Vuosina 2003–2010 käytyä Irakin sotaa vastustivat eri maiden poliitikot, upseerit ja kansalaisaktivistit jo etukäteen erityisesti humanitaarisista syistä. Sodan vastustus lisääntyi ajan mukana Yhdysvalloissa. Sodan kriitikot katsoivat monesti Yhdysvaltain sotilasoperaation lisänneen inhimillistä kärsimystä Irakissa sekä Yhdysvaltain joukkojen suorien sota- ja muiden toimien avulla että luomalla terroristeille toimintaedellytykset.
Sotaa vastustettiin Suomessa muun muassa järjestämällä suuri mielenosoitus (7 000–15 000 osallistujaa). YK:n silloisen pääsihteerin Kofi Annanin ja YK:n asetarkastusryhmää johtaneen Hans Blixin mukaan Irakin sota on laiton. Useiden kriitikoiden mukaan öljy ja yhdysvaltalaisjoukkojen siirtäminen pois Saudi-Arabiasta olivat Irakin sodan motiiveja. Suomen tasavallan presidentti Tarja Halonen on todennut sodasta: ”Oma käsitykseni on kuitenkin se, etteivät kansainvälisen oikeuden määräykset täyttyneet.”
Sodan vastustuksen syyt
Tavallisimpia syitä sodan vastustamiseksi ovat olleet sodan inhimilliset seuraukset, sodan väitetty valtapolitiikkaan tai luonnonvarojen hallintaan liittyvä motiivi sekä sodan pelätyt negatiiviset vaikutukset kansainvälisen politiikan kenttään, terrorismin lisääntymiseen ja länsimaiden ja muslimien vastakkainasetteluun. Sodan vastustajat myönsivät yleensä Saddamin tappaneen suuret määrät ihmisiä valtakaudellaan, mutta sanoivat, että 2000-luvulla Saddam ei ole tehnyt tällaisia laajamittaisia operaatioita, jotka antaisivat aiheen sodan aloittamiseen. Sodan vastustajien mukaan rauhanomaisia keinoja Saddamin syrjäyttämiseksi tai Irakin väestön auttamiseksi ei oltu vakavissaan pohdittu tai kokeiltu. Vastustajat ovat myös sanoneet, että Saddamin hallinnon pahimmat tappamisoperaatiot omaa väestöään kohtaan tehtiin länsimaiden hiljaisella hyväksynnällä 1980-luvun loppuvuosina. Myös kauppasaarron siviiliväestölle aiheuttamat tuhoisat seuraukset sekä kurdien yllyttäminen Saddamia vastaan ja jättäminen sitten oman onnensa nojaan edellisen sodan loputtua nähtiin osoituksena siitä, ettei Irakin väestön eduista olla oikeasti kiinnostuneita.
Irakilla on mittavat maaöljyreservit. Maailmanlaajuisen öljyhuipun on arvioitu tulevaisuudessa kasvattavan myös Irakin öljyesiintymien geopoliittista merkitystä. Lähi-idän turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta suurimman hyödyn sotatoimista on saanut Israel. Se on vaatinut retoriikassaan Yhdysvaltoja jatkamaan Lähi-idän operaatioitaan hyökkäyksellä Iraniin.
Kansainvälisen oikeuden vastainen
Amerikkalaisia joukkoja Bagdadissa Irakin sodan aikana.
Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian poliittiset johtajat ovat argumentoineet, että sota oli laillinen, samaan aikaan kun monet lainoppineet ja kansainväliset johtajat argumentoivat sen laittomuuden puolesta. Yhdysvaltain ja Ison-Britannian viranomaiset ovat argumentoineet, että ensimmäiseen Persianlahden sotaan liittyvät YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, myöhemmät tulitauon päätöslauselmat ja seuranneet Irakin aseohjelman tarkastukset olivat jo valtuuttaneet invaasion.[15] Sodan oikeudelliset perusteet on kyseenalaistettu huomauttamalla, että mikään YK:n päätöslauselma ei antanut oikeutta voimankäyttöön ja että turvallisuusneuvoston päätöslauselmia vastaan niskuroi myös eräitä Yhdysvaltain liittolaismaita, joita Yhdysvallat tukee poliittisesti ja rahallisesti. Irakin hallinnolla ei myöskään ole milloinkaan todettu olleen merkittäviä yhteyksiä al-Qaidaan. Humanitäärisiä syitä taas ei käytetty sodan perusteina ennen kuin sodan jälkeen kävi ilmi, ettei Irakilla todellakaan ollut joukkotuhoaseita.
Toisaalta, kahdeksan vuotta kestäneen Irakin ja Iranin välisen sodan aikana CIA oli tarjonnut Saddamille Yhdysvaltojen tukea, sotilaallista tiedustelutietoja, muun muassa vakoilusatelliittien keräämää tietoa taistelukentiltä, ja Yhdysvallat myönsi hänelle korkean teknologian vientilupia joita Irak käytti yrittäessään rakentaa joukkotuhoaseita[16].
Presidentti Martti Ahtisaari on todennut: ”Tietäen, että noin miljoona ihmistä on tapettu Irakin hallinnon toimesta, minä en paljon niitä joukkotuhoaseita enää tarvitse.”[17] Lausunto vastasi erittäin läheisesti Yhdysvaltain hallituksen vuoden 2003 elokuussa esittämiä perusteita sodalle.
Taiteilijat ja journalistit sotaa vastaan
Sota on aiheuttanut paljon polemiikkia ja skandaaleja. Esimerkiksi Ison-Britannian kansalaiset ovat kyseenalaistaneet pääministeri Tony Blairin innokkaan sotaan osallistumisen tarkoitusperät ja syyt.
Viihdemaailmassa muun muassa poplaulaja Madonna on ottanut sotaan kantaa albumillaan American Life vuonna 2003. Nimikappaleen musiikkivideolla hän heittää kranaatin George W. Bushin syliin. Toinen sotaan kantaa ottanut yhtye on Green Day. Yhtyeen vuonna 2004 ilmestynyt albumi American Idiot arvostelee avoimesti Yhdysvaltain hallinnon toimia Irakin sodassa, mutta myös yleisesti. Lukuisat muut artistit ja yhtyeet ovat ikään kuin salaa arvostelleet Irakin sotaa ja Yhdysvaltain toimintaa. Yhdysvaltalaisen metalliyhtye Slipknotin kappaleessa Gematria lauletaan ”America is a killing name. It doesn’t feel or discriminate.” (suomeksi ”Amerikka on tapponimi. Se ei tunne eikä erottele.”) Suurinta kritiikkiä saa presidentti George W. Bush. Myös elokuvaohjaaja Michael Moore vastustaa Irakin sotaa. Aihetta käsittelee sodanvastainen elokuva Fahrenheit 9/11, josta tuli suuri menestys.
Journalisti John Pilger teki Irakin sotaa kritisoivan dokumenttielokuvan Breaking the Silence: Truth and Lies in the War on Terror.[18] Yhdysvaltain akateemisessa maailmassa tunnetuimmat sodan kritisoijat lienevät kielitieteilijä Noam Chomsky ja historioitsija Howard Zinn.[19][20][21]
Turvayhtiöt
Syyskuussa 2007 Irakin sisäministeriö perui ensimmäisen kerran toimiluvan yhdysvaltalaiselta Blackwater-turvallisuusyhtiöltä, jonka työntekijöiden syytetään ampuneen siviilejä Bagdadissa. Irakin sisäministeriö kertoi asettavansa vastaisuudessa syytteeseen kaikki ulkomaiset urakoitsijat, joiden todetaan käyttäneen liiallista voimaa välikohtauksissa. YK:n päätöslauselma antaa Yhdysvaltain miehitysjoukoille syytesuojan, mutta Irakin sisäministeriön tiedottajan mukaan syytesuoja ei koske yksityisiä turvallisuusyhtiöitä. Irakissa toimii kymmeniä tuhansia yksityisten amerikkalaisten turvallisuusyhtiöiden työntekijöitä, joista monet suorittavat aiemmin sotilaille kuuluneita tehtäviä.lähde?
