovinsaaren pohjoisosa eli Kyminlinna liitettiin Kotkaan vuonna 1948. Vuonna 1954 Kymin länsiosista liitettiin kaupunkiin laaja alue, joka käsitti muun muassa Mussalon saaren sekä Ruonalan, Lankilan ja Sutelan kylät. Alueella on nykyisin myös Karhuvuoren ja Aittakorven kaupunginosat. Vuonna 1965 kaupunkiin liitettiin Karhulan kauppalasta Tiutisen saari.[13]Haapasaaren kunta, joka oli irtautunut Kymistä 1913 ja joka oli 1970-luvulla ollut asukasluvultaan Suomen pienin kunta, liitettiin Kotkaan vuonna 1974. Kotkan, Karhulan ja Kymin kuntaliitoksessa vuonna 1977 kaupunki laajeni käsittämään pääosin kaikki eri aikoina Kymiin kuuluneet alueet.[14]
Politiikka
Kotkan kirkkoErkki Huttusen suunnittelema Kotkan kaupungintalo valmistui vuonna 1934.
Kotkan kaupungin ylintä päätösvaltaa käyttää kaupungin asukkaiden joka neljäs vuosi kunnallisvaaleissa valitsema kaupunginvaltuusto. Kotkan kaupunginvaltuustossa on 51 jäsentä, jotka valitsevat 13-jäsenisen kaupunginhallituksen ja lautakunnat. Kaupunginvaltuuston puheenjohtajana toimii kokoomuksen Pasi Hirvonen[15] ja kaupunginhallituksen puheenjohtajana SDP:n Sami Virtanen.[16] Kaupunginjohtajana toimii Esa Sirviö. Kotkassa toimii myös nuorisovaltuusto, jolla on edustajansa eri lautakunnissa.
Väestö
Kotkan asukasluku oli 50 336 asukasta[2]2024-10-3131. lokakuuta2024 ja asukastiheys 185,1 asukasta neliökilometrillä. Vuoden 2006 lopulla asukkaista oli suomenkielisiä 52 131 (95,5 %) ja ruotsinkielisiä 579 (1,1 %). Muiden kielten puhujien määrä oli 1 897 (3,5 %). Ulkomaan kansalaisia Kotkassa asui 1 582 (2,9 %). Ulkomaan kansalaisten määrä on kasvanut nopeasti 1990- ja 2000-luvuilla, vielä vuonna 1990 se oli vain 0,3 % väestöstä.[17] Nykyisen Kotkan alueen asukasluku oli suurimmillaan noin 62 000 henkeä 1970-luvun puolivälissä hieman ennen suurta kuntaliitosta. 1970-luvun lopulta alkoi väestökato, jota kesti 1990-luvun lopulle. Muuttoliike suuntautui erityisesti pääkaupunkiseudulle. 2000-luvulla asukasluku pysyi suunnilleen ennallaan. Vuodesta 2013 alkaen Kotka on kuitenkin jälleen kokenut väestökatoa,[18] joka kasvaneen muuttotappion takia syveni voimakkaasti 2020-luvun alussa.[19]
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Vuoden 2018 lopussa Kotkassa oli 52 883 asukasta, joista 51 410 asui taajamissa, 920 haja-asutusalueilla ja 553:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Kotkan taajama-aste on 98,2 %.[20] Kotkan taajamaväestö jakautuu kahden eri taajaman kesken:[21]
Kaupungin keskustaajama on lihavoitu. Asteriskilla (*) merkityt taajamat kuuluvat tähän kaupunkiin vain osittain. Kotkan keskustaajama ulottuu pieniltä osin myös Haminan kaupungin alueelle.[22]
Kotkan kolme suurinta työnantajaa vuonna 2018 olivat Kotkan kaupunki, Kymsote ja Steveco.[31] Suurimmat elinkeinot vuonna 2004 olivat yhteiskunnalliset palvelut (31,7 %) ja teollisuus (21,9 %).[32] Vuonna 2006 kaupungin kokonaismenot olivat hieman yli 370 miljoonaa euroa ja kunnallisverotuloja kertyi 141,3 milj. euroa tuloveroprosentin ollessa 18,75 %.[33] Koronapandemian vuonna 2020 kokonaismenot olivat 424,3 miljoonaa, kunnallisverotuloja kertyi 225,3 miljoonaa euroa ja tuloveroprosentti oli 21,5%.[34]
Kotkan työttömyysaste oli vuoden 2015 lopussa 22,2 prosenttia, mikä on eräs Suomen korkeimpia ja suurin maan kaupungeista.[35] Vuoden 2022 alussa Kotkan työttömyysaste oli 13,9 %, mikä oli Kaakkois-Suomen kunnista Rautjärven jälkeen toiseksi korkein luku.[36]
Kaupungin energiayhtiö Kotkan Energia tuottaa 60 % energiastaan uusiutuvista energianlähteistä. Yli puolet kotkalaisista kiinteistöistä lämmitetään Kotkan Energian tuottamalla ja jakelemalla kaukolämmöllä.
