Wuorion vanhemmat olivat muurari, maanviljelijä Salomon Backberg ja Helena Juhontytär. Wuorio lähti 12-vuotiaana työhön Helsinkiin isänsä kuoltua 1868 lavantautiin. Hän oli aluksi oppipoikana maalarimestari Kyrklundin liikkeessä, pääsi 20-vuotiaana kisälliksi ja siirtyi 1881 Tukholmaan maalaamaan teatterilavasteita koristemaalari Carl Grabowin ateljeessa. Suomeen palattuaan Wuorio oli 1887–1889 työnjohtajana turkulaisen maalarimestari Samuel Koskisen liikkeessä ja osallistui tällöin Tampereen raatihuoneen ja Valtionarkiston rakennuksen koristelutyöhön. [1]
Wuorio perusti oman maalausliikkeen Helsinkiin tammikuussa 1890 ja vuonna 1895 hän perusti tapetti- ja mattoliikkeen. Wuorion maalausliikkeestