Lappajärven lukio.Lukiokirjoja Akateemisessa kirjakaupassa Helsingissä vuonna 2018. Syyslukukauden 2021 alusta alkaen lukion oppimateriaalit ovat olleet maksuttomia, sitä ennen ne täytyi maksaa itse.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Lukio on oppilaitoksena syntynyt yleissivistävästä, yliopistoon valmistavasta koulutuksesta. Tätä opetusta antoivat 1800-luvun alkupuolella kaupunkien kymnaasit ja Turun triviaalikoulu. (Turussa ei ollut kymnaasia, sillä se oli muutettu 1640 yliopistoksi.) Lukion syntyyn vaikutti Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston vuonna 1852 tekemä uudistus, jossa yliopistoon pääsyn ehdoksi asetettiin ylioppilastutkinto. Tähän tutkintoon saivat osallistua kymnaasien eli lukioiden opiskelijat. Vuoden 1872 koulujärjestyksessä näistä kouluista tuli yhtenäisiä kahdeksanvuotisia lyseoita, jotka olivat valtion poikakouluja. Yleisnimeksi lyseoille, tyttölyseoille ja yhteiskouluille muodostui oppikoulu.
Sotien välisenä aikana muodostui yhä selvemmäksi ilmiö, että kaikki eivät suorittaneet lyseota loppuun. Tämä tunnustettiin jakamalla oppikoulu virallisesti viisivuotiseen keskikouluun ja kolmivuotiseen lukioon. Siirryttäessä peruskoulujärjestelmään 1970-luvulla keskikoulut ja kansakoulujärjestelmä yhdistettiin peruskouluiksi ja useimmat lukiot kunnallistettiin. Nyt lukioon pääsyn ehdoksi tuli peruskoulun päättötodistus.
Lukiojärjestelmää on sittemmin uudistettu vuosien 1983, 1998 ja 2018 lukiolaeilla[1] sekä vuosina 1982, 1985, 1994, 2003, 2014 ja 2016 sekä 2021[2] muutetuilla opetussuunnitelmien perusteilla (ennen vuotta 1982 opetus perustui vielä peruskouluaikanakin oppikoulun opetussuunnitelman viimeiseen, vuoden 1963 laitokseen, joka oli käytössä nykymittapuulla pitkän, lähes 20 vuoden ajanjakson)[3]. Matematiikassa oppimääriä on vuodesta 1901 lähtien ollut kaksi, lyhyt ja pitkä (vuosina 1982-1994 yleinen ja laaja), joiden väliltä valitaan. Vuoteen 1975 oppimäärän pituus oli sidoksissa koulujen linjajakoihin siten, että pitkä matematiikka kuului matematiikkalinjalle.[4]
Erityisen merkittävä oli vuoden 1994 valinnaisuutta merkittävästi lisännyt opetussuunnitelmauudistus, jossa oppimäärä pilkottiin pakollisiin, syventäviin ja soveltaviin kursseihin: esimerkiksi laaja fysiikka (myös matematiikka) oli aiemmin yhtenäinen, kahdeksan kurssin kokonaisuus, joka oli suoritettava kokonaan, jos sen valitsi (samalla periaatteella kuin nykyopetussuunnitelman pitkässä matematiikassa on kymmenen pakollista moduulia). Vuonna 1994 myös tehtiin filosofiasta jälleen pakollinen oppiaine ja kevennettiin olennaisesti lyhyttä matematiikkaa, joka aiemmin kattoi tiivistettynä lähes kaikki pitkän oppimäärän sisällöt, ja jota siksi oli kritisoitu kiireen tunnusta, sillä lähes kaikki pitkän oppimäärän aihealueet käytiin siinä ainakin pintapuolisesti läpi murto-osassa tuntimäärästä, mistä syystä lyhyt oppimäärä oli todellisuudessa monelle pitkää haastavampi. Tällöin jäivät lyhyestä oppimäärästä kokonaan pois muun muassa integraali-, vektori- sekä raja-arvolaskenta. Samoin raja-arvolaskennan poisjättämisen vuoksi rajattiin derivaatan määrittely lyhyessä matematiikassa geometriseen, tangentin kulmakertoimeen pohjaavaan määritelmään.[5] Matematiikassa nykyrunko perustuu edelleen pienin muutoksin vuoden 1994 sisältöihin, mutta vuoden 2016 opetussuunnitelmasta alkaen ensimmäinen kurssi on ollut oppimäärille yhteinen[6][7].[8][4] Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että lukion opetussuunnitelma on virallisesti ollut ylioppilaskirjoitusten pohjana vasta vuodesta 1996 alkaen, jota ennen kysymyksenasettelu oli vapaampaa – kirjoitukset nähtiin alkujaan itsenäisenä instituutiona.[9]