Vesihuollosta vastaa Kymen Vesi, jolla on jätevedenpuhdistamo Mussalossa.[37]
Asuinkiinteistöjen jätteiden kuljetuksesta vastaa Kymenlaakson Jäte Oy.[38] Lajiteltuja jätteitä voi toimittaa Jumalniemen jäteasemalle ja Kotkansaaren kierrätysasemalle.[39]
Liikenne
Kotkasta on vuonna 1890 valmistunut rautatieyhteys Kouvolaan. Kotkan rautatieasema sijaitsee osoitteessa Kotkantie 1. Junien pääteasema Kotkan Satama sijaitsee Tornatorintiellä. Juna kulkee Kotkasta Kouvolaan, josta on vaihtoyhteydet eri suuntiin.
Yhteysalukset Otava ja Tekla liikennöivät Kotkan Kuusisen satamasta Itäisen Suomenlahden saaristoon, muun muassa Pyhtään Kaunissaareen. Lisäksi Sapokanlahden laiturista lähtee monenlaisia aluksia, vesibusseja ja taxi-veneitä saaristoon. Monille saarille järjestetään myös teemaristeilyjä.
Kaupunki sijaitsee valtatien 7, E18 varrella, jonka kautta etäisyys Helsinkiin on noin 130 kilometriä. Paikallisliikennettä Kotkassa hoitaa nykyisin vain Pohjolan Liikenne, joka osti ensin Karhulanpuoleisen linja-autoliikenteen Onni Vilkas Oy:ltä Onni Vilkkaan kuoltua ja sitten Mussalo-Karhuvuoren liikenneoikeudet marraskuussa 2007 Jyrkilä-liikenneyhtiöltä, joka jatkaa kuitenkin tilausmatka-liikenneyhtiönä.[40] Palvelulinjoja sekä seutu- ja kaukoliikenteen vakiovuoroja Kotkassa ajavat lisäksi Savonlinja-Yhtiöt, Henkilöliikenne Heino Oy sekä Liikenne Vuorela.
Kantasatama. Kantasatama on monitoimisatama, joka on keskittynyt pääasiassa lolo-tyyppiseen liikenteeseen. Satama on jaettu kaupalliseen ja kulttuurisatamaan. Kantasatamassa sijaitsee Merikeskus Vellamo, jossa toimivat muun muassa Suomen merimuseo ja Kymenlaakson museo. Merikeskus Vellamon vieressä on laiturissa jäänmurtaja Tarmo. Kantasataman alueella sijaitsee myös Suomen Puuvenekeskus. Tapahtumakeskus Satama Areenan ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin uuden kampuksen rakennustyöt alkoivat Kantasataman alueella kesällä 2021. Uusi tapahtumakeskus valmistuu kesällä 2023.
Hietanen. Hietanen on keskittynyt roro-liikenteeseen. Hietasen sataman merkitys Kotkassa on lisääntynyt voimakkaasti Venäjälle suuntautuvan henkilöautojen transitoliikenteen kasvun myötä.
Hietanen Etelä (Puolanlaituri)
Kotkassa on lisäksi muita kuin HaminaKotka Sataman osakeyhtiöön kuuluvia satamia:
Sunilan satama on Sunila Oy:n ja HaminaKotka Satama Oy:n yhdessä omistama satama
Kymenlaaksossa toimivan sinfoniaorkesterin Kymi Sinfoniettan toinen pääkonserttitalo on Kotkan konserttitalo. Tunnettuja kotkalaisia kevyen ja rockmusiikin yhtyeitä ovat muun muassa Harmony Sisters, Sten's Stoned, Sydänmaa ja Ypö-Viis. Musiikin perusopetuksesta on jo vuodesta 1946 lähtien vastannut Kotkan-seudun musiikkiopisto, joka toimii Kotkan lisäksi neljän lähikunnan alueella.
