Euripideen Ifigeneia taurien mailla -tragedian ensiesitys oli noin vuonna 414–412 eaa.[2] Näytelmän nimeksi on usein vakiintunut Ifigeneia Tauriissa, mitä sen latinankielinen nimi tarkoittaa. Tämä perustuu väärään analogiaan Euripideen toisen Ifigeneia-tragedian Ifigeneia Auliissa kanssa. Todellisuudessa näytelmän kreikankielinen nimi kuuluu suomeksi oikeammin Ifigeneia taurien mailla. Tauriin kaupunkia eli Khersonesosta ei ollut olemassa vielä siihen aikaan, johon näytelmän tapahtumat sijoittuvat, vaan se perustettiin vasta 400-luvulla eaa. Krimin niemimaa taas tunnettiin Taurien Khersonesoksena tai Tauriana.[1]
Tragedian tapahtumat sijoittuvat noin 20 vuotta myöhempään aikaan kuin näytelmän Ifigeneia Auliissa tapahtumat, mutta historiallisesti Euripides kirjoitti Ifigeneian Auliissa useita vuosia aiemmin.[2] Samoihin aikoihin Ifigeneia taurien mailla -tragedian kanssa Euripides kirjoitti myös Helenan, jossa on joitakin yhtäläisyyksiä näytelmän kanssa.[2]
Näytelmää on arvostettu sekä antiikin aikana että nykyisin, ja siitä on tehty useita jäljitelmiä. Tunnetuimpia on Johann Wolfgang von GoethenIphigenie auf Tauris.[2] (Iphigeneia Tauriissa, suom. Eino Leino.)
Sisältö
Näytelmän tapahtumat sijoittuvat taurien maahan eli Taurien Khersonesokselle Artemis-jumalattaren temppelin edustalle. Näyttämön keskellä on alttari. Suhteellisen lähellä on merenranta.[3] Tragedia koostuu 1 499 runosäkeestä.[2]
Tausta
Vuosia ennen näytelmän tapahtumia sen päähenkilö prinsessa Ifigeneia vältti täpärästi kuoleman, kun hänen isänsä Agamemnon oli uhraamassa häntä Auliissa, jotta kreikkalaiset pääsisivät purjehtimaan Troijan sotaan. Näistä tapahtumista kertoo näytelmä Ifigeneia Auliissa. Artemis kuitenkin puuttui asioihin viime hetkellä ja korvasi Ifigeneian alttarilla uhrikauriilla. Ifigeneian Artemis vei Skyytiaan taurien maahan. Siellä hänestä on tullut Artemiin temppelin papitar. Hänen tehtävänään on uhrata kaikki ne, jotka rantautuvat kuningas Thoaksen maille.
Ifigeneia taurien mailla. Valentin Serovin maalaus, n. 1893.
Ifigeneia vihaa vastenmielistä tehtäväänsä ja haluaisi ilmoittaa perheelleen Kreikkaan, että on edelleen elossa ja haluaisi palata kotiin. Hän on myös nähnyt enneunen koskien pikkuveljeään Orestesta, ja uskoo hänen kuolleen.
Sillä välin Orestes on surmannut Pyladeen avustuksella äitinsä Klytaimnestran kostoksi isänsä Agamemnonin murhasta. Erinykset eli kostottaret vainoavat Orestesta hänen rikoksensa vuoksi, ja hän on välillä hulluuden puuskissa. Apollon kehottaa häntä menemään Ateenaan tuomittavaksi oikeudenkäynnissä, joka on aiheena Aiskhyloksen tragediassa Eumenidit. Vaikka Orestes saa vapauttavan tuomion, kostottaret eivät jätä häntä rauhaan. Apollon lähettää Oresteen varastamaan Artemiin pyhän kulttikuvan ja tuomaan sen Ateenaan, niin että hän lopultakin vapautuisi vainosta.