Opetushallitus julkisti vuoden 2021 elokuussa toimeenpantavan lukion opetussuunnitelman 7.–8. marraskuuta 2019 järjestetyillä lukiopäivillä. Uusi opetussuunnitelma on tehty yhteistyössä opiskelijoiden kanssa: siinä keskitytään yhä enemmän opiskelijan voimavarojen huomioimiseen, ja opetettavaa ainesta on karsittu paikoin runsaastikin. [7]Uuden opetussuunnitelman, jossa ei enää esiinny käsitettä kurssi, perusyksikkö moduuli vastaa laajuudeltaan noin puolta vanhaa kurssia, ja siinä opintojen laajuudet on ensi kertaa ilmaistu moduulitasolla opintopisteinä.[6] Lukio muuttui kurssimuotoiseksi vuonna 1982 samalla, kun ensimmäinen varsinainen lukion opetussuunnitelma tuli käyttöön. Samalla kouluja kehotettiin ottamaan käyttöön jaksojärjestelmä.lähde?
Kurssimuotoisuus hahmottuu
Lukio-opiskelun muotoihin tuli muutoksia 1980–1990-luvuilla. Opetusministeriö pyrki 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin saakka yhdistämään ammattikoulutuksen ja lukion nuorisokouluksi vastaavasti kuin Ruotsissa oli tehty. Se ei toteutunut, mutta hankkeen tuloksena oli vuonna 1998 aloitettu kaksoistutkinto. Iltaoppikouluissa oli 1960-luvun lopussa tehty luokattoman järjestelmän kokeilu. Kouluhallinto halusi tutkia järjestelmän soveltavuutta myös päivälukioihin. Helsinkiläisessä Mäkelänrinteen yhteiskoulussa oltiin hyvin kiinnostuneita kokeilusta. Toinen kokeiluun halukas oli valtion virallinen kokeilukoulu Alppilan yhteislyseo.lähde?
Mäkelänrinteellä kehiteltiin uusia piirteitä luokattomuuteen. Esimerkiksi opiskelun ohjaukseen kiinnitettiin suurta huomiota. Sinne syntyi myös erikoislinja urheilijoille, jotka erityisesti tarvitsivat joustavaa järjestelmää. Koeviikkojärjestelmä sai alkunsa sieltä. Mäkelänrinteen kokeilussa luokkaryhmistä luovuttiin kokonaan: opiskelija sai vapaana luokkasidoksista noudattaa omaa ohjelmaansa ja hidastaa tai nopeuttaa opiskeluaan. Alppilan lukiossa annettiin oppilaille suuri vapaus valita kurssinsa ja ne yritettiin toteuttaa työjärjestyksessä mahdollisimman tarkoin. Alppilan varovaisemman kokeilun tulos oli, että luokattomuus-sanan asemesta otettiin käyttöön termi kurssimuotoisuus. Vuonna 1982 otettiin lukioissa valtakunnallisesti käyttöön uusi kurssimuotoinen luokallinen opetussuunnitelma suosituksin toteuttaa se jaksojärjestelmässä.lähde?
Lukio-opinnot
Lukio-opiskelun päämääränä on yleisesti ylioppilastutkinnon suorittaminen. Nuorten lukion oppimäärä koostuu vähintään 150 opintopisteestä kurssien sijaan vuoden 2019 opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Opintoja arvioidaan opintojaksoittain.[10] Suoritettuaan lukion oppimäärän opiskelija saa automaattisesti lukion päättötodistuksen ja mikäli hän on suorittanut hyväksytysti ylioppilastutkintoon kuuluvat kokeet tulee hänestä ylioppilas. Ylioppilaaksi ei voi siis valmistua, jos lukion oppimäärä on suorittamatta. Toisaalta lukiosta voi valmistua ilman ylioppilaaksi tuloa.lähde?
