Al-Mahdi

Abbasidivaltakunnan kultainen dinaari Al Mahdin ajalta (783 jaa.)

Abu Abdallah Muhammad ibn Abdallah al-Mansur (arab. أبو عبد الله محمد بن عبد الله المنصور‎) eli al-Mahdi (744 tai 745–785) oli isänsä al-Mansurin jälkeen abbasidivaltakunnan kalifi vuodesta 775 kuolemaansa vuonna 785 saakka. Häntä seurasi kalifina hänen poikansa Musa, jonka hallitsijanimi oli al-Hadi.^[1]

Elämä

Al-Mahdi nousi valtaan 30-vuotiaana oltuaan ensin Khorasanin varakuninkaana isänsä al-Mansurin hallinnossa.^[2] Al-Mahdilla oli neljä puolisoa: hänen serkkunsa Rita, aiempi jemeniläinen jalkavaimo Khayzuran, toinen serkku ja arabialainen aatelisnainen Ruqayya.^[3] Khayzuranin kanssa Mahdi sai kaksi poikaa, jotka molemmat ainoina hänen pojistaan seurasivat häntä valtaistuimella. Vanhempi heistä oli Musa ja nuorempi Harun. Nimien esikuvina olivat juutalaisuuden myyttinen perustaja Mooses ja hänen veljensä Aaron.^[2]

Hallituskausi

Sodat

Mahdi kävi hyökkäyssotia naapureitaan vastaan ja taisteli omia kapinallisiaan vastaan. Abbasidihallinnon ensimmäisinä vuosina kesäiset sotaretket Bysanttia vastaan kuuluivat asiaan. Kalifien armeijat talvehtivat Taurus-vuorilta etelään olevilla tasangoilla, etäällä kylmästä Anatolian ylängöstä. Kevään tullen joukot siirtyivät vuorille ahdistelemaan paikallisia asukkaita. Sotasaaliit eivät ole suuria, mutta jos vältettiin tunkeutumasta liian pitkälle, ei ollut vaaraa Bysantin armeijan väliintulosta. Mahdi otti Harunin mukaan eräälle tällaiselle sotaretkelle, jossa 38 päivän piirityksen jälkeen vallattiin aina silloin tällöin omistajaa vaihtanut Samalun linnoitus Kilikiassa. Vangiksi otetut kristityt tuotiin Bagdadiin, missä heidän perustamansa Kreikkalaisten luostari, Dayr al-Rum, säilyi Bagdadin mongolivalloitukseen asti.^[4]

Vuonna 782 toteutettiin prinssi Harunin johdolla suuri sotaretki Bysanttia vastaan. Sen kerrottiin maksaneen 200 000 kultadinaaria ja 21 miljoonaa hopeadinaaria. Bysantin armeija lyötiin, ja joukot pääsivät Bosporin salmelle saakka. Tapahtumasta tehdyn ylistysrunon mukaan "Konstantinopolin muurit pukeutuivat häpeään". Bysantti taivutettiin kolmivuotiseen rauhaan sillä ehdolla, että se maksoi joka vuosi 70 000 – 90 000 lunnaita. Ne eivät tietenkään kattaneet sotaretken kuluja. Sotasaaliina saatiin orjia, hevosia ja aseita. Kalifien ongelma oli, että pienellä armeijalla ei uskaltanut hyökätä kovin pitkälle, suurta taas oli mahdoton elättää Anatolian tyhjäksi kalutuilla ylängöillä.^[5]

Musa osallistui vuorostaan kapinan kukistamiseen Kaspianmeren lähellä. Mahdi lähetti myös laivaston Intiaan, missä vallattiin satamakaupunki Gujaratissa. Mahdi joutui myös kukistamaan Khorasanissa alkaneen kapinan.^[2] Bysantin sotaretken jälkeen Harunista tehtiin Musan mahdollinen seuraaja kalifina ja hän sai lisänimen Rashid eli oikeaan johdettu. Hänestä tuli myös läntisten alueiden varakuningas. ^[5]

Väittely patriarkka Timoteus I:n kanssa

Kalifaatin uskonnollisessa elämässä valtionuskontoa haastoi persialainen manikealaisuus, jonka asemaa lujitti runsaslukuinen persialainen hallintoeliitti, johon kalifit joutuivat turvautumaan. Suuri kristitty ja juutalainen väestö oli myös kouliintunut käymään väittelyä uskonnosta. Mahdollisesti uskonnollisia kiistoja varten kalifi antoi kääntää syyriasta arabiaan Aristoteleen teoksen Topiikka, joka oli klassinen loogisen päättelyn ja väittelyn oppikirja.^[6] Käännöksen tarkisti alkutekstiin vertaamalla nestoriolainen patriarkka Timoteus I.^[7]

Al-Mahdi ehkä myös väitteli uskontojen paremmuudesta Timoteuksen kanssa. Ainakin selostus tällaisesta väittelystä sisältyy Timoteuksen kirjeeseen Sergiukselle, minkä Alphonse Mingana on kääntänyt syyriasta englantiin.^[8] Kirje on säilynyt vain 1200-luvun syyrialaisena kopiona, joten tekstin aitous ei ole varma. Pitkä väittely sisälsi sellaisia aiheita kuin Kristuksen luonne, kolminaisuus ja Muhammedin asema.^[9]

Vallanperimys

Kun al-Mahdi kuoli, mahdollisesti metsästysonnettomuudessa, hänen puolisonsa Khayzuran oli kerännyt käsiinsä paljon poliittista valtaa ja suosi kahdesta pojastaan Harunia. Kalifiksi nousi kuitenkin isoveli Musa hallitsijanimellä Al-Hadi. ^[10]

Lähteet

• Bennison, Amira, K.: The Great Caliphs. The Golden Age of the Abbasid Empire. I.B.Tauris, 2009. ISBN 978-1-84885-976-0.
• Gutas, Dimitri: Greek Thought, Arabic Culture. The Graeco-Arabic Translation Movement in Baghdad and Early Abbasid Society (2nd–4th/8th–10th centuries). Routledge, 1998. ISBN 0-415-06133-4-2. (englanniksi)
• Hoyland, Robert.G: Seeing islam as other saw it. A survey and evaluation of Christian, Jewish and Zoroastrian writings on early Islam. Studies in Late Antiquity and Early Islam. Princeton, New Jersey: Darwin Press, 1997. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Kennedy, Hugh: When Baghdad Ruled the Muslim World. The Rise and Fall of Islam's Greatest Dynasty. Da Capo Press, 2004. ISBN 978-0-306-81480-8.
• Timothy I: Timothys's Apology for Christianity. Woodbrooke Studies. Christian Documents in Syriac, Arabic, and Garshuni. Edited and Translated with a Critical Apparatus by A. Mingana. Cambridge W. Heffer & Sons Limited, 1928. Teoksen verkkoversio.

Viitteet

1. Bennison, 2009, s. 29–30
2. Kennedy, 2004, s. 49–52
3. Bennison, 2009, s. 115
4. Kennedy, 2004, s. 54–56
5. Kennedy, 2004, s. 55–57
6. Gutas, 1008. s. 67–68
7. Bennison, 2009, s. 184
8. Timothy I, 1928
9. Hoyland, 1997, s. 472–475
10. Kennedy, 2004, s. 184–185

Edeltäjä: Al-Mansur

Bagdadin abbasidikalifit Al-Mahdi 775–785

Seuraaja: Al-Hadi