Piispa on hiippakunnan hengellinen johtaja sekä ylin hallinnollinen virkamies. Hiippakunnan toimintaa ja hallintoa hoitaa tuomiokapituli, jonka puheenjohtaja piispa on. Tuomiokapitulin lisäksi hiippakunnassa on hiippakuntavaltuusto. Valtuusto tukee ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa.[1] Piispoista neljä on tällä hetkellä naisia.
Tuomiokapituli
Tuomiokapituli hoitaa hiippakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta. Se tukee ja valvoo seurakuntien toimintaa ja hallintoa sekä hoitaa ja valvoo pappien ja seurakunnan muiden työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää. Tuomiokapituli valmistelee ja panee täytäntöön hiippakuntavaltuuston päätökset. Tuomiokapitulia johtaa piispa. Hän toimii tuomiokapitulin puheenjohtajana ja hiippakunnan ylimpänä hengellisenä kaitsijana. Tuomiokapitulin varapuheenjohtajana toimii tuomiorovasti. Muina jäseninä ovat kaksi pappisasessoria, yksi maallikkojäsen, lakimiesasessori ja hiippakuntadekaani.[2]
Tuomiokapituliksi kutsutaan yleisesti myös tuomiokapitulin virastoa, jonka muodostavat piispan avustajat, hallintovirkamiehinä lakimiesasessori ja notaari sekä hiippakunnallista toimintaa hoitavat hiippakuntadekaani ja hiippakuntasihteerit. Hiippakuntadekaani johtaa hiippakunnallista toimintaa tuomiokapitulin, piispan ja hiippakuntavaltuuston antamien tavoitteiden ja ohjeiden mukaisesti ja on tuomiokapitulin toiminnallisen osaston esimies. Hän on myös yksi tuomiokapitulin seitsemästä jäsenestä. Hiippakuntasihteerit toimivat hiippakunnan alueella muun muassa diakonian, kasvatuksen ja lähetyksen tehtävissä.[2]
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa asessori on tuomiokapitulin pappisasessorin ja lakimiesasessorin nimitys. Lakimiesasessori on tuomiokapitulin jäsen ja virkamies. Pappisasessorin virat ovat sivutoimisia. Asessorit hoitavat muiden tuomiokapitulin jäsenten kanssa hiippakunnan kirkollista hallintoa ja toimintaa sekä käsittelevät muita hiippakuntahallintoon liittyviä asioita.[3]
Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on Suomen vanhin virasto, joka on perustettu vuonna 1276. Tuomiokapitulilaitos siirtyi vuonna 1997 valtiolta kokonaan kirkon kustannettavaksi.[2]
Hiippakuntavaltuusto
Ensimmäiset hiippakuntavaltuustot valittiin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vuonna 2004. Hiippakuntavaltuusto tukee ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa ja sen seurakunnissa. Hiippakuntavaltuustolla on muun muassa oikeus tehdä esityksiä kirkolliskokoukselle Sen jäseninä on 14 maallikkoa ja 7 pappia. Hiippakuntavaltuusto kokoontuu 2–4 kertaa vuodessa ja sen toimikausi on neljä vuotta. Hiippakuntavaltuuston ohella hiippakunnan hallintoa hoitavat piispa ja tuomiokapituli.
Hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenet valitsevat tuomiokapitulin maallikkojäsenen. Hiippakuntavaltuuston maallikkojäsenten valinnan suorittavat seurakuntien kirkkovaltuustot tai seurakuntaneuvostot. Valtuuston pappisjäsenet valitsee hiippakunnan papisto.[4]
Hiippakunnat
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on yhdeksän hiippakuntaa.
