Viikon tyttö

Viikon tyttö
Ohjaaja	Valentin Vaala
Käsikirjoittaja	Lea Joutseno Valentin Vaala Tet
Tuottaja	Risto Orko
Säveltäjä	George de Godzinsky
Kuvaaja	Eino Heino
Leikkaaja	Valentin Vaala
Lavastaja	Erkki Siitonen
Pääosat	Lea Joutseno Tauno Palo Rauha Rentola Tapio Nurkka
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Suomi-Filmi Oy
Ensi-ilta	1946
Kesto	88 min
Alkuperäiskieli	suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Viikon tyttö on Valentin Vaalan ohjaama satiirinen komediaelokuva vuodelta 1946. ”Sodanjälkeisten luokkaerojen komediassa” Lea Joutseno näyttelee kauneuskilpailussa menestyvää kalasäilyketehtaan pakkaajaa ja Tauno Palo työnjohtajaa.^[1][2]

Tarinassa Joutsenon esittämä Raija voittaa vahingossa kauneuskilpailun, ja hänestä kirjoitetaan mielikuvituksellinen lehtijuttu miljoonaperijättärenä. Pian hänen huomiostaan kilvoittelevat sekä tehtaanjohtajan poika että seurapiirit, jotka kaikki haluavat saada osansa Raijan julkisuudesta. Huomio ei miellytä Palon esittämää, Raijaan ihastunutta työnjohtaja Antti Aholaa.

Elokuva oli viimeinen Vaalan, Joutsenon ja käsikirjoittaja Tetin (Kersti Bergroth) viidestä yhteistyöelokuvasta. Sarjan ensimmäinen oli vuonna 1941 valmistunut Morsian yllättää.^[3] Ensi-iltavuonna Viikon tyttö oli yleisömenestykseltään kolmanneksi paras^[4].

Näyttelijät

Lea Joutseno  …  Raija Lehto    Tauno Palo  …  työnjohtaja Antti Ahola    Rauha Rentola  …  Irma, ”Imppa”    Tapio Nurkka  …  Kristian Tupanen    Reino Valkama  …  teollisuusneuvos Fabian Tupanen    Dagi Angervo  …  teollisuusneuvoksetar Titti Tupanen    Pentti Viljanen  …  ”maisteri” Pupu Ojanen    Uuno Laakso  …  Viikon tyttö -kilpailun kuuluttaja    Anna-Liisa Hämeensalo  …  konttoristi Terttu Mökönen    Emma Väänänen  …  Annabella, Puuterirasian toimittaja    Kaarlo Halttunen  …  Yrjö    Tyyne Haarla  …  1. rouva    Salli Karuna  …  2 rouva    Gundel Henrikson  …  3. rouva    Arna Högdahl  …  vuorineuvoksetar    Enni Rekola  …  Emma alias Pola, Tupasten sisäkkö    Edvin Ingberg  …  valokuvaaja Jysä

Kreditoimattomat näyttelijät  Kaarlo Saarnio  …  ohikulkija kadulla / vieras kutsuilla    Aino Lohikoski  …  Irman äiti    Eero Kilpi  …  vuorineuvos    Ema Vinermo  …  mies kahvilassa    Kauko Käyhkö  …  poliisi    Helge Ranin  …  komisario    Ensio Jouko  …  murhapolttaja mustassamaijassa    Varma Lahtinen  …  syntymäpäivävieras

Juoni

Raija Lehto työskentelee Tupasen kalasäilyketehtaan pakkaamossa ja seurustelee tehtaanjohtajan oikean käden, työnjohtaja Antti Aholan kanssa. Antin vaikutuksesta Raija on luopunut kaikista kevytmielisistä huvituksista, kuten tanssista. He keskustelevat älyllisistä asioista, kuten perunanviljelyn gallup-tutkimuksesta. Kun Raijan työtoveri ja asuinkumppani Irma odottaa innoissaan pian järjestettävää Viikon tyttö -kilpailua, Raija aikoo lähteä Antin kanssa yhteiskunnalliseen keskustelukerhoon.

