1300-luku (varhaisin tunnettu, saattaa olla vielä vanhempi)
Alkuperäinen käyttö
suurriistan ja jäniksen metsästys
Nykyinen käyttö
metsästyskoira
Muita nimityksiä
grand bleu de Gascogne, Great Gascony Hound, Great Gascony Blue, Grosser Blauer Gascogne-Laufhund, gran sabueso azul de Gascuña, gascogne’i suur sinine hagijas
Iso gascognenajokoira (ransk.grand bleu de Gascogne) on ranskalainenkoirarotu. Se on erityisen yleinen entisen Gascognen alueella eli nykyisessä Uusi-Akvitaniassa ja Occitaniessa.[2] Nykyisin väitetään kuitenkin Yhdysvalloissa olevan enemmän rodunedustajia kuin Ranskassa. Mm. George Washingtonilla tiedetään olleen niitä seitsemän.[3]
Ison gascognenajokoiran ilme, pää ja karvapeite ovat erityisen "ranskalaistyyppiset". Kallo on hieman holvautunut, otsapenger vain hieman korostunut. Silmät ovat soikeat ja ruskeat. Paksut silmäluomet antavat ilmeelle hieman surumielisen vaikutelman. Korvat ovat riippuvat, ohuet ja teräväkärkiset. Kuono on kallon kanssa samanmittainen, kuononselkä hieman kupera. Purenta on aina leikkaava. Rintakehä on pitkä ja leveä, selkä melko pitkä. Raajat ovat vahvat ja vankat. Häntä on sapelimainen ja melko paksu. Karvapeite on lyhyt ja tiheä. Väritys koostuu mustista ja valkoisista laikuista ja täplityksestä (ns. "kimo"), antaen liuskeensinisen vaikutuksen. Silmien yläpuolella, poskissa, huulissa, korvien sisäpuolella, raajoissa ja hännän alla on tan-merkit. Urokset ovat korkeudeltaan 65–72 cm. Nartut ovat korkeudeltaan 62–68 cm.[2]
Luonne ja käyttäytyminen
Iso gascognenajokoira on ihmisystävällinen, rauhallinen ja tottelevainen.[2] Se on itsepäinen, mutta kunnioittaa hyvää omistajaa. Rotu liikkuu vaivattomasti. Se pystyy keskittymään erittäin hyvin metsästykseen. Se on ennen kaikkea suurriistaa metsästävä koira, mutta sillä voidaan metsästää myös jäniksiä. Sitä voidaan käyttää sekä yksittäin jäljestävänä että ajueessa.[2]
Alkuperä
Rotu on hyvin vanha ja sen tiedetään olleen olemassa jo muinaisen hubertuksenajokoiran - vihikoiran kantarodun - aikoihin, josta se todennäköisesti polveutuu[4]. Desmond Morris uskoo sen olevan mahdollisesti jopa kaikkein vanhin ajokoirarotu ja polveutuvan suoraan muinaisesta "suurajokoirasta" (grand chien courant).[3] 1300-luvulla Foix'n kreivi Gaston Febus omisti isoja gascognenajokoiria, joiden avulla hän metsästi villisikoja, susia ja karhuja.[2] 1500-luvun lopulla myös Ranskan kuningas Henrik IV omisti isogascognenajokoira-ajueen.[3]
Vaikutus muihin rotuihin
Isogascognenajokoira on vaikuttanut kaikkien eteläranskalaisten ajokoirien jalostukseen.[2] Lisäksi Ranskasta Amerikkaan muuttaneet siirtolaiset veivät rodun edustajia mukanaan uuteen maahan, missä ne vaikuttivat amerikkalaisten pesukarhukoirien jalostukseen.[3]
