Valde Hirvikanta

Valde Hirvikanta
Kansanedustaja
1.6.1909–28.2.1910
Ryhmä/puolue	Suomalainen puolue
Vaalipiiri	Turun läänin eteläinen
Henkilötiedot
Syntynyt	17. maaliskuuta 1863 Turku
Kuollut	2. lokakuuta 1911 (48 vuotta) Turku
Arvonimi	varatuomari
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Gustaf Waldemar (Valde) Hirvikanta (vuoteen 1906 von Hellens; 17. maaliskuuta 1863 Turku – 2. lokakuuta 1911 Turku) oli suomalainen varatuomari ja vapaaherra, joka toimi muun muassa valtiopäivämiehenä, kansanedustajana, prokuraattorina ja Turun hovioikeuden presidenttinä.^[1] Hänet murhattiin kotiovellaan lokakuussa 1911.

Elämä

Ura

Hirvikanta valmistui ylioppilaaksi 1880, ja suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon 1885 sekä oikeustieteen kandidaatin tutkinnon 1888. Hirvikannasta tuli varatuomari 1890, ja vuotta myöhemmin hänet nimitettiin Turun tuomiokapitulin sihteeriksi. Hirvikanta oli myös von Hellens -suvun edustaja aatelissäädyssä valtiopäivillä 1894, 1897, 1899, 1900, 1904–1905 ja 1905–1906. Vuonna 1903 myöntyväisyyssuuntaan kuulunut Hirvikanta nimitettiin Turun hovioikeuden hovioikeudenneuvokseksi, kun sen aikaisemmat jäsenet erotettiin heidän kieltäydyttyään jättämättä käsittelemättä erästä virkarikossyytettä.^[1]

Tämän jälkeen Hirvikanta eteni nopeasti virkaurallaan varamaamarsalkaksi 1905, ja saman vuoden toukokuussa senaatin prokuraattoriksi murhatun Eliel Soisalon-Soinisen seuraajaksi. Tehtävässään hän puolusti muun muassa Viaporin kapinan aikana vangittuja punakaartilaisia.^[2] Marraskuun 1905 suurlakon jälkeen Hirvikanta joutui eroamaan tehtävistään, jonka jälkeen hän toimi asianajajana Turussa. Vuonna 1909 Hirvikanta oli suomalaisen puolueen kansanedustajana.^[1]

Toisen sortokauden aikana 1910 maltillinen suomenmielinen Hirvikanta nimitettiin Turun hovioikeuden varapresidentiksi ja 1911 hovioikeuden presidentiksi.^[1] Hirvikanta oli myös Turun kaupunginvaltuuston jäsen ja toimi Kuusiston kuntakokouksen esimiehenä.^[3] Lisäksi hän oli yksi sanomalehti Uuden Auran perustajista.^[4]

Murha

24-vuotias kauppa-apulainen Bruno Forsström ampui Hirvikannan 2. lokakuuta 1911 ja surmasi teon jälkeen itsensä. Forsström odotti Hirvikantaa hänen Venäjän Kirkkokatu 29:ssä (nyk. Yliopistonkatu^[5]) sijaitsevan asuntonsa ulko-ovella iltayhdeksän aikaan, jolloin Hirvikanta oli lähdössä saunomaan. Murhaaja ampui Hirvikantaa kahdesti heti hänen astuttuaan pihan puolella sijainneesta ovesta ulos. Tämän jälkeen Forsström ampui vielä yhdellä laukauksella itsensä. Laukaukset kuullut Hirvikannan palvelusväki kiiruhti paikalle löytäen hänet kuolleena rappukäytävän puolelta ja murhaajan makaamassa oven ulkopuolella. Forsström vietiin Turun lääninsairaalaan, missä hän pian kuoli vammoihinsa.^[6] Hirvikanta haudattiin Turun hautausmaan vanhaan osaan suuren väkijoukon seuratessa hautajaissaattuetta.^[7]