Lukion tuntijako
Taulukossa on mainittu sekä valtakunnalliset vuonna 2004 käyttöön otettu tuntijako ja vuonna 2016 voimaan tullut tuntijako[11] että vuonna 2016 tietyissä lukioissa alkava kokeilutuntijako.[12]
Kielissä on käytetty seuraavia oppimäärän laajuutta kuvaavia koodeja: A-kieli peruskoulun 3. tai 4./5. luokalta alkanut kieli, B1-kieli peruskoulun 7. luokalta alkanut kieli, B2-kieli peruskoulun 8. luokalta alkanut kieli ja B3-kieli lukiossa alkanut kieli.[13]
Kuvataiteessa ja musiikissa opiskelijan on opiskeltava yksi pakollinen kurssi kumpaakin ainetta sekä sen lisäksi yksi pakollinen kurssi jommastakummasta aineesta.
Valtakunnallisten pakollisten ja syventävien kurssien lisäksi jokaisella koululla on omia koulukohtaisia kursseja (syventävät/soveltavat).
Kieliohjelma
Kielet jaetaan lukiossa kolmeen laajuuteen. Pitkän (A-kieli) ja keskipitkän (B1-kieli) opiskelu on kaikille pakollista. Opiskelijan on siis opiskeltava ainakin kahta kieltä, joista ainakin toisen on oltava pitkä kieli ja toisen toinen kotimainen kieli. Yhden pitkän ja yhden keskipitkän sijaan voi lukea myös kahta tai useampaa pitkää kieltä. Lyhyet kielet (B2- ja B3-kielet) ovat opiskelijoille valinnaisia.lähde?
Lyhyissä kielissä ei ole pakollisia kursseja, vaan kummassakin on kahdeksan valtakunnallista syventävää kurssia. B3-kielen kahden ensimmäisen kurssin jälkeen kielet ovat samanpituisia, eli esimerkiksi B2-kielen kurssi 1 vastaa B3-kielen kurssia 3 jne. Nykyään useissa lukioissa näiden kielten ryhmät usein yhdistetään, jolloin kaksi ensimmäistä B3-kielen kurssia suoritettuaan opiskelija jatkaa kyseisen kielen opintojaan B2-kielen ensimmäisestä kurssista ja suorittaa tämän oppimäärän.lähde?
Suosituimmat lyhyen oppimäärän kielet (vähintään 6 kurssia käyneiden lukumäärän perusteella) ovat saksa, ranska, espanja ja venäjä.[14]
Eri laajuisina opiskellut kielet (muuten kuin äidinkielenä) (opiskelijoiden määrän mukaisessa järjestyksessä keväällä 2006 valmistuneiden keskuudessa) olivat englanti (99,5 %), ruotsi (92,5 %), saksa (35,4 %), ranska (19,7 %), espanja (10,3 %), suomi (6,4 %), venäjä (5,6 %), italia (4,3 %), latina (3,8 %) ja saame (0,1 %) sekä "muu kieli" 1,2 %.[14]
Valinnaiset kurssit
Lukion valinnaiset kurssit ovat joko syventäviä tai soveltavia. Syventäviä kursseja on kahdenlaisia: Valtakunnallisten syventävien kurssien sisältö määrätään valtakunnallisesti, ja se kuuluu osana ylioppilastutkinnossa testattavaan tietomäärään. Koulukohtaisten syventävien sisällöstä päättävät koulut itse, ja ne arvostellaan valtakunnallisista poiketen pelkällä suoritusmerkinnällä tai numerolla, joka ei vaikuta aineen keskiarvoon. Soveltavat kurssit sisältävät koulukohtaisesti valittuja aiheita, jotka voivat ylittää perinteisiä oppiainerajoja. Monien lukioiden soveltaviin opintoihin kuuluu myös valtakunnalliseen oppimäärään aiemmin kuuluneita, mutta sittemmin poistuneita aiheita. Pakollisten kurssien lisäksi oppilaalla pitää olla suoritettuna vähintään 10 syventävää kurssia, ennen kuin hänet voidaan hyväksyä ylioppilaaksi. Soveltavien kurssien osalta ei ole mitään määräyksiä.lähde?
