Tämä artikkeli käsittelee sukunimeä. Sanan muita merkityksiä luetellaan täsmennyssivulla.
Kemisti ja ensimmäinen tieteen Nobelin saanut suomalainen Artturi Ilmari Virtanen (1895–1973), yksi maailmalla tunnetuimmista suomalaisista tutkijoista. Hän syntyi ja kuoli Helsingissä.[1]Yksi tunnetuista Virtasista, viihdetaiteilija Jukka Virtanen (1933–2019). Hänen syntymäkuntansa Jämsänkoski oli irronnut Jämsästä, missä 1900-luvun alkukymmenillä Virtasten määrä oli huipussaan.[2]Nimen harvinaisempi kirjoitusasu on Wirtanen. Kuvassa tämän nimimuodon tunnettu kantaja, muusikko Toni Wirtanen (s. 1975).
Virtanen (myös Wirtanen) on Suomen toiseksi yleisin sukunimi. Virtasia oli Suomessa 27. toukokuuta 2013 yhteensä 23 250 henkilöä.[3][4] Aina 2000-luvulle saakka se oli Suomen yleisin sukunimi, kunnes vanhoihin itäsuomalaisiin sukunimiin kuuluva Korhonen ohitti sen nimenkantajien määrässä. Nimi kuuluu 1800-luvun lopulla otettuna nimenä nopeasti yleisiksi tulleisiin niin sanottuihin Virtanen-tyypin sukunimiin. Tästä johtuu, että nimen yleisyydestä huolimatta vanhoja asiakirjatietoja siitä on vain vähän. Nimi on lähinnä länsisuomalainen kuten Virtanen-tyypin nimet yleensäkin.
Virtanen kuuluu vasta 1800-luvun loppupuolella nopeasti yleisiksi tulleisiin, lukuisien toisilleen mitään sukua olemattomien henkilöiden samoihin aikoihin itselleen ottamiin nousevaa suomalaista kansallisromantiikkaa heijastaviin sukunimiin, jotka on muodostettu liittämällä johonkin luontoaiheiseen sanaan (ei kuitenkaan eläinlajin nimeen) monien vanhojen itäsuomalaisten sukunimien (kuten vaikkapa Korhonen, Heikkinen, Turunen, Kinnunen, Laitinen) mallista omaksuttu johdin -nen, joka käsitettiin suomenkielisten sukunimien alkuperäiseksi päätteeksi. Se kansallisromanttinen luontosana, josta nimi -nen-johtimella johdettiin, saatettiin valita asuinpaikan, kotitalon tai torpan nimen perusteella. Näin ollen joskus Virtanen-nimen taustalla voi olla asuinpaikan, kotitalon tai torpan virta-alkuinen-nimi, jota ei sellaisenaan haluttu ottaa sukunimeksi kenties siksi, että -nen-johtimelliset nimet käsitettiin juuri sukunimiksi luontevammin kuin -la/-lä-loppuiset nimet ja yhdyssanat ja siksi että talon nimi ja sukunimi haluttiin pitää erillään toisistaan.[1][5] Silti vain paikoin nimen Virtanen taustalla oli asuinpaikan nimi, ja muiden Virtanen-tyypin nimien tapaan se useimmiten omaksuttiin muodissa olleen sukunimimallin mukaisesti.[6]
Useimmat Virtanen-nimen ottaneet olivat siihen asti sukunimettömiä. Vieraskielisiä sukunimiä, joita muutettiin Virtaseksi, olivat ainakin Techtonius, Fredriksson, Kronpiska, Björkström, Flod, Ahlberg, Grönros ja Svenskberg. Suomenkielisiä, mutta kaiketi hankaliksi koettuja nimiä, joiden tilalle otettiin nimi Virtanen, taas olivat ainakin Antintytär, Rampa, Kakkinen ja Sikanen.[5] Ensimmäinen tunnettu nimen muutos Virtaseksi tapahtui 31. elokuuta1875, jolloin Jyväskylässä nimi Rampa vaihdettiin Virtaseksi.[1]
Näin syntyneeseen sukunimityyppiin, josta nimistöntutkija Sirkka Paikkala käyttää tyypin yleisimmän nimen mukaan nimitystä Virtanen-tyyppi, kuuluu Suomen kymmenestä yleisimmästä sukunimestä viisi: Suomen toiseksi yleisin sukunimi Virtanen, Suomen kolmanneksi yleisin sukunimi Mäkinen, Suomen neljänneksi yleisin sukunimi Nieminen, Suomen yhdeksänneksi yleisin sukunimi Koskinen ja Suomen kymmenenneksi yleisin sukunimi Järvinen. Nimityyppiä on pidetty nousevan suomalaisuuden ilmentäjänä.[7]
Osa nimestä vakiintui käyttöön kirjoitusasussa Wirtanen, lähinnä Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa.[5]
Virtanen, kuten eräät muutkin Virtanen-tyypin nimet, oli harvinaisempana tai satunnaisesti käytössä jo ennen Virtanen-tyypin vakiintumista. Siitä on varhaisemmalta ajalta peräisin olevia asiakirjamerkintöjä enimmäkseen nykyiseltä luovutetulta alueelta, mm. Hiitolasta vuodelta 1684 ja Viipurin pitäjästä 1700-luvun lopulta.[8]
Suosio ja yleisyys
Ajallisesti seuraavassa aallossa Virtanen-tyyppiä seurasi sukunimityyppi, johon kuuluvat nimet olivat kansallisromanttisia luontosanoja ilman mitään johdinta. Tästä nimityypistä Sirkka Paikkala käyttää yleisimmän siihen kuuluvan nimen Laineen mukaan nimitystä Laine-tyyppi. Muita yleisiä Laine-tyypin nimiä ovat esimerkiksi Alho, Mäki, Salo ja Aalto.[9][10]
Nimen Virtanen tultua hyvin yleiseksi siitä on välillä haluttu eroonkin. Usein sen tilalle on otettu jokin toinen v-alkuinen nimi.[5]
Virtanen oli pitkään Suomen yleisin sukunimi, kunnes vuonna 2009 nimen Korhonen kantajien määrä ohitti nimen Virtanen kantajien määrän.[11] Virtasia oli Suomessa 27. toukokuuta2013 yhteensä 23 250 henkilöä.[3][4]
Nimen Virtanen yleisyyttä ja tuttuutta suomalaisille kuvaa sekin, että se esiintyy sellaisissa vakiintuneissa sanonnoissa kuin "kuka tahansa virtanen" ja "ihan tavallinen virtanen."
Kutsumaetunimen ja sukunimen yhdistelmistä (ns. kokonimistä) Timo Virtanen on Suomen yleisin ja Matti Virtanen toiseksi yleisin. Naisen kutsumanimen ja sukunimen yhdistelmistä Suomessa kaksi yleisintä ovat Ritva Virtanen ja Pirkko Virtanen.[12]
Sirkka Paikkala: Se tavallineen Virtanen. Suomalaisen paikannimikäytännön modernisoituminen 1850-luvulta vuoteen 1851. Helsinki: SKS, 2004. ISBN 951-746-567-X
