Tuomiokapituli (lat.domus capituli) on piispan alaisuudessa toimiva kirkon toimielin katolisessa ja anglikaanisessa kirkossa sekä pohjoismaiden luterilaisissa kirkoissa. Tuomiokapitulin nimi juontaa juurensa latinan sanoihin domus capituli. Domus tarkoittaa taloa ja capituli lukukappaletta. Tuomiokapituliin piispa kokoontui työtovereidensa kanssa lukemaan raamatunkappaleita ja rukoilemaan. Jokainen tuomiokapitulin eli ”lukukappaleen talon” istunto aloitetaan edelleenkin raamatunluvulla.
Tuomiokapituli on syntynyt piispan tuekseen keräämästä papistosta, joka muodostui alun perin piispanistuimen eli tuomiokirkkoseurakunnan papeista. Ensimmäinen viite tällaisesta piispan ympärilleen kokoamasta pappisjoukosta on Augustinukselta. Papiston tehtävänä oli avustaa piispaa rukoushetkissä. Keskiajalla tuomiokapituli sai vakiintuneita kirkko-oikeudellisia muotoja.
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tuomiokapituli on toinen hiippakunnantoimielimistä, jonka tehtävänä on hoitaa hiippakunnan hallintoa ja toimintaa (ks. myös hiippakuntavaltuusto). Toiminta-ajatuksensa mukaan piispan johtama tuomiokapituli tukee hiippakunnan seurakuntia ja niiden henkilöstöä seurakunnan perustehtävän toteuttamisessa hoitamalla sille kuuluvat viranomaistehtävät ja tuottamalla ja tarjoamalla hallinto- ja työelämäpalveluita sekä edustaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa alueellaan.
Historiaa
Suomeen tuomiokapitulilaitos saapui augustinolaismunkkien mukana. Turun tuomiokapituli oli keskiajalla kaniikkituomiokapituli. Uskonpuhdistuksen jälkeen tuomiokapitulilaitos menetti merkitystään, kunnes se vahvistettiin uudelleen vuoden 1686 kirkkolaissa. Tuomiokapitulin muoto ja tehtävät ovat vaihdelleet senkin jälkeen paljon.
Tuomiokapitulin yhteys koululaitokseen tiivistyi 1600-luvulla, kun hiippakuntakaupunkeihin perustettiin lukioita ja niiden lehtoreista tuli tuomiokapitulin jäseniä. Tuloksena oli lehtorikapituli, jossa opetus oli keskeisessä asemassa. Yliopistokaupungeissa (Turku vuodesta 1640) lehtoreiden sijasta tuomiokapitulin jäseninä toimivat teologisen tiedekunnanprofessorit. 1869 kirkkolain perusteella syntyi uusimuotoinen tuomiokapituli, joka ei enää koostunut lehtoreista vaan lain määrittelemistä, papiston keskuudesta valittavista jäsenistä. Kirkko etääntyi valtiosta ja tuomiokapitulien tehtävät liittyivät nyt yhä enemmän seurakuntien hallintoon. Nykyisin tuomiokapitulien toiminnasta säätää vuoden 1993 kirkkolaki. Vuoden 1997 alusta lähtien tuomiokapitulit siirtyivät valtiolta kirkon ylläpidettäväksi.[1]
Kustaa Vaasan peruuttaessa 1550-luvulla kruunulle kirkon omaisuuden valtio otti samalla huolehtiakseen pappien palkat. Toimen viimeisenä muistona Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokapitulit olivat vuoteen 1997 saakka valtion virastoja.[2] Valtio maksoi siten mm. piispojen palkat.
Tuomiokapitulin jäsenet
Porvoon hiippakunnan tuomiokapitulin talo. Rakennus on ollut tuomiokapitulin käytössä 1770-luvulta saakka.[3]
Tuomiokapitulin puheenjohtajana toimii hiippakunnan piispa. Muita jäseniä ovat tuomiorovasti (varapuheenjohtaja), hiippakuntavaltuuston valitsema maallikkojäsen, kaksi vaaleilla valittua pappisasessoria sekä hiippakunnan viranhaltijoina lakimiesasessori ja hiippakuntadekaani. Pappisasessorit ovat hiippakuntaan osa-aikaisessa virkasuhteessa. Tuomiokapitulin sihteerinä toimii yleensä notaari. Esittelijöinä toimivat tuomiokapitulin virkamiehet. Jäsenistä esittelijöinä voivat toimia tuomiokapituliin virkasuhteiset henkilöt, eli kaikki muut paitsi tuomiorovasti ja maallikkojäsen.[4]
Tuomiokapitulissa on puhe- ja läsnäolo-oikeus hiippakuntavaltuuston puheenjohtajalla.