Juoni
Näytelmä alkaa sillä, että Ifigeneia murehtii veljensä kuolemaa, ja muistelee omaa ”uhraamistaan” Agamemnonin käsissä ja sitä, kuinka Artemis pelasti hänet ja teki hänestä tämän temppelin papittaren. Hän on nähnyt unen, jossa hänen kotitalonsa on romahtanut raunioiksi. Jäljelle jäi vain yksi pylväs, jonka hän pesi puhtaaksi ikään kuin valmistaakseen sitä rituaaliuhriin. Hän tulkitsee tämän tarkoittavan sitä, että Orestes on kuollut.[4]
Ifigeneian mentyä Orestes ja Pylades astuvat esiin, sillä he ovat juuri saapuneet taurien maahan. Apollon oli lähettänyt Oresteen hakemaan Artemiin kulttikuvan samasta temppelistä. Pylades lähti hänen mukaansa. Orestes kertoo, että he ovat kostaneet Agamemnonin kuoleman surmaamalla Klytaimnestran ja Aigisthoksen. Orestes ja Pylades päättävät piiloutua suunnitellakseen, kuinka veisivät patsaan jäämättä kiinni, sillä he tietävät taurien uhraavan kreikkalaisia Artemiin temppelissään. He poistuvat näyttämöltä.[4]
Ifigeneia palaa ja keskustelee surkeasta elämästään seuralaistensa, vangiksi jääneistä kreikkalaisneidoista koostuvan kuoron kanssa. Hän uskoo, että hänen isänsä suku on sammunut Oresteen kuoleman myötä.[4]
Näytelmän esitys Italiassa 1930-luvulla.
Paikalle saapuu paimen, joka kertoo Ifigeneialle, että on saanut kiinni kaksi kreikkalaista. Ifigeneian tulisi valmistaa uhrien pesuvesi ja valmistautua uhritoimitukseen. Paimen oli kuullut, että toinen vangeista kutsui toista Pyladeeksi, mutta ei kuullut toisen nimeä. Ifigeneia käskee paimenta tuomaan muukalaiset temppeliin, ja sanoo valmistautuvansa näiden uhraamiseen. Paimen lähtee hakemaan vangit. Ifigeneia kuvaa, kuinka Odysseus aikanaan huijasi hänet tulemaan Auliiseen. Hänelle oli kerrottu, että hänet naitettaisiin Akhilleukselle. Auliissa hänelle kuitenkin selvisi, että Agamemnon uhraisi hänet. Nyt hän valvoo kaikkien maahan sattuneiden kreikkalaisten uhritoimituksia, kostaakseen häntä vastaan tehdyt rikokset.[4]
Orestes ja Pylades saapuvat paikalle kahleissa. Ifigeneia vaatii kahleita poistettaviksi, sillä uhrit on pyhitetty. Ifigeneian seuralaiset poistuvat valmistautuakseen uhriin. Ifigeneia kysee Oresteelta tämän alkuperää. Orestes kuitenkin kieltäytyy kertomasta nimeään. Ifigeneia selvittää, kumpi heistä on Pylades, ja saa selville, että he ovat tulleet Argoksesta. Ifigeneia esittää Oresteelle paljon kysymyksiä ja kyselee erityisesti kreikkalaisista, jotka taistelivat Troijassa. Hän kysyy, onko Helena palannut Menelaoksen luo, sekä Kalkhaan, Odysseuksen, Akhilleuksen ja Agamemnonin kohtaloista. Orestes kertoo, että Agamemnon on kuollut, mutta että tämän poika elää. Kuultuaan tästä Ifigeneia päättää, että hän uhraisi vain toisen vangeista. Toisen tulisi viedä Argokseen kirje. Orestes vaatii itseään uhrattavaksi, ja että Pylades lähetetään kotiin, sillä hän oli tuonut Pyladeen mukanaan, eikä näin olisi oikein, jos Pylades kuolisi mutta hän itse saisi elää.[4]
Pylades lupaa toimittaa kirjeen, kunhan hänen aluksensa vain ei haaksirikkoudu ja kirje huku. Ifigeneia sanelee kirjeen Pyladeelle niin, että vaikka itse kirje hukkuisi, Pylades voisi kuitenkin palauttaa sen sisällön mieleensä. Hän sanelee:[4]