Joillekin lukioille on määrätty valtakunnallinen erityistehtävä taiteessa tai tieteessä. Näitä lukioita on lueteltu artikkelissa Luettelo valtakunnallisen erityistehtävän saaneista lukioista. Näissä lukioissa opiskelijan on suoritettava erityistehtävään kuuluvia kursseja tietty määrä ja hänellä on oikeus jättää kahdeksan valtakunnallisesti pakollista kurssia pois opinto-ohjelmastaan. Jotkin lukiot rajoittavat aineet, joista voi kursseja jättää pois, mutta joissakin opiskelija saa valita poisjättämänsä kurssit vapaasti. Kuitenkin jokaisesta pakollisesta oppiaineesta on suoritettava puolet pakollisista kursseista (parittomista kurssien määrästä pitää suorittaa puolikkaasta seuraavan kokonaisluvun verran kursseja) ja kirjoitettavien aineiden kaikki pakolliset tulee suorittaa. Yleisiä kevennettäviä aineita ovat muun muassa ruotsi/matematiikka (toinen on pakollista kirjoittaa), uskonto, biologia, maantiede, kemia, fysiikka ja liikunta.lähde?
Erityistehtävän saaneiden lukioiden suosio on suuri. Moniin pääsee sisään vain vajaa puolet hakijoista, ja opiskelu erityislukiossa poikkeaa monin tavoin yleislukioista. Esimerkiksi korkeakoulut voivat antaa hyväksilukuja joistakin erityislukioissa suoritetuista kursseista.lähde? Erityislukioiden erityistehtävään kuuluvat kurssit suoritetaankin usein kunkin alan ammattilaisten ohjauksessa, ja tällöin kyse on todellisesta painotuksesta. Usein tähän sekoitetaankin jotakin ainetta erityisesti painottavat yleislukiot (esimerkiksi monet lukiot voivat tarjota teatteritaiteen tai valokuvauksen kursseja), joiden opiskelijalla ei kuitenkaan ole em. vähennysoikeutta valtakunnallisesti pakollisista kursseista. Opettajatkin ovat tällaisissa lukioissa harvemmin muodollisesti päteviä opettamassaan erityisaineessa.lähde?
Suoritusaika
Lukiosta valmistuneet ylioppilaat saavat valmistuessaan ylioppilaslakit. Kuvassa suomalainen lakki.
Lukion suoritusaika on normaalisti 2–4 vuotta, erityisluvalla vielä pidempään.[15] Ylioppilaaksi on mahdollista valmistua joko syksyllä tai keväällä. Suurin osa opiskelijoista valmistuu kolmessa vuodessa ja vain ani harva kahdessa. Erityislukioissa opiskelu venyy usein 3,5 tai neljään vuoteen.lähde?
Toisen vuosikurssin opiskelijoita kutsutaan penkinpainajaisten jälkeen "vanhoiksi", koska he ovat perinteisesti olleet tämän jälkeen lukion opiskelijoiden vanhinta ikäluokkaa. Nykyään näin ei kuitenkaan ole, sillä luokattomassa lukiossa on lähes aina myös pidempään kuin kolme vuotta kirjoilla pysyviä opiskelijoita. Viimeisen vuoden opiskelijaa kutsutaan abiturientiksi, "abiksi". Abiturientit eivät myöskään aina siirry kokonaan ns. lukulomalle, vaan monet keräävät kursseja vielä loppukevään, penkinpainajaisten jälkeenkin. Perinteistä kuitenkin halutaan pitää kiinni. Lukiolaisten erityisiä opiskelujen ulkopuolisia tapahtumia ovat vanhojen tanssit ja abiturienttienpenkinpainajaiset.lähde?
Lukion merkitys opiskelijalle
Jos opiskelijalla on tavoitteena esimerkiksi korkea-asteen opinnot, joissa opiskelun lähtökohtana ovat hyvät kielelliset, matemaattiset tai yhteiskunnalliset valmiudet, on lukio tällöin oikea valinta toisen asteen oppilaitokseksi. Sekä lukio että kolmivuotinen ammattitutkinto antavat yhtäläisen korkeakoulukelpoisuuden, mutta ammatillisen tutkinnon pohjalta pyrkivien kohdalla todistuksen arvosanoja ei huomioida. Heidän täytyy todistaa kelpoisuutensa pärjäämällä hyvin pääsykokeessa. Jyväskylän yliopistossa ei ole huomattu eroja opiskelijoiden suoriutumistasossa pohjakoulutuksen perusteella[16]. Sen sijaan joillekin ammattikorkeakoulujen koulutusohjelmilla opiskelevista huomattava osa on suorittanut saman alan ammattitutkinnon (esimerkiksi insinöörikoulutusohjelmat). Käytännössä monet lukioon menevät opiskelijat eivät vielä tiedä omaa tulevaisuuden alaansa peruskoulun jälkeen, joten lukio on luonteva ratkaisu. Suurissa kaupungeissa lukioiden keskiarvorajat voivat olla verrattain korkeita, jolloin heikon opiskelijan on joko hakeuduttava syrjäisen maaseudun lukioon tai ammattioppilaitokseen. Maaseudulla lukion keskiarvoraja voi sen sijaan olla niin matala, että joillekin ammattioppilaitosten linjoille on hankalampi päästä. Osa heikon keskiarvon saaneista käy valinnaisen kymppiluokan korottaakseen numeroitaan ja päästäkseen haluamaansa oppilaitokseen.lähde?
