Tämä artikkeli kertoo vuoden 1928 elokuvasta. Muista samannimisistä elokuvista katso Tukkijoella.
Tukkijoella on Axel Slanguksen ja Wilho Ilmarin vuonna 1928 ohjaama elokuva. Kyseessä oli mykkäelokuva, ja sen ensi-ilta oli 5. marraskuuta 1928 Helsingissä Kino-Palatsissa. Elokuvan käsikirjoitus perustuu Teuvo Pakkalan näytelmään Tukkijoella (1899).
Tuotanto
Elokuvan tuotantoa haittasi sateinen kesä.[1] Näyttelijöistä Urho Somersalmi oli edellisen kerran ollut suomalaisessa elokuvassa vuonna 1913 ensi-iltaan tulleessa Sylvissä. Välillä hän oli näytellyt Ruotsissa, ja mahdollisesti juuri siksi elokuva ostettiin esitettäväksi Ruotsissa.[1]
Musiikki
Elokuva kuuluu Yleisradion viiden elokuvan Mykkä valo -sarjaan, johon yhtiö tilasi 2000-luvulla uuden musiikin. Musiikin esittää Radion sinfoniaorkesteri. Vuosina 2009–2013 toteutettu hanke on yksi Suomen historian suurimmista yksittäisistä sävellystilaushankkeista. Tukkijoella-elokuvan uuden version musiikin on säveltänyt Kimmo Hakola. Elokuva esitettiin uuden musiikin kanssa ensi kerran televisiossa Yle Teemalla 6. tammikuuta 2014, ja se on sarjan viimeinen elokuva[2]
Juoni
Tapahtumat on tarinassa siirretty elokuvan tekoaikaan.[1] Rättäri yrittää saada vaimokseen isäntä Pietolan tyttären Katrin. Tapahtumiin puuttuu tukkijätkien nokkamies Turkka.[3]
Arviot
Aikalaisarvioissa nimimerkki Uumo (Suomen Sosialidemokraatti) kiittää näytelmän sovitusta käsikirjoitukseksi: ”Juuri sovitus on tässä elokuvassa mielestäni suoritettu erittäin onnellisesti.” Näyttelijöiden valinta saa kiitosta nimimerkiltä U. F. (Iltalehti). Roland af Hällström (Aamulehti) löytää arviossaan paljonkin kritisoitavaa, muun muassa juonen hajanaisuuden, mihin eräät muutkin kriitikot ovat kiinnittäneet huomiota. Syy siihen on Hällströmin mukaan jo itse näytelmässä. Hän myös moittii sitä, ettei yksikään hahmo nouse varsinaisesti pääosaan, sen sijaan on ”vaarallisia ja hajoittavia ’miltei päähenkilöitä’ lukuisasti.” Ylioppilaslehden (20/1928) nimimerkki V.t. toteaa topakasti: ”Näytelmän populariteetti perustuu ennen kaikkea sen kansanhuumorin täyttämiin vuorosanoihin, joilla – – nykyaikaisessa elokuvassa ei saa olla mitään arvoa.” Näyttelijöistä Urho Somersalmi saa kiitosta elokuvaroolisuorituksestaan (Uumo, Suomen Sosialidemokraatti).[4]
Eräässä televisioesitykseen perustuvassa arviossa todetaan, että kaksi myöhempää Tukkijoella-versiota ovat kepeämpiä, ja Hakolan musiikkikin on arvioijan mielestä painostavaa.[3]
Näyttelijät
Lähteet
Aiheesta muualla
|
---|
Pitkät elokuvat (ohjaus) | 1920-luku | |
---|
1930-luku | |
---|
1940-luku | |
---|
1950-luku | |
---|
|
---|