Härmästä poikia kymmenen on Ilmari Unhon ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1950. Elokuva kertoo Antti Isotalosta ja muista 1860-luvun Etelä-Pohjanmaan häjyistä. Heidän kuriin saattamisekseen pitäjään tulee uusi vallesmanni.[1] Laulun ”Isontalon Antti ja Rannanjärvi” ruman vallesmannin asemaan on sijoitettu nimismies Grönberg. Mukana on paikallisia harrastajanäyttelijöitä.[2]
Aikalaiskriitikot kiittivät näyttelijätyötä ja erityisesti Tauno Palon roolisuoritusta, ja osa kriitikoista suhtautui muutenkin hyvin myönteisesti. Olavi Veistäjän mukaan elokuva oli "kiistattomasti on parhaita suomalaisia filmejä, mitä milloinkaan on tehty", mutta toisaalta esimerkiksi Paula Talaskivi sanoo arviossaan, että "kokonaisuudelle [olisi] ollut eduksi, jos itse juoniaines olisi tukevampi".[3]
Kansanballadiksi luonnehditusta elokuvassa olisi Arto Pajukallion arvion mukaan ollut aineksia ”westernien asetelmia hyödyntävään intohimojen, ristiriitojen ja lainsuojattomuuden kuvaukseen”.[4] Pertti Avolan (Helsingin Sanomat) mukaan kyseessä on ”Unhon ehkä paras elokuva”.[5]
Tauno Palo palkittiin roolisuorituksestaan parhaan miespääosan Jussi-palkinnolla vuonna 1950.[6]