Kaudeksi 2001–2002 Plíhal siirtyi Kootenay Icen joukkueeseen. Hän oli tehoilla 32+54=86 joukkueen paras syöttäjä ja toiseksi paras pistemies Duncan Milroyn jälkeen. Plíhal jakoi WHL:n pistepörssin kymmenennen sijan Saskatoon BladesinJustin Kellyn kanssa ja sijoittui syöttöpörssissä kahdeksanneksi. Hän voitti kauden päätteeksi WHL:n mestaruuden, Ed Chynoweth Cupin sekä koko CHL:n mestaruuden, Memorial Cupin. Plíhal palkittiin kauden päätteeksi myös Memorial Cup -turnauksen urheiluhenkisimpänä pelaajana George Parsons Trophylla.[2] Hän solmi syyskuussa 2002 kolmivuotisen tulokassopimuksen San Jose Sharksissa, mutta palasi harjoitusleirin päätteeksi vielä kaudeksi 2002–2003 WHL:ään.[1] Plíhal oli Icen toiseksi paras maalintekijä ja kolmanneksi paras pistemies.[3]
Plíhal siirtyi kaudeksi 2003–2004 San Jose Sharksin organisaatioon. Hän pelasi siellä kolme ensimmäistä kauttaan kokonaan sen farmijoukkue Cleveland Baronsissa, AHL:ssä, tosin Plíhal piipahti kaudella 2004–2005 myös kotimaassaan Tšekin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla 1. česká hokejová ligan HC Hradec Královéssa kahden ottelun verran. Samalla kaudella hän oli 17 osumallaan Baronsin kolmanneksi paras maalintekijä.[3] Heinäkuussa 2006 Plíhal teki vuoden mittaisen jatkosopimuksen San Jose Sharksin kanssa.[1]
Kaudeksi 2006–2007 San Jose Sharksin farmijoukkueeksi vaihtui Worcester Sharks. Plíhal teki samalla kaudella myös NHL-debyyttinsä. Hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa 26. tammikuuta2007Edmonton Oilersia vastaan.[2] Plíhal pelasi kauden aikana kolme NHL-ottelua. Kaudella 2007–2008 hän pelasi NHL:ssä 22 runkosarja- ja neljän playoff-ottelun verran tehden niissä tehot 2+1=3. Plíhal teki NHL-uransa avausmaalin 9. maaliskuuta2008 rangaistuslaukauksella Minnesota WildinNiklas Bäckströmin taakse. Kauden 2008–2009 hän pelasi kokonaan ylhäällä San Josessa tehden 64 NHL:n runkosarjaottelussa tehot 5+8=13. Plíhalin kaudet joukkueen organisaatiossa jäivät kuitenkin hyvin rikkonaisiksi polvivammojen takia.
Plíhal palasi kaudeksi 2009–2010Eurooppaan ja teki syyskuussa 2009 vuoden mittaisen sopimuksen SM-liigajoukkueTurun Palloseuran kanssa.[4] Hänet hankittiin lähinnä Pohjois-Amerikkaan lähteneen Juraj Mikúšin korvaajaksi.[5] Plíhal osoittautui TPS:lle hyväksi hankinnaksi ja ensimmäinen Euroopassa vietetty ammattilaiskausi toi hänelle 52 runkosarjaottelussa tehot 19+18=37 ja 15 playoff-ottelussa tehot 4+4=8. Hän oli Ville Vahalahden jälkeen joukkueen toiseksi paras maalintekijä. Plíhal onnistui kauden aikana myös kypärätempussa2. helmikuuta2010Saimaan Palloa vastaan pelatussa ottelussa. Hänet palkittiin ottelun Ilta-Sanomien kolmen tähden tähtipelaajana.[6] Plíhal voitti kauden päätteeksi Suomenmestaruuden.[1] Hän teki toukokuussa 2010 vuoden mittaisen jatkosopimuksen TPS:n kanssa.[7]
Kesällä 2010 Plíhal kävi leikkauttamassa polvensa. Hän lähti kauteen 2010–2011 TPS:n varakapteenina. Plíhal ehti pelata kolme harjoitusottelua European Trophy -turnauksessa, kunnes hän joutui polvivamman takia taas uudelleen sivuun.[5] Näin ollen Plíhalin alkukausi meni pilalle ja hän pelasi koko kauden aikana yhteensä vain 42 ottelua. Hän oli hetken sivussa myös helmikuussa 2011 sisäreisivamman takia.[8] Plíhal jakoi 11 osumallaan TPS:n sisäisen maalipörssin kolmannen sijan Antti Erkinjuntin kanssa. Huhtikuussa 2011 hän teki taas vuoden mittaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[9] Plíhal oli kaudella 2011–2012 tehoilla 16+20=36 TPS:n toiseksi paras pistemies ja maalintekijä Ville Vahalahden jälkeen. Hän jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin toisen sijan Marko Anttilan kanssa. Kevään 2012 pudotuspelien "Villi kortti" -kierroksella Plíhal oli kahdella syötöllään TPS:n paras syöttäjä ja hän jakoi joukkueen sisäisen pistepörssin voiton Michal Birnerin kanssa.[1]
Kaudeksi 2012–2013 Plíhal siirtyi kaksivuotisella sopimuksella Oulun Kärppiin.[10] Hänet hankittiin joukkueeseen johtavaksi pelaajaksi, mutta osoittautui kuitenkin flopiksi. Plíhal vietti loppuosan kaudestaan katsomossa, eikä pelannut ottelukaan pudotuspeleissä. Hän kärsi kauden aikana myös useista loukkaantumisista;[11]13. lokakuuta2012 pelatussa vierasottelussa Helsingin IFK:ta vastaan Plíhal sai aivotärähdyksen ja niskan tärähdysvamman jouduttuaan keskialueella kiekottomana Ville Peltosen taklaamaksi. Peltosen olkavarsi osui häntä päähän, mutta Peltonen ei saanut tilanteesta kuitenkaan rangaistusta. Kaksi päivää myöhemmin hänelle langetettiin kuitenkin neljän ottelun pelikielto.[12]
Plíhal ei jatkanut Kärpissä enää toista sopimuskauttaan ja teki heinäkuussa 2013 vuoden mittaisen sopimuksen Tapparan kanssa.[13] Hän ei loistanut tehopisteiden valossa myöskään kaudella 2013–2014, jolloin runkosarjassa syntyi vain kahdeksan tehopistettä. Plíhal profiloitui kuitenkin puolustavaksi alempien ketjujen "työmyyräksi". Kevään 2014 pudotuspeleissä hän ei välillä mahtunut kokoonpanoon,[14] mutta ratkaisi 21. huhtikuuta2014 pelatun neljännen finaaliottelun jatkoerässä entistä seuraansa Kärppiä vastaan tehtyään ottelun 3–2-voittomaalin.[15] Plíhalin osuma tarkistettiin videolta, sillä hänen epäiltiin estäneen Kärppien maalivahti Jussi Rynnästä.[16] Maalin hyväksyminen herätti kohua, sillä ottelun toisessa erässä Kärpiltä hylättiin maali samankaltaisen tilanteen jälkeen.[17] Plíhal vei ratkaisullaan Tapparan ottelusarjassa 3–1-johtoon, mutta Kärpät vei mestaruuden lopulta voitoin 4–3 ja Tapparan kausi päättyi SM-hopeaan.[1]