Tupasen juonitteleva sihteeri Terttu on myös kiinnostunut Antista ja kutsuu vastahakoisen miehen illaksi kotiinsa tekemään yhtiön varastolaskentaa. Antin tehdessä lähtöä Terttu kääntää kelloa tunnin taaksepäin; Antti myöhästyy sovitusta tapaamisesta Raijan kanssa. Raija, joka tietää miehen olevan Tertun luona, päättää lähteä Irman kanssa tansseihin. Raija auttaa Irmaa valmistautumisessa Viikon tyttö -kilpailuun ja joutuu siihen itse mukaan, kun muuan osanottaja katoaa viime hetkellä kohentamaan ulkoasuaan. Raija yrittää selittää erehdyksen, mutta yleisö huutaa suosiotaan, ja Raija valitaan Viikon tytöksi. Antti kiirehtii paikalle, ja Raija ottaa selittelevän miehen vastaan antamalla korvapuustin.

Johtaja Tupasen poika Kristian näkee lehdessä uutisen Viikon tytöstä ja aikoo ottaa selvää ”ilmaisen reklaamin” tekijästä. Tehtaan konttorissa on myös Puuterirasia-lehden toimittaja Annabella, joka tekee Raijasta henkilöhaastattelun valokuvien kera ja värittää kaiken Raijan kertoman kiiltokuvatarinaksi. Raija käy lounaalla Kristianin ja Annabellan kanssa, jonka jälkeen Antti nuhtelee häntä töistä myöhästymisestä.

Raija on Puuterirasian uuden numeron kansikuvatyttö, mikä herättää johtaja Tupasen vaimon, tarmokkaan seurapiirirouvan mielenkiinnon. Rouva kutsuu Kristianin välityksellä Raijan lounaalle. Aterioidessa puhe kääntyy haastattelussa ilmi tulleeseen ”Amerikan-setään”; rouva on liioitellun lehtijutun perusteella saanut käsityksen, että Raijan Iisakki-setä on upporikas kahvifarmin omistaja. Rouva Tupanen aikoo esitellä Raijan seurapiireille ja hänelle hankitaan uusi vaatevarasto, rouvan ystävän ”maisteri” Pupu Ojasen toimiessa makuasiantuntijana. Kun Raija palaa ostoksilta, hän joutuu Antin puhutteluun jo toisesta myöhästymisestä. Kitkerän sanasodan jälkeen Raija irtisanoutuu, kun Antti antaa ymmärtää, ettei hän enää sovi työhönsä.

Raija juhlii, Antti murjottaa. Rouva Tupanen valmistelee miehensä syntymäpäiväjuhlia, jonne hän taivuttaa miehensä kutsumaan myös Antin, jonka on kerran tavannut mutta jota ei tunne nimeltä. Rouva aikoo vaatia Antilta juhlissa julkista anteeksipyyntöä Raijan erottamisesta. Sekä Pupu että Kristian kosivat Raijaa, ja vastaustaan Kristianille Raija lykkää juhlailtaan.

Seurapiiri kokoontuu johtaja Tupasen syntymäpäiville. Raija saa aplodit ja hänet esitellään vuorineuvoksettarelle. Kun Antin henkilöllisyys selviää rouva Tupaselle, hän esittää vaatimuksensa, mutta Antti pitää kiinni kannastaan, ettei Raija sovi tehtaaseen. Rouva kääntää perustelun mieleisekseen, ja Kristian taivuttaa Raijaa ”pelaamaan pelin loppuun”. Raija lupaa ja kertoo vahvasti väritettyjä juttuja ”rikkaasta Amerikan-sedästään”. Kun vuorossa on illan yllätys, eli rouvan kaavailema ilmoitus Raijan ja Kristianin kihlauksesta, Raija paljastaa setänsä olevan vain sekatyömies kahvifarmilla. Rouva kutsuu Raijaa seikkailijattareksi, mutta Kristian haluaa edelleen naimisiin Raijan kanssa ja seuraa tätä pois juhlista.

