Johan Edvin Birger Gustav Hägglund (s. 6. syyskuuta1938Viipuri[1]) on eläkkeellä olevasuomenruotsalainenkenraali (evp). Hän toimi puolustusvoimain komentajana 1. marraskuuta 1994 – 3. kesäkuuta 2001. Sen jälkeen hänet valittiin Euroopan unionin sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi.[2] Tässä EU:n korkeimmassa sotilastehtävässä hän rakensi yhteisön kriisinhallintakykyä kolmivuotiskauden vuoden 2004 huhtikuuhun asti. Sittemmin hän on ollut yhteiskunnallisesti kantaa ottava ja aktiivinen eläkeläinen.
Hägglundin komentajakaudella aloitettiin Suomen ja Naton välinen rauhankumppanuusohjelma. Suomi ilmoitti varaavansa niin sanotun Nato-option ja osallistui Nato-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin Bosniassa. Naiset saivat mahdollisuuden vapaaehtoisen varusmiespalveluksen suorittamiseen.[3]
2000-luvulla Hägglund on korostanut Euroopan unionin oman puolustuksen kehittämisen tärkeyttä ja arvioinut Yhdysvaltain kansainvälisen huomion suuntautuvan maanosan ulkopuolelle ja Naton merkityksen tätä myötä muuttuvan.
Hägglund on ollut Vapaudenristin ritarikunnan kansleri vuosina 2007-2018.[4]
Kenraali Hägglund toimi seitsemän vuotta Suomen puolustusvoimain komentajana. Hänen kaudellaan keskeisintä oli puolustusvoimien länsimaistaminen puolustusvalmiudesta ja -kyvystä tinkimättä. Maavoimiin luotiin kolme valmiusyhtymää. Merivoimat ja rannikkotykistö yhdistettiin ja puolustushaaraan liitettiin rannikkojoukot. Ilmavoimissa siirryttiin yhteen hävittäjätyyppiin, Hornetiin. Lisäksi sotilaallisen tiedustelun ja johtamisjärjestelmien toimivuutta parannettiin.
Hägglundin komentajakaudella otettiin ylimpänä suunnittelu- ja päätöksentekoelimenä käyttöön valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot.
Hägglundin aloitteesta ja johdolla toteutettiin varusmiesten palvelusaikojen ja koulutuksen sisältöjen täydellinen uudistus. Johtajien koulutus muutettiin kestämään 12 ja miehistön kuusi kuukautta. Järjestetyllä poistettiin varusmieskoulutuksesta tietty tyhjäkäynti ja annettiin esimiehille riittävä johtamiskokemus. Varusmiesten maksimivahvuus väheni 6 000:lla, mikä mahdollisti säästötoimena useiden varuskuntien sulkemisen.
Hägglundin voimakkaasti ajama uudistus oli Maanpuolustuskorkeakoulun perustaminen ja siellä annettavan opetuksen kehittäminen. Yliopistotasoiseksi noussut koulutuskokonaisuus vastaa kaikesta puolustusvoimien henkilökunnan sotilaallisesta ja upseerin ammattiin liittyvästä opetuksesta.
Aikaisempi ura ja opiskelut ulkomailla
Gustav Hägglund on poikkeuksellisen kansainvälisesti suuntautunut suomalaisupseeri. Hän on opiskellut kahteen otteeseen Yhdysvalloissa, US Army Command and General Staff Collegessa Fort Leavenworthissa ja Harvardin yliopistossa. Hän on palvellut suomalaisen rauhanturvajoukon komentajana UNEF II:ssa Siinailla 1978–1979 ja sitten YK:n rauhanturvaoperaatio UNDOF:in komentajana Golanilla 1985–1986 ja viimeksi UNIFIL:in komentajana Libanonissa 1986–1988. Saamiensa kokemusten valossa hän kannattaa kaikkien ylimpiin tehtäviin nimitettävien suomalaisupseerien palvelemista kansainvälisissä tehtävissä. Hän on myös ottanut myönteisen kannan Suomen yhteistyön lisäämisestä Yhdysvaltain kanssa liittymättä kuitenkaan Natoon.
Ylennykset
Ylennykset ja kunniamerkit
Ylennykset
Kunniamerkit
Luutnantti 1961
Yliluutnantti 1964
Kapteeni 1967
Majuri 1972
Everstiluutnantti 1977
Eversti 1984
Kenraalimajuri 1985
Kenraaliluutnantti 1988
Kenraali 1994
Vapaudenristin suurristi miekkojen kera
Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi
Kotimaassa Hägglund on palvellut muun muassa seuraavissa tehtävissä:
Hänet ylennettiin täyskenraaliksi puolustusvoimien komentajuuden myötä.
Hägglund on käynyt Kadettikoulun jalkaväkilinjan vuosina 1958–1960 ja Sotakorkeakoulun yleisesikuntaupseerikurssin 1969–1971.[5]
Hägglund on myös suorittanut valtiotieteen kandidaatin tutkinnon 1969.[6]
Julkista keskustelua herätti se, että vuonna 2008 Hägglund sijoitti yli 16 000 euroa WinCapita-pyramidihuijaukseen.[8][9]
Karjalan Liiton kesäjuhlilla vuonna 2012 pitämässä juhlapuheessaan Hägglund sanoi toisessa maailmansodassa miehitetyksi tulleita valtioita sotilaalliseksi rupusakiksi, joihin suomalaisten ei ole syytä samaistua. [10] Lausunto nousi julkisuuteen ja muun muassa Aluepalautus ry piti sitä loukkauksena Viroa kohtaan.
Yksityiselämä
Hägglund on naimisissa ja hänen puolisonsa on Ritva Hägglund, o.s. Ekström. Heidän poikansa everstiluutnantti Johan Samuel "Sami" Hägglund palveli mm. Maanpuolustuskorkeakoulussa ja Maavoimien esikunnassa Mikkelissä ja tytär sotilaslakimies Christel Hägglund työskentelee Pääesikunnassa. Sami Hägglund kuoli syyskuussa 2010 49-vuotiaana sairastettuaan pitkään syöpää[11]. Gustav Hägglundin isä oli jääkärikenraaliluutnantti Woldemar Hägglund ja äiti Anna-Lisa Hägglund (o.s. Alléen).
Huomionosoituksia
Kenraali Gustav Hägglund on uransa aikana saanut noin 50 kunnia- ja ansiomerkkiä. Niistä kahdeksan on suurristejä (muun muassa Vapaudenristin suurristi ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan suurristi) ja seitsemän komentajaluokan kunniamerkkejä (muun muassa VR1 miekkoineen ja rintatähtineen 1999 ja Ranskan kunnialegioonan komentaja 2002).
↑Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 234. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
↑Myllyniemi, Urho: ”Hägglund, Gustav (1938–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 4, s. 187–189. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-445-2Teoksen verkkoversio.
↑...ja yksi kenraaliluutnantti. Helsingin Sanomat/Kuukausiliite, 2009, nro Heinäkuu, s. 47.
.svg){kind=small}
