Isontalon Antti ja Rannanjärvi on suomalainen kansanlaulu, jossa kerrotaan kolmesta häjystä, nimiltään Antti Isotalo, Antti Rannanjärvi ja Jaakko Pukkila, sekä Kauhavan nimismiehestä Adolf Hägglundista ja tämän vaimosta.
Isontalon Antti ja Rannanjärvi ne jutteli kaharen kesken: :,: Tapa sinä Kauhavan ruma vallesmanni, niin minä nain sen komian lesken. :,: (Tästä säkeestä myös versio: Isoo-Antti ja ...)
Ensin ne portahat särjettiin ja sitten vasta muuri, :,: Isoo-Antti se erellä kulki ja joukosta oli suurin. :,:
Isontalon Antti oli ensimmäinen ja Rannanjärvi oli toinen :,: Pukkilan Jaska se Kauhavalta oli kolomas samanmoinen. :,: (Tästä säkeestä myös versio: Isoo-Antti oli ...)
Sitten on piru, sano Rannanjärvi jos minä miästä pelekään :,: Tervaspampulla kuonon päälle ja teräksellä pitkin selekää. :,: (Tästä säkeestä myös versio: Tervaskannolla kuonon päähän...)
Vaasan veri ei vapise eikä Kauhavan rauta ruostu :,: niskasta kiinni ja puukolla selekähän jollei se muuton suostu :,:
Hypi, hypi, hypi!", sano Rannanjärvi kun tanssitti orittansa. :,: Taasen on lähtenyt koijaripoika tuolta köyhästä koristansa :,:
Ei saa laulaa Rannanjärvestä, Rannanjärvi on kuollu. :,: Rannanjärven hauralle on marmoripatsas tuotu. :,: (Tästä säkeestä myös versio: Ei saa laulaa Rannanjärviä ... on marmorikivi tuotu.)