Sekasorron aika (ven.Смутное время, Smutnoje vremja) oli vuosien 1598 ja 1613 välinen Venäjän historian ajanjakso. Sekasorron aikana vallinnut ankara poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen kriisi johti Venäjän valtakunnan väliaikaiseen luhistumiseen ja Puolan–Venäjän sotaan.
Kun venäläisten kansannousu oli kukistanut Moskovan vallanneet puolalaiset joukot 1612, uudeksi tsaariksi valittiin Mikael Romanov, joka loi perustan Romanovien hallitsijasuvulle.[1] Nykyaikaisen Venäjän historian voidaan katsoa alkaneen Mikaelin kruunajaisista ja Romanovin dynastia alusta vuonna 1613.[2]
Tsaari Fjodor I oli Iivana Julman toinen aikuisiälle selvinnyt poika, jonka ei oletettu koskaan nousevan valtaan, sillä Fjodorin vanhemmasta veljestä Iivanista oletettiin tulevan seuraava tsaari. Tilanne muuttui kuitenkin äkkinäisesti, kun Iivana Julma tappoi poikansa Iivanan raivokohtauksen vallassa 19. marraskuuta 1581.[3] Iivanan Julman kuoltua alle kolme vuotta myöhemmin, Fjodor kruunattiin isänsä seuraajaksi.
Fjodor I osoitti varsin vähän mielenkiintoa valtakunnanpolitiikkaa kohtaan, jolloin hänen neuvonantajansa ja lankonsa Boris Godunov käytännössä johti valtakuntaa tsaarin nimissä.[4] Fjodor I kuoli neljätoista vuotta myöhemmin vuonna 1598 ilman perillisiä. Tähän päättyi Venäjää 800-luvulta asti hallinnut Rurikin dynastia. Fjodorin kuoleman jälkeen säätykokous Zemski sobor valitsi Boris Godunovin tsaariksi.
Boris Godunov ei menestynyt tsaarina yhtä hyvin kuin tsaarin neuvonantajana. Maa kärsi nälänhädästä vuosina 1601–03[5] ja monet aateliston jäsenet vastustivat Godunovin valintaa tsaariksi ja pitivät Godunovia vallankavaltajana. Romanovien aatelissuku oli etunenässä johtamassa tätä liikehdintää.
Inkerisota jatkui vuoteen 1617, jolloin solmittiin Stolbovan rauha, ja Puolan–Venäjän sota päättyi Deulinon aselepoon vuonna 1619. Nämä sopimukset takasivat rauhan Venäjän länsirajoilla, mutta sisälsivät merkittäviä alueluovutuksia. Sekasorron aika kuitenkin lujitti venäläisen yhteiskunnan tsaarin vallan taakse, mikä mahdollisti osittain Pietari Suuren toteuttamat uudistukset 1700-luvun vaihteessa.
Sekasorron ajan konflikteissa arvioidaan kuolleen yhteensä noin miljoona ihmistä. lähde?
Sekasorron aika on inspiroinut monia taiteilijoita Venäjällä ja sen ulkopuolella. Kolme yleisintä aihetta ovat Boris Godunovin ja Vale-Dmitri I:n valtakamppailu, Pozharskyn ja Mininin Moskovan vapautus ja Ivan Susanin tarina, jossa talonpoika uhraa itsensä puolalaisille pelastaakseen tulevan tsaarin Mikael Romanovin.
↑Jerzy Lukowski, W. H. Zawadzki: A concise history of Poland, s. 92. Cambridge University Press, 2006. ISBN 9780521618571
↑Chester S. L. Dunning: Russia's First Civil War: The Time of Troubles and the Founding of the Romanov Dynasty, s. xi-xii. Pennsylvania State University Press, 2010. ISBN 978-0-271-04371-5Teoksen verkkoversio (viitattu 18.3.2022). (englanniksi)