»Kerro Oresteelle, Agamemnonin pojalle: Hän, joka uhrattiin Auliissa, lähetti tämän viestin – Ifigeneia, joka on yhä elossa, vaikkakin kuollut niille jotka ovat Argoksessa – – Hae minut takaisin Argokseen, veljeni, ennen kuin kuolen. Vie minut barbaarien maasta, pelasta minut uhripapittaren toimestani, jossa tehtäväni on surmata muukalaisia – – Muutoin minusta tulee kirous talollesi – – Artemis-jumalatar pelasti minut ja korvasi minut kauriilla, jonka isäni uhrasi uskoen, että työnsi terävän miekkansa minuun. Sitten hän toi minut tähän maahan. Tämä on kirjeeni.[5]»
Ifigeneian sanellessa Orestes kysyy Pyladeelta, mitä hänen tulisi tehdä, sillä hän ymmärtää seisovansa sisarensa edessä. Lopulta Orestes paljastaa Ifigeneialle, kuka on. Ifigeneia vaatii kuitenkin todisteita. Orestes muistuttaa muun muassa, kuinka Ifigeneia kutoi valtikan, josta Atreus ja Thyestes riitelivät, hienoon verkkoon; sekä kertoo heidän kotonaan Ifigeneian neidonkammiossa säilytetystä Pelopsin keihäästä, jolla tämä oli aikanaan surmannut Oinomaoksen ja voittanut Hippodameian, Pisan neidon.[6] Tämä riittää Ifigeneialle, joka syleilee veljeään. Orestes kertoo, että on tullut taurien maahan Apollonin käskystä, ja jos onnistuu tehtävässään, voisi vihdoinkin vapautua kostottarista.[7]
Goethen version Iphigenie auf Tauris esitys Saksassa vuonna 1963.
Orestes, Pylades ja Ifigeneia suunnittelevat pakenevansa. Ifigeneia aikoisi selittää, että muukalaiset pitää puhdistaa, ja siksi hän veisi heidät rannalle, jossa heidän laivansa odotti. Hän ottaisi mukaansa myös patsaan, jota Orestes oli lähetetty hakemaan. Orestes ja Pylades menevät temppeliin. Kuningas Thoas saapuu ja kysyy, onko uhrien valmistamisriitit jo suoritettu. Ifigeneia oli juuri tuomassa patsasta temppelistä ja selittää, että kun muukalaiset vietiin patsaan eteen, se kääntyi ja sulki silmänsä. Ifigeneia selittää tämän merkityksen Thoakselle: muukalaiset saapuivat sukulaistensa verta käsissään, ja heidät tulee puhdistaa. Myös patsas pitää puhdistaa. Hän sanoo myös haluavansa puhdistaa muukalaiset ja patsaan meressä, jotta uhri olisi puhtaampi. Thoas suostuu tähän, eikä epäile mitään. Ifigeneia selittää myös, että Thoaksen tulisi pysyä temppelissä ja puhdistaa se soihduilla, mihin voi mennä pitkään.[7]
Sanansaattaja saapuu ja kertoo, että vangit ovat karanneet. Thoas astuu ulos temppelistä ja kysyy, mistä kaikki meteli johtuu. Sanansaattaja kertoo Ifigeneian valheista ja siitä, kuinka muukalaiset taistelivat eräiden taurien kanssa ja pakenivat sitten laivassaan papitar ja patsas mukanaan. Thoas käskee kansaansa ottamaan laivan kiinni. Athene ilmestyy ja selittää Thoakselle, ettei tämän tule olla vihainen. Ifigeneialle Athene antaa määräyksen toimia sisarensa Artemiin papittarena Brauronissa. Oresteelle hän sanoo pelastavansa Ifigeneian jälleen. Thoas alistuu Athenen tahtoon.[7]
Tulkintoja
Näytelmä kuvaa erityisesti ystävien uskollisuutta ja sisarusten välistä kiintymystä. Samalla näytelmän Ifigeneia on esimerkki Euripideelle ominaisesta vahvojen naishahmojen kuvauksesta, vaikka ehkä häviääkin voimassa saman näytelmäkirjailijan Medeia- ja Elektra-kuvauksille (tragedioissa Medeia ja Elektra). Suuri osa juonesta keskittyy siihen, että Orestes ja Ifigeneia eivät tunnista toisiaan. Juoneltaan näytelmä ei ole erityisen traaginen, sillä traagiset tapahtumat ovat vain lähellä toteutumistaan. Siksi näytelmää on kuvattu ennemmin ”romanttiseksi melodraamaksi”.[2] Näytelmän lopussa on Euripideelle tyypillinen deus ex machina -ratkaisu.