Kotkan meripäivät on järjestetty vuodesta 1962. Meriaiheinen tapahtuma järjestetään heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Se on nykyisin yleisömäärältään Suomen kolmanneksi suurin festivaalitapahtuma.
Kotkan urkuviikko on vuosittain järjestettävä urkujen soiton opetusta ja konsertteja sisältävä tapahtuma. Järjestäjinä ovat Kotkan seurakunta, Kotkan kaupunki ja Sibelius-Akatemia.
Kotkan kansainvälinen urkukilpailu on Kotkan kulttuuriasiainkeskuksen, Kotkan seurakunnan ja Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin osaston noin viiden vuoden välein järjestämä nuorille urkureille tarkoitettu kilpailu.
Aaltoja! Valoa ja ääntä Kotkassa -kaupunkifestivaali järjestettiin ensimmäisen kerran lokakuussa 2021. Festivaali tuo valo- ja äänitaideteoksia Kotkaan.
Kotkan kalamarkkinat, kahdesti vuodessa Sapokan rannassa järjestettävä markkinatapahtuma.
Nähtävyydet
Sibeliuksenpuisto Kotkan keskustassa
Kotkansaarella sijaitsevat Merikeskus Vellamo Kantasatamassa ja sen laiturissa museojäänmurtaja Tarmo. Puistoista kuuluisin on Sapokan vesipuisto, joka on useasti palkittu viheralue. Sapokanlahden rannalla sijaitsee myös Maretarium, joka on vuonna 2002 valmistunut suomalaisten kalojen akvaariotalo. Kotkansaaren eteläisimmässä kärjessä sijaitseva Katariinan meripuisto on yli 20 hehtaarin suuruinen puisto- ja virkistysalue. Öljysatamasta merelliseksi kansanpuistoksi vähitellen kasvanut Katariinan Meripuisto on erittäin monipuolinen toimintapuisto kaiken ikäisille. Kymijoen varrella sijaitseva Koskipuisto on Kotkan uusin vesiaiheinen puisto.
Kotkan veistospromenadi on kokoelma nykykuvanveistäjien teoksia, joista pääosa sijaitsee Keskuskadun lehmusbulevardilla, mutta kokoelma on laajentunut myös ympäröiviin puistoihin ja katuihin. Veistospromenadille on hankittu uusia teoksia lähes vuosittain.
Kotkan alueella puhutun kielen perustana on kaakkoishämäläinen murre, joka kuuluu hämäläismurteisiin. Kotkan alueella puhuttu murre on Kymin murretta, joka kuuluu kaakkoishämäläisen murteen Iitin ryhmään.[43]
Jääkiekkoa ja taitoluistelua varten on käytössä Kotkan jäähalliRauhalassa ja sen vieressä oleva harjoitushalli. Ruonalan urheiluhalli toimii harjoitushallina useille eri lajeille (muun muassa jalkapallo). Monille sisäurheilulajeille on käytössä Steveco-areenaKarhuvuoressa (erityisesti koripallo). Aittakorvessa sijaitsevat keilahalli sekä Liikuntakeskus Kotka, jossa voi harjoittaa muun muassa squashia ja sulkapalloa.
Kotkan kaupungilla on 10 ystävyyskaupunkia eri puolilta maailmaa. Lisäksi kaupungilla on yhteistyösopimuksia Pietarin ja Pohjois-Tallinnan kaupunginosan kanssa. Myös koulutusalalla on yhteistyösopimuksia Viipurin, Pietarin, ja Tallinnan oppilaitosten kanssa.[47]
Useita kirjoittajia: Kotkan historia 1. Suomen Punaisen Ristin Kymen piirihallitus, 1953.
Useita kirjoittajia: Kotkan historia 2. Suomen Punaisen Ristin Kymen piirihallitus, 1955.
Vangonen, Galina: Aarteita arkistosta – Ruotsinsalmi kartoissa ja piirustuksissa. Teoksessa Rakennettu ranta – Ruotsinsalmesta Kotkan satamaan. Toimittanut Vesa Alén, Elvi Ikonen, Marita Kykyri, Ari Ryökkynen & Galina Vangonen. Kymenlaakson museo, Kotka 2013; s. 7–37.
.jpg)