Antti uhkaa erota työnjohtajan toimestaan. Johtaja Tupanen seuraa häntä ja lepyttelee lupaamalla uusia koneita ja muita tämän toivomia parannuksia. Kotinsa porraskäytävässä Raija tunnustaa Kristianille rakastavansa toista. Hän haluaa välittömästi tavata Antin kun Irma paljastaa, että mies pitää Terttua ”iilimatona”. Raija ja Kristian tapaavat Antin ja johtajan ajurikahvilassa, jonne myös rouva Tupanen ja Pupu Ojanen ovat saapuneet. Poliisiratsiassa koko joukkio pidätetään puuttuvien henkilöpapereiden vuoksi, huolimatta rouvan äänekkäistä vastalauseista. Poliisikamarilla rouva uuvuttaa puhetulvallaan komisarion, joka anteeksipyydellen päästää joukon vapaaksi.

Tupanen lupaa tehdä Antista apulaisjohtajan. Raijan ja Antin väliset väärinkäsitykset hälvenevät, ja Kristian väistyy sovinnolla syrjään. ”Morsiuspari” kutsutaan palaamaan syntymäpäiväjuhliin. Raijaa eivät tanssit enää huvita, vaan hän haluaa jatkaa rakkaansa kanssa alun puheenaihetta perunanviljelystä, ”nyt kun on kuutamokin.”

Arviot

Viikon tyttöä verrattiin Vaalan ja Joutsenon edellisiin yhteistöihin ja se havaittiin tässä mielessä vajavaiseksi. Ensi-illan aikaan vasemmistolehdessä huomattiin kiittäen, että ”elokuvamiestemme tavanomainen käsite työväenluokan älyllisestä tasosta on keikahtanut oikealle tolalle, ja ’älyvapaus’ lankeaa tällä kertaa kauppa- ja vuorineuvoksettarien kanamaisen seurapiirin osalle” (Harry Lewing, Vapaa Sana). Muut arviot olivat melko kriittisiä, vaikka aihetta sinällään pidettiin hauskana. Esimerkiksi Raoul af Hällström kirjoitti: ”Se vaikuttaa monin paikoin väkinäiseltä, siinä selitetään liikaa ja annetaan katsojalle liiaksi aikaa miettimiseen”. Toini Aaltonen (Suomen Sosialidemokraatti) kallistui samalle kannalle: ”Ikävä kyllä kokonaisuus vaikuttaa kovin tekaistulta ja väkinäiseltä.” Helsingin Sanomien arvostelija Paula Talaskivi arvioi myös, ettei Viikon tyttö ollut parasta Vaalaa, mutta päätyi toteamaan: ”Siinä on monta verratonta kohtausta – – ja ennen kaikkea on Tetin dialogi nokkeluudessaan maineensa veroista”.^[5]

Tauno Palo sai roolisuorituksestaan tavanomaiset kiitokset, ja sivuosista Emma Väänäsen tulkintaa herkullisesta naisreportterista pidettiin ”filmin ylivetona”. Lea Joutseno sen sijaan ei saanut tällä kertaa varauksetonta kiitosta, Toini Aaltosen mukaan hän ”ei ollut pirteimmillään”.^[5] Aamulehden kirjoittajan mielestä ”Lea Joutseno ei myöskään pääosan esittäjänä ole lainkaan entisenlaisensa komediennena. Osaksi tämä johtuu osan luonteestakin, sillä pahantuulisuus ei ainakaan pue häntä – – paikoin illusioonia kauniista viikon tytöstä on vaikea saada syntymään”. Joutseno kuvattiin tehdasjaksoissa ilman meikkiä, minkä vuoksi hän näytti arkisemmalta kuin aiemmissa elokuvissaan.^[6]

Lähteet

Viitteet

1. Malmi, Timo: Elokuvat. Ilta-Sanomat, 10.7.2010, s. 68.
2. AP: Viikon tyttö. Viikon tv-elokuvia, Tv-maailma 13/2014, s. 12.
3. Muut tiedot. Viitattu 22.6.2012.
4. Viikon tyttö Elonet.. Taustaa. Viitattu 31.3.2014.
5. Viikon tyttö Elonet.. Lehdistöarvio. Viitattu 31.3.2014.
6. Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla, s. 254.