| Indefatigable |
|---|
HMS Indefatigable |
| Tekniset tiedot |
|---|
| Uppouma |
22 490 t (max) |
| Pituus |
180 m |
| Leveys |
24 m |
| Syväys |
8,2 m |
| Koneteho |
43 000 ihp (32 MW) |
| Nopeus |
25,8 solmua (48 km/h) |
| Miehistöä |
800 |
| Aseistus |
|---|
| Meritorjunta |
8 × 12" (304,8 mm) BL Mk X -tykkiä kaksoistorneissa
16 × 4" (102 mm) BL Mk VII -tykkiä
2 × 18" (450 mm) torpedoputkea |
| Ilmatorjunta |
- |
| Infobox OK |
Indefatigable-luokan taisteluristeilijät olivat Britannian Kuninkaallisessa laivastossa sekä Australian laivastossa ensimmäisessä maailmansodassa palvelleita taisteluristeilijöitä. Luokka oli toinen valmistunut taisteluristeilijäluokka Kuninkaallisessa laivastossa ja sen muodosti kolme alusta, vaikka alun perin siihen kuului ainoastaan yksi. Luokan lukumäärää kasvatettiin, kun Australia ja Uusi-Seelanti päättivät osallistua alusten rahoitukseen.
Taustaa
Lukuisa joukko erilaisia raskaita risteilijöitä oli suunniteltu vuoden 1906 laivastosuunnitelmassa. Näitä oli muun muassa X4 22 500 tonnin alukset, joissa olisi 11 tuuman panssarointi ja nopeus 25 solmua. Lopulta laivastosuunnitelma käsitti ainoastaan kolme Dreadnought-tyyppistä alusta. Vuosien 1907-1908 laivastosuunnitelmaan kirjatut suunnitelmat käsittivät 18 100-21 400 tonnin aluksia, mutta taistelulaivat saivat noinakin vuosina päähuomion ja taisteluristeilijöitä ei tilattu.
Tilaus ja suunnittelu
Indefatigable-luokka tilattiin vuosien 1908-1909 laivastosuunnitelman pohjalta[1] ja alusluokan suunnittelutyö aloitettiin maaliskuussa 1908 ja lopulliset piirustukset hyväksyttiin marraskuussa. Luokka oli lopulta lähinnä parannettu Invincible-luokka, missä kokoa kasvatettiin, suojaa parannettiin sekä muutettiin pääaseistuksen sijaintia. Aluksen toimintasädettä parannettiin.
Kaikkien 12 tuuman tykkitornien täyslaidallisen mahdollistamiseksi aluksen pituutta lisättiin. Alukset olivat kuitenkin 1 000 tonnia kevyempiä kuin saman suunnittelukauden aikana tilattu taistelulaiva HMS Neptune.[2]
Suoja
Alusten kyljissä oli 102-152 millimetrin panssarivyö ja sen kansi oli 38-64 millimetriä paksu. Alusten tykkiasemat sekä tornit oli suojattu 178 millimetrin panssareilla. Sen tulenjohtotornin suojana oli 102-254 millimetriä terästä. Aluksen sisäiset vedenpitävät seinämät olivat 64 millimetriä.
Lähteet
- Coward, B. R.: Battleships & Battlecruisers of the Royal Navy since 1861. Runnymede, Englanti: Ian Allan Ltd, 1986. ISBN 0-7110-1573-2 (englanniksi)
- Gardiner Robert (ed.): Conway's All the World's Fighting Ships 1906-1921. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1985. ISBN 0-85177-245-5 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Conway's s. 26
- ↑ Conway's s. 27
Britannian Kuninkaallisen laivaston alusluokat I maailmansodassa
| X peruutettu C valmistunut sodan päätyttyä
|
.jpg)
