Euripideen Helenan kantaesitys oli noin vuonna 412 eaa., jolloin se esitettiin Ateenan vuotuisten Dionysia-juhlien näytelmäkilpailuissa.[1] Näytelmä kirjoitettiin peloponnesolaissodan aikana vuosi Ateenan epäonnistuneen Sisilian sotaretken jälkeen. Samoihin aikoihin Euripides kirjoitti myös tragedian Ifigeneia taurien mailla, jossa on joitakin yhtymäkohtia näytelmän kanssa.[1]
Sisältö
Näytelmän tapahtumapaikkana on Theoklymenoksen palatsi Egyptissä. Tragedia koostuu 1 692 runosäkeestä.[1]
Tausta
Herodotos esitti Historiateoksessaan noin 30 vuotta ennen näytelmän esittämistä, ettei Helena todellisuudessa koskaan päätynyt Troijaan, vaan olikin sen sijaan Egyptissä koko Troijan sodan ajan.[2]Stesikhoros esitti saman ajatuksen Helenan ylistyksessään nimeltä Palinode, joka pyrki puhdistamaan Helenan mainetta.[3][4] Euripideen Helena kertoo aiheesta muunnelman, jonka mukaan Helena päätyi jumalten toimesta Egyptiin sen sijaan, että olisi lähtenyt Pariksen eli Aleksandroksen kanssa Troijaan. Se Helena, joka karkasi Pariksen kanssa, petti aviomiehensä Menelaoksen ja kotimaansa ja sai aikaan kymmenvuotisen sodan, olikin vain aidon Helenan näköinen harhakuva (eidolon). Sen jälkeen kun Afrodite oli luvannut Parikselle maailman kauneimman naisen Helenan, jos Paris valitsisi hänet voittajaksi niin kutsutussa Pariksen tuomiossa, Hera määräsi Hermeen korvaamaan Helenan, Pariksen oletetun palkinnon, tällä näköiskuvalla. Todellinen Helana riutui siis Egyptissä samaan aikaan kun kreikkalaiset ja troijalaiset sotivat hänestä ja kirosivat hänen oletettua uskottomuuttaan.
Sodan päättymisestä on kulunut jo seitsemän vuotta. Koska sota kesti kymmenen vuotta, Helena oli siis ollut Egyptissä jo 17 vuotta. Egyptin kuningas Proteus, joka oli suojellut Helenaa, on kuollut. Kuninkaaksi on noussut hänen poikansa Theoklymenos, joka on mieltynyt kreikkalaisten surmaamiseen ja haluaa naida Helenan. Helena pysyy kuitenkin edelleen uskollisena miehelleen Menelaokselle.
Juoni
Helena saa Kreikasta maanpakoon lähetetyltä Teukrokselta tiedon, ettei Menelaos koskaan palannut Troijasta Kreikkaan sodan jälkeen, vaan häntä pidetään kuolleena. Tämä tekisi Helenasta vapaan menemään uusiin naimisiin. Helena pyytää neuvoa ennustajatar Theonoelta, Theoklymenoksen sisarelta, saadakseen selville Menelaoksen kohtalon.[5]
Helenan pelot hälvenevät, kun Egyptiin saapuu muukalainen, joka osoittautuu Menelaokseksi itsekseen. Pitkään erossa olleet Menelaos ja Helena tunnistavat toisensa. Menelaos ei aluksi usko, että kyseessä on oikea Helena, sillä hän on piilottanut Troijasta tuomansa Helenan luolaan. Nainen, jonka kanssa hän haaksirikkoutui Egyptiin, oli kuitenkin vain Helenan näköinen harhakuva. Ennen kuin Troijan sota edes alkoi, Athene ja Hera olivat korvanneet oikean Helenan tällä harhakuvalla. Eräs Menelaoksen merimiehistä saapuu ja kertoo, että väärä Helena on kadonnut ilmaan.[5]
Parin ongelmaksi jää, kuinka paeta Egyptistä. Kaikki muut luulevat edelleen Menelaoksen kuolleen. Siksi Helena kertoo Theoklymenokselle, että muukalainen oli sanansaattaja, joka toi tiedon siitä, että hänen miehensä oli todella kuollut hukkumalla. Hän kertoo kuninkaalle, että menisi naimisiin tämän kanssa heti sen jälkeen kun on suorittanut merellä rituaaliset hautajaiset, jotka vapauttaisivat hänet hänen ensimmäisestä avioliittolupauksestaan. Kuningas suostuu tähän. Helena ja Menelaos käyttävät tilaisuutta hyväkseen ja pakenevat veneellä, joka oli annettu heille hautajaisrituaalia varten.[5]
Theoklymenos on raivoissaan saatuaan tietää huijauksesta, ja lähes surmaa sisarensa Theonoen, koska tämä ei ollut kertonut Menelaoksen olevan yhä elossa. Surmatyön kuitenkin estävät paikalle ilmestyvät puolijumalat Kastor ja Polydeukes, jotka ovat Helenan veljiä ja Zeuksen poikia.[5]
Tulkintoja
Näytelmä ei ole juoneltaan erityisen traaginen, sillä traagiset tapahtumat ovat vain lähellä toteutumistaan. Siksi näytelmää on kuvattu ennemmin ”romanttiseksi melodraamaksi”. Siinä on kuitenkin monia tragedioille tyypillisiä tekijöitä, kuten henkilövaihdos (oikean ja väärän Helenan välillä), henkilöyden tunnistaminen ja verityön uhka. Lisäksi traagisena voidaan pitää myös havaintoa koko pitkän sodan täydellisestä turhuudesta, sillä sen alkusyy perustui väärinkäsitykseen.[1] Erään ehdotuksen mukaan näytelmä olisi tarkoitettu ateenalaisille varoitukseksi siitä, ettei tule ryhtyä sotaan turhaan, mikä voisi viitata Sisilian sotaretkeen.[6][7]
Samalla näytelmässä on joitakin komedioille tyypillisiä piirteitä. Menelaos ja varsinkin Theoklymenos esitetään koomisessa valossa. Lisäksi näytelmässä esiintyy kaksi orjaa moraaliltaan korkeina hahmoina, jotka vesittävät herrojensa Menelaoksen ja Theoklymenoksen auktoriteettia, mikä on harvinaista tragedioille.[1]
Näytelmän loppuosa huijauksineen ja pakoineen muistuttaa Ifigeneia taurien mailla -näytelmän päätöstä.[1] Aivan lopussa on Euripideelle tyypillinen deus ex machina -ratkaisu.
Euripides: Helena. Teoksessa Euripidis fabulae. (Vol. III (Helena, Phoenissae, Orestes, Bacchae, Iphigenia Aulidensis, Rhesus) Toim. James Diggle. Oxford Classical Texts) Oxford University Press, 1994. ISBN 978-0-19-814595-0 Kreikankielinen alkuteksti.
Euripides: Helen. Teoksessa Euripides: Helen. Phoenician Women. Orestes. (Edited and translated by David Kovacs. Loeb Classical Library 11) Cambridge, MA: Harvard University Press, 2002. Kreikankielinen alkuteksti ja englanninkielinen käännös.
Muuta kirjallisuutta
Ambrose, John William: Euripides' Helen: Commentary. (Bryn Mawr Greek commentaries) Thomas Library, Bryn Mawr College, 1992. ISBN 9780929524757
Marshall, C. W.: The Structure and Performance of Euripides' Helen. Cambridge University Press, 2014. ISBN 9781107073753
Verrall, A. W.: Essays on Four Plays of Euripides. Cambridge University Press, 2014. ISBN 9781107683129
.jpg)