Vuoden 2004 hiippakuntahallintouudistukseen saakka tuomiokapituli oli viisijäseninen: piispa, tuomiorovasti, kaksi pappisasessoria ja lakimiesasessori.
Tuomiokapituli nimittää varajäsenikseen viisi pappia ja kaksi lakimiestä kutsumisjärjestyksessä. Maallikkojäsenellä on kaksi hiippakuntavaltuuston valitsemaa varajäsentä.
Tehtävät
Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulin sisäänkäynti osoitteessa Bulevardi 16, Helsinki.
Tuomiokapituli on hiippakunnan yleistoimielin. Sen tehtäviä ovat muun muassa
(2006):
hoitaa yleisesti hiippakunnallista toimintaa, hallintoa ja taloutta
tukea ja valvoa seurakuntien toimintaa ja hallintoa
hoitaa papiston henkilöstöasioita ja valvoa heidän ja seurakunnan muiden viranhaltijoiden ja työntekijöiden tehtävien hoitoa ja elämää
hoitaa yhteyksiä koko kirkon yhteiseen toimintaan ja hallintoon, toisiin hiippakuntiin, kristillisiin järjestöihin ja muihin yhteiskunnan tahoihin
ottaa ja irtisanoa tuomiokapitulin viranhaltijat ja työntekijät
Tuomiokapitulin virasto
Tuomiokapituliksi kutsutaan myös hiippakunnan virastoa. Tuomiokapitulin virasto on piispan johtama hallinto- ja asiantuntijaorganisaatio, jossa työskentelevät piispan avustajat sekä hiippakunnan hallintoa ja toimintaa hoitavat viranhaltijat ja toimistotyöntekijät.
Hiippakunnallisen hallinnon työtä johtaa lakimiesasessori. Tuomiokapitulin notaari on hallinnollisten asioiden esittelijä ja tuomiokapitulin sihteeri.[5]
Hiippakunnallista seurakuntia tukevaa toiminnallista työtä johtaa hiippakuntadekaani (ent. hiippakunnan pääsihteeri). Hänen vastuualueeseensa kuuluvat mm. pastoraalikurssit ja johtamistaidon koulutukset.
Hiippakuntasihteerit osallistuvat hiippakuntadekaanin johdolla yhteisten työelämäpalvelujen kehittämiseen, tuottamiseen ja toteuttamiseen. Hiippakuntasihteereillä on omat vastuualueet, joiden puitteissa he vastaavat hiippakunnallisesta koulutuksesta ja muista vastaavista hiippakunnan seurakuntien henkilöstön tukemistavoista. Hiippakuntasihteereitä on tuomiokapitulista riippuen yleensä kolme tai useampi. Keskeiset vastuutyöalueet ovat kasvatus, diakoniatyö, yhteiskuntatyö, kansainvälinen työ sekä jumalanpalveluselämä ja kirkkomusiikki. Hiippakuntasihteerien kesken on yleensä jaettu vastuut myös sairaalasielunhoidon ja perheneuvonnan tuen, maahanmuuttajatyön, ympäristövastuun ymv. osalta.
Ruotsin kirkon tuomiokapitulit olivat valtiollisia viranomaisia vuoteen 2000 saakka. Jokaisessa Ruotsin kirkon hiippakunnassa on tuomiokapituli ja se toimii itsenäisenä kirkollisena elimenä.[6] Sen tehtävänä on tukea piispaa ja valvoa seurakunnissa ja pastoraateissa tapahtuvaa toimintaa. Tähän tehtävään kuuluu
Avustaa ja tukea seurakuntia kirkon oppiin, kirjoihin, sakramenttien ja jumalanpalvelusten hoitoon kuuluvissa asioissa, myös oikeudellisissa ja hallinnollisissa kysymyksissä
Kolme muuta jäsentä, jotka hiippakuntavaltuusto valitsee. Nämä jäsenet eivät saa olla piispaksi, papiksi tai diakoniksi vihittyjä.
Tuomiokapitulin sihteeri on hiippakunnan palveluksessa oleva hiippakunnan lakimies.
Uppsalan hiippakunnassa on arkkipiispa tuomiokapitulin puheenjohtaja. Uppsalan hiippakunnan piispa on 1. varapuheenjohtaja ja tuomiorovasti 2. varapuheenjohtaja.[6]