Eero Erkko pääsi ylioppilaaksi 1880 Helsingin alkeisopistosta ja hän opiskeli sitten Helsingin yliopistossa loppututkintoa suorittamatta.[2] Erkko kuului 1889 Päivälehden (sittemmin Helsingin Sanomat) perustajiin. Hänestä tuli lehden päätoimittaja ja sen keskeinen omistaja. Hän oli samalla nuorsuomalaisen puolueen perustajia ja pitkään sen puheenjohtajana. Päivälehti ja Helsingin Sanomat olivat puolestaan puolueen pää-äänenkannattajia, joten Erkolla oli suuri vaikutus puolueen linjaan. Alkuvuosina puolueella ei ollut puoluetoimistoa, joten sitä johdettiin käytännössä lehden toimituksesta käsin.
Erkko oli porvarissäädyssäSavonlinnan edustaja valtiopäivillä 1894, Tampereen edustaja 1897, Heinolan edustaja 1899 ja 1900 sekä vielä Hämeenlinnan edustaja 1905–1906.[3] Kansanedustaja Erkko oli 1907–1919. Hän kuului nuorsuomalaisten sisällä K. J. Ståhlbergin johtamaan vasempaan eli ns. varpus-siipeen, joka kannatti sosiaalisia uudistuksia. KenraalikuvernööriNikolai Bobrikov karkotti perustuslaillisiin kuuluneen Erkon maanpakoon ja hän vietti vuodet 1903–1905 Yhdysvalloissa ja Kuubassa.[1] Vuonna 1903 hän perusti New YorkiinAmerikan Kaiku -nimisen lehden.[4] Maanpakolaisvuosinaan hän myös suunnitteli Kuuban Itaboon perustettavaa vastaavien pakolaisten siirtokuntaa ja "jääkäriliikemäistä" sotilaskoulutuskeskusta. Päivälehti lakkautettiin 1904, kun se oli viitannut myönteisesti Eugen Schaumanin tekemään kenraalikuvernöörin murhaan.[5] Erkko palasi uudestaan 1908 päätoimittajaksi lehteen, jonka nimeksi oli nyt vaihtunut Helsingin Sanomat, ja jatkoi tehtävässä pienin keskeytyksin kuolemaansa asti.
Suomen sisällissodan ajan Erkko vietti punakaartilaisten pidättämänä Katajanokan vankilassa, joskin hyvin kohdeltuna – Helsingin Sanomien paino oli tuolloin takavarikoitu Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantajan käyttöön. Valtiomuotokiistassa 1918 Erkko oli lehtineen tasavallan kannalla ja siirtyi sen jälkeen Kansalliseen Edistyspuolueeseen, jonka pääkannattajaksi myös Helsingin Sanomat siten tuli. Tässä puolueessa hän edusti oikeampaa puoliskoa. Erkko oli vielä hallituksessa sosiaaliministerinä 1918–1919, kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1919 sekä kauppa- ja teollisuusministerinä 1919–1920.
Erkko suomensi ensimmäisen Émile Zolan suomeksi ilmestyneen teoksen Kertomuksia (1888). Hän toimitti myös 1904 amerikansuomalaisia kuvaavan Amerikan albumin. Erkon muistelmat ilmestyivät vasta hänen kuolemansa jälkeen 1929 nimellä Muistelmia Päivälehden perustamisesta.
Perhe
Eero Erkon vanhemmat olivat talollinen Johan Erakkala ja Maria Kyöstilä. Hän oli naimisissa vuodesta 1894 Maria (Maissi) Aurora Holländerin kanssa.[2] Eero Erkko on J. H. Erkon veli, Eljas Erkon isä ja Aatos Erkon isoisä. Sekä pojasta että pojanpojasta tuli aikanaan Helsingin Sanomien päätoimittajia. Muutamaa vuotta isänsä kuoleman jälkeen Eljas Erkko julisti lehden sitoutumattomaksi.
Teoksia
Anmärkningar i anledning af Lagberedningens förslag till tryckfrihetslag. Helsingfors 1906
↑Päivälehti ainiaaksi lakkautettu. Päivälehti, 3.7.1904, nro 128A, s. 4. Kansalliskirjasto. Viitattu 26.7.2014.
Kirjallisuutta
Blåfield, Antti: Loistavat Erkot: Patruunat ja heidän päätoimittajansa. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28256-3
Kulha, Keijo K.: ”Erkko, Eero”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 639–641. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6Teoksen verkkoversio.
Zetterberg, Seppo: Eero Erkko. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17275-1