Näytelmän hallitseva teema on uhraaminen.[2] Samalla se on tärkeä ihmisuhreja koskevien antiikin kreikkalaisten käsitysten tutkimisen kannalta.[3] Tragediassa Ifigeneia kertoo itse näkemyksiään omasta uhraamisestaan, ja samalla hän on uhraajan roolissa uudessa uhritoimituksessa.[2] Hän on katkera omasta kohtalostaan, ja kutsuu uhraamista toistuvasti ”teurastamiseksi", vaikka siitä yleensä käytettiin muita ylevämpiä sanoja.[3] Näytelmän kirjoittamisen aikaan muistumat Artemis Tauropolokselle aiemmin suoritetuista ihmisuhreista ja eksoottisten taurien uskonnollisista käytännöistä olivat sekoittuneet. Sekaannusta lisäsi se, että Artemis tunnettiin joskus nimellä Ifigeneia, joka esiintyy myös Agamemnonin tyttären nimenä.[2]
↑ abVahtikari, Vesa: ”Euripides – antiikin suosituin tragediarunoilija”. Teoksessa Euripides: Alkestis, Foinikian naiset, Turvananojat, Hekabe, Andromakhe, Rhesos, s. 24, 623 alaviite 18. Suomentanut Liisa Kaski, Tua Korhonen ja Vesa Vahtikari. Helsinki: Teos, 2020. ISBN 978-952-363-040-6
↑ abcBremmer, Jan N.: ”Human Sacrifice in Euripides’ Iphigeneia in Tauris: Greek and Barbarian”. Teoksessa Bonnechere, P. & Gagné, R. (eds.): Sacrifices humains / Human sacrifices, s. 87–100. Liège: CIERGA, 2013. Teoksen verkkoversio.
Euripides: Iphigenia in Tauris. Teoksessa Euripidis fabulae. (Vol. II (Sup., El., Her., Tro., Iph.Tau., Ion) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1981. ISBN 978-0-19-814590-5 Kreikankielinen alkuteksti.
Euripides: Iphigenia in Tauris. (Aris and Phillips Classical Texts. Toim. Martin Cropp) Oxford University Press, 2000. ISBN 9780856686528 Kreikankielinen alkuteksti, englanninkielinen käännös ja kommentaari.
Euripides: Iphigenia among the Taurians. Teoksessa Euripides: Trojan Women. Iphigenia among the Taurians. Ion. (Edited and translated by David Kovacs. Loeb Classical Library 10) Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 1999. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
Kyriakou, Poulheria: A Commentary on Euripides' Iphigenia in Tauris. (Untersuchungen zur antiken Literatur und Geschichte, nide 80) Walter de Gruyter, 2012. ISBN 9783110926606(englanniksi)
.JPG)
