Turhautunut kotirouva Elisabet Avovirta kokee keväisen lemmenseikkailun itseään nuoremman toimittajan Jaakko Huhtikuun kanssa. Lemmenmaljat kilahtelevat kevätauringon säteissä ja kuohuvat lopulta yli reunojensa.
Elisabet (Rentola) ja Jaakko (Ingvall) yllätetään kesken kiihkeää kohtausta.
Elisabet Avovirralla on syntymäpäivä, mutta perhe ei muista sitä. Elisabet tuntee olevansa unohdettu, varsinkin kun muu perhe lähtee menoihinsa. Illalla hyväntekeväisyysmyyjäisissä Elisabet tapaa toimittaja Jaakko Huhtikuun, ja päähänpistosta hän kutsuu Jaakon ravintolaan viettämään syntymäpäivää. Seuraavana päivänä Elisabet ja Jaakko tapaavat puistossa. Puistosta palaava Jaakko törmää Heikki Avovirtaan ja tämän sihteeriin Annikki Teräkseen, jolla oli aikoinaan suhde Jaakon kanssa. Heikillä ja Annikilla on kiire kokousmatkalle, ja Annikki ehtii harmikseen vaihtaa Jaakon kanssa vain pari sanaa.
Elisabet kutsuu Jaakon oopperaan. Ilta jatkuu Avovirtojen kodissa, vaikka Jaakko ei oikein innostu. Elisabet on ihastunut Jaakkoon, joka tuntee olonsa kiusaantuneeksi. Avovirran kotona hereillä olevat lapset Kaija ja Pertti huolestuvat äitinsä käytöksestä. Heikki palaa kotiin luultua aiemmin, ja syntyy kohtaus. Aamulla Elisabet kertoo perheelleen rakastavansa Jaakkoa ja lähtee kotoa. Tyrmistynyt Heikki soittaa Jaakolle ja käskee tämän keskusteluun. Jaakko sanoo, ettei ole kiinnostunut Elisabetista. Pertti ja Kaija kehittävät suunnitelman: Kaija alkaa vietellä Jaakkoa saadakseen Elisabetin hylkäämään unelmat Jaakosta. Heikin suunnitelmana on tehdä Elisabet mustasukkaiseksi vikittelemällä sihteeriään Annikkia, mutta Annikin mielessä pyörii vain Jaakko.
Kaija ja Jaakko viettävät iltaa ravintolassa. Heikki taas tilittää aviokriisiään Annikille, ja Elisabet kiertää kaupunkia etsimässä Jaakkoa. Kaijan yritys vietellä Jaakko epäonnistuu, ja hän paljastaa Jaakolle suunnitelmansa: oli tarkoitus järjestää tilanne, jossa Elisabet osuisi paikalle Kaijan ja Jaakon suudellessa. Käykin niin, että Elisabet tulee kotiin, kun Heikki syleilee Annikkia. Heikki pettyy, kun Elisabet ei ole moksiskaan nähdessään aviomiehensä suutelevan sihteeriään. Pertti valehtelee keittiössä Annikille isänsä olevan häikäilemätön naistenmetsästäjä. Kun Elisabet, Heikki ja Annikki selvittävät välejään, Kaijan makuuhuoneesta kuuluu kiljaisu. Jaakko ja Kaija ovat toteuttaneet Kaijan suunnitelman. Lopulta kuitenkin Annikki ja Jaakko päätyvät syleilemään. Avovirran perheessä kaikki palaa ennalleen. Mutta yllättäen Heikistä onkin tullut perheen mielestä syypää koko sotkuun. Elisabet on kuitenkin valmis antamaan hänelle anteeksi.
Munkkisaaren studiorakennus vaurioitui tulipalossa syyskuussa 1952. Huhtikuu tulee oli ensimmäinen elokuva, joka kuvattiin kyseisellä studiolla onnettomuuden jälkeen. Elokuvan kuvausaika oli helmi-huhtikuu 1953. Ulkokuvia otettiin Helsingissä Mannerheimintiellä, Bulevardilla ja Tähtitorninmäellä.
Arvostelut
Aikalaiskriitikko kirjoitti Vaalan komediasta Helsingin Sanomissa: ”Huhtikuu tulee --- on oikea kevätkomedia, tyypillistä Vaalan kevyttä, eleganttia kerrontaa ja kaikin tavoin fiksua työtä.” Uudessa Suomessa Jaakko Hurme arvioi: ”Itse näytelmähän ei ollut niin erikoinen, mutta taitavien käsikirjoittajien Usko Kempin ja Valentin Vaalan avulla se on elokuvassa kuin uudestisyntynyt”. Kriitikot kiittivät kerronnan kepeyttä sekä vauhdikkuutta. Kuvausta pidettiin hajanaisena, ”Vaala suosi kokokuvia väärissä yhteyksissä”, oli erään kriitikon näkemys. Juha Nevalainen luonnehti Ilta-Sanomissa elokuvaa ”helppohintaiseksi ja vähäveriseksi filmiteatteriksi”.[1]
Eräässä myöhemmässä arviossa kirjoitetaan, että tapakomedia on sujuva mutta ei juuri jätä jälkiä.[2]