Yhdysvaltojen presidentti George W. Bushin hallinto aloitti toimet Irakin jälleenrakentamiseksi heti sodan päättymisestä ilmoittamisen jälkeen toukokuussa 2003. Irakin valtion öljyn myynnistä Yhdysvaltoihin kertynyt varallisuus palautettiin Irakiin käteisenä käytettäväksi maan jälleenrakennukseen, ja jälleenrakennusurakat jaettiin koalition valitsemille rakennusurakoitsijoille. Valtaosa urakoitsijoista oli yhdysvaltalaisia ja kytköksissä Bushin hallintoon. Vain 2 prosenttia maahan myönnetyistä jälleenrakennusurakoista jaettiin irakilaisyrityksille. Kun öljytuloista maksettava jälleenrakennus hyödyttää kaikkia muita kuin irakilaisia, työttömyys, kiukku ja epävarmuus lietsovat uusia levottomuuksia. Eräiden arvioiden mukaan Irakin valtion tileiltä rahaa olisi hävinnyt yli 20 miljardia dollaria vuosien 2003–2005 aikana.[23]
Alun toimien jälkeen jälleenrakennus on ollut heikkoa. Ihmisten yleinen elintaso Irakissa on romahtanut verrattuna sotaa edeltävään aikaan. Julkisia palveluja tai vesi- ja sähköhuoltoa ei ole saatu toimimaan. Lasten aliravitsemus on lisääntynyt ja koulunkäynti vähentynyt vuoden 2005 jälkeen.[24]
Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusvirasto jätti syyskuussa 2007 senaatille raportin, jossa todetaan Yhdysvaltojen toteuttaman Irakin jälleenrakentamis- ja vakauttamisohjelman jääneen suurelta osin toteutumatta. Valtaosassa suunnitelman ohjelmakohdissa ei oltu edistytty vuoteen 2007 mennessä.[25]
Irakin jälleenrakennuksessa Bushin hallinto suosi mieluummin lyhyitä korkean profiilin hankkeita, kuin pitkävaikutteisia projekteja. Kun Saddamin hallinto lakkautettiin, Irakin eri hallintotasoilta sai 30 000 virkamiestä potkut. Poliittisen puhdistuksen nimissä menetettiin paljon korvaamattomaksi osoittautunutta tietoa ja kokemusta, jotka olisivat olleet korvaamattomia maan jälleenrakennusta organisoidessa. Vaikka valtionyhtiöiden yksityistämistä ei ole vietykään vielä loppuun, moni on kokenut Yhdysvaltain Irakiin sisäänajaman liberaalin talouden sopimattomaksi. Poliittisen ideologian kautta juntattu talouden liberalisointi aiheuttaa maassa myös kulttuurillisia ongelmia.[23]
Al-Jazeeran mukaan Irakin jälleenrakennukseen tarkoitetut varat ovat joutuneet amerikkalaisyritysten haltuun, joiden toiminta on raporttien mukaan ollut tuloksetonta, yrityksiä on myös syytetty korruptiosta ja varojen väärinkäytöstä. Irakilaisyritykset ovat saaneet vain 2 % jälleenrakennusurakoista.[23] Al-Jazeeran mukaan Irakin valtion öljyvaroja ja tuloja hallinnoiva väliaikaishallitus on hävittänyt suuria summia Irakin öljytuloista. Erään arvion mukaan yli 20 miljardia dollaria.[23]
,_Flag_of_Syria_(1980%E2%80%932024).svg){kind=small}
