Artésien-normand oli keskikokoinen, rakenteeltaan melko raskasrakenteinen ajokoira. Sen nenä oli leveä ja purenta joko leikkaava tai tasapurenta. Silmät olivat suuret ja vakavailmeiset ja korvat riippuvat ja alhaalle asettuneet. Sileä, hieno ja erittäin tiheä karvapeite saattoi olla joko kaksi- (piebald) tai kolmivärinen (tricolour). Ensiksi mainitussa vaihtoehdossa pohjavärin tuli olla valkoinen, jossa oli riistanväriset, mäyränharmaat tai oranssit merkit. Valkoisen alueen pilkutus, joka tunnetaan monella ajokoira- ja seisojarodulla termillä ticking tai roan, oli epätoivottava ominaisuus. Säkäkorkeus vaihteli 45–60 cm välillä. Liikkeet olivat joustavat ja hiljaiset.[1]
Luonne ja käyttäytyminen
Rodun kuvaillaan olleen omanarvontuntoinen ja hyväluonteinen. Sitä käytettiin tavallisesti ajuemetsästykseen.[1]
Alkuperä
Artésien-normand oli läheistä sukua basset artésien normandille, josta se erosi lähinnä raajojensa pituudella ja suuremmalla koollaan. Näistä kahdesta pienikokoisen bassetti-rodun uskotaan olleen vanhempi.[1]
