Iain Macleod syntyi YorkshirenSkiptonissa lääkäriperheeseen. Poika ei menestynyt erityisen hyvin koulussa, mutta kiinnostui kirjallisuudesta ja runoudesta. Hän opiskeli historiaa Cambridgen yliopistossa 1932–1935, kehittyi huippuluokan bridgenpelaajaksi ja ansaitsi pelikilpailuilla hyvin.
Macleod valittiin parlamentin alahuoneeseen 1950 ja nimitettiin terveydenhoitoministeriksi vain kahden vuoden kuluttua, mitä pidettiin ennätyksellisenä.[1]
Siirtomaaministerinä Macleod herätti monissa konservatiivipiireissä pahennusta omaksumalla kannan, että Britannian siirtomaille on myönnettävä mahdollisimman täydellinen riippumattomuus mahdollisimman pian.[1]
Ministerintehtävien jälkeen Macleod valittiin 1961 alahuoneen konservatiiviryhmän johtajaksi.[1]Harold Macmillanin erottua pääministerin tehtävistä 1963 Macleod ei jatkanut ministerinä Alec Douglas-Homen hallituksessa 1963–1964, mutta oli mukana sen jälkeisessä varjohallituksessa konservatiivien jäädessä oppositioon.
Kesäkuussa 1970 Macleod nimitettiin valtiovarainministeriksi (Chancellor of the Exchequer) Edward Heathin hallitukseen, mutta terveysongelmat katkaisivat virkakauden jo parin viikon jälkeen. Hän kuoli sydänkohtaukseen heinäkuun lopussa, kuukauden kuluttua ministerinimityksestään.
Macleodia pidetään käsitteen stagflaatio (inflaation ja taantuman yhdistelmä) keksijänä.
Lähteet
↑ abcdMöller, Knud: ”Macleod, Iain (1913)”, teoksessa Huovinen, Pentti ja Siikala, Kalervo (toim.): Maailmanpolitiikan kasvot, s. 119. Helsinki: Weilin & Göös, 1963.