Forsström ei jättänyt jälkeensä mitään viestiä, eikä hänellä sanomalehtitietojen mukaan ollut minkäänlaisia poliittisia kytköksiä. Prokuraattorin apulaisen Samuli Kosken mukaan Forsströmiä ohjasi ”valtiollinen viha”, joka kohdistui nimenomaan Hirvikantaan. Forsströmin väitettiin myös jo aikaisemmin sanoneen, että Hirvikanta pitäisi tappaa.^[8] Murhatutkimuksia johtamaan saapui prokuraattori Aleksei Hosiainov, joka viipyi Turussa viikon ajan. Tutkimuksen aikana kuulusteltiin Turun seudulla lähes 170 henkilöä, mutta mitään ratkaisevaa ei tullut esille. Kaksi Agros-yhtiön konttoristia pidätettiin parin päivän ajaksi, kun siivoja väitti nähneensä Forsströmin osallistuvan yhtiön tiloissa öisin järjestettyihin salaisiin kokouksiin. Konttoristit kuitenkin kielsivät olleensa tekemisissä hänen kanssaan ja Agros puolestaan teki hovioikeudelle valituksen tiloihinsa tehdystä laittomasta etsinnästä.^[9]

Ruumiinavauksen suorittaneen professori Christian Sibeliuksen mukaan Forsströmin aivoissa oli havaittavissa runsaan alkoholinkäytön aiheuttama ”huomattava invaliditeetti”.^[10] Sibelius piti mahdollisena, että humalainen murhaaja toimi hetken mielijohteesta, mutta prokuraattori Hosiainov päätyi loppuraportissaan tulokseen, että murha oli etukäteen suunniteltu ja sen takana oli jokin ”terroristinen liitto”. Tähän viittasi muun muassa Forsströmin haudalle keskellä yötä laskettu salaperäinen seppele. Hosiainov epäili, että teon taustalla olevilla saattoi olla yhteksiä Venäjän vallankumouksellisiin ja tarkoituksena oli surmata useampia suomalaisia virkamiehiä. Hänen mukaansa Forsströmin piti myös alun perin paeta ulkomaille eikä suinkaan ampua itseään.^[11]

Perhe

Von Hellensin isä oli Turun hovioikeuden presidentti, senaattori ja valtiopäivien maamarsalkka Lars Theodor von Hellens. Perheeseen kuului 12 lasta, joista tunnettuja ovat hygienian professori Oskar von Hellens, kenraalimajuri Lars Hjalmar von Hellens, valtiopäivämies ja pormestari Harald Wilhelm von Hellens sekä useissa Suomen hallituksissa ministerinä toiminut Albert von Hellens.^[12]

Lähteet

1. Valde Hirvikanta Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 22.3.2007.
2. Walde Hirvikanta. Kyläkirjaston Kuvalehti, 1911, nro 10, s. 123. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2018.
3. Hirvikanta, Gustaf Valdemar (Valde) 30.6.2009. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 8.12.2018.
4. Valde Hirvikanta, Turun Kansallisseuran ensimmäinen puheenjohtaja (PDF) Turun Kansallisseura. Arkistoitu 9.12.2018. Viitattu 8.12.2018.
5. Saarela, Pekka: Turun Kansallisseuran nimialoite Yliopistonkadun aukiolle 7.11.2017. Turun Sanomat. Arkistoitu 9.12.2018. Viitattu 8.12.2018.
6. † Presidentti Gustaf Waldemar Hirvikanta. Suomalainen Virallinen Lehti, 3.10.1911, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2018.
7. Presidentti Valde Hirvikannan hautajaiset. Uusi Aura, 7.10.1911, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2018.
8. Presidentin murha Turussa. Uusi Suometar, 4.10.1911, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2018.
9. Presidentti Hirvikannan murhajuttu. Uusi Aura, 17.10.1911, s. 2. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2018.
10. Presidentti V. Hirvikannan murha: Prof. Sibeliuksen lausunto murhaajan tilasta. Uusi Aura, 22.10.1911, s. 1. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2018.
11. Presidentti Hirvikannan murha. Uusi Aura, 8.12.1911, s. 2–3. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.12.2018.
12. Autio, Veli-Matti: ”Hellenius (suku)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 730–731. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. Teoksen verkkoversio (viitattu 22.3.2007).

Kirjallisuutta

• Raitis, Harri: Unohda kolmas: Kertomus murhasta 1911. Helsinki: Cultura, 1997. ISBN 952-95013-7-4.

Edeltäjä: Daniel Woldemar Åkerman

Keisarillisen Turun hovioikeuden presidentti 1910–1911

Seuraaja: Alfred Aleksi Käpy