Osassa ammattikouluista ja lukioista voi suorittaa ammattitutkinnon yhteydessä myös ylioppilastutkinnon; tällöin puhutaan kaksoistutkinnosta. Kaksoistutkintolaisilla opiskelu kestää yleensä kolmesta neljään vuotta. Tällöin osa ammattitutkinnon opinnoista korvataan lukion oppimäärään sisältyvillä pakollisilla kursseilla. Opiskelija saa ammattioppilaitoksen päästötodistuksen ja ylioppilastutkintotodistuksen. Tällainen ammattilukio voidaan toteuttaa useilla tavoin: valinta pitkän ja lyhyen matematiikan välillä voi määräytyä automaattisesti. Pakollisten kurssien lisäksi saatetaan tarjota myös mahdollisuus lukea jonkin yksittäisen aineen, esimerkiksi fysiikan, syventävät kurssit. Mahdollista on myös suorittaa sekä ammatillinen perustutkinto että lukion koko oppimäärä. Tällöin puhutaan kolmoistutkinnosta.lähde?
Lukiokoulutuksen järjestäminen
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
Lukioiden ylläpitäminen on vapaaehtoista, mutta suurin osa Suomen kunnista ylläpitää ainakin yhtä lukiota. Ongelmana lukion pitämisessä on pienille kunnille riittävän opiskelijamäärän saanti. Näissäkin kunnissa täytyy toteuttaa valtioneuvoston asetusta, jonka mukaan valtakunnalliset syventävät kurssit tulee tarjota opiskelijalle valittaviksi.[17]
Opetushallitus myöntää halukkaille kunnille ja yhteisöille opetuksen järjestämisluvat. Luvan saanti edellyttää, että hakijalla on taloudelliset ja ammatilliset edellytykset järjestää lukio-opetusta. Lukio-opetusta ei saa järjestää taloudellisen hyödyn tavoittelemiseksi, mutta opetuksenjärjestäjät ovat oikeutettuja valtionapuun.
Lukio-opiskelijan opintososiaaliset edut eivät ole yhtä hyvät kuin peruskoululaisen, mutta lukio-opiskelijalla on oikeus ilmaiseen opetukseen, opiskelijahuoltoon sekä yhteen ilmaiseen lounaaseen päivässä. Koulukirjat ja opetusmateriaalit ovat opiskelijan omalla vastuulla, mikä on eräänlainen jäänne vanhalta oppikouluajalta. Koulumatkoihin sen sijaan voi saada tukea Kansaneläkelaitokselta, ja opiskelijalla on oikeus opintotukeen, johon vaikuttavat vanhempien tulot alle 20-vuotiaalla opiskelijalla.
Lukiokoulutuksessa ei tunneta perusopetuksen lähikoulukäsitettä. Sen sijaan jokaisella on oikeus hakea yhteishaussa haluamaansa lukioon, joka valitsee opiskelijat perusopetuksen päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvon mukaisessa järjestyksessä. Tästä poikkeuksen voivat tehdä erityisen koulutustehtävän saaneet lukiot, jotka järjestävät usein pääsykokeen. Tarvittava keskiarvo määräytyy lukioittain hakijoiden mukaan, joten keskiarvoraja on yleensä huomattavasti korkeampi esimerkiksi suurten kaupunkien suosituissa lukioissa kuin 5 000 asukkaan kuntien lukioissa, joskin joihinkin pienempiinkin lukioihin on päätetty tietty keskiarvoraja, joka opiskelijan pitää ylittää päästäkseen lukioon.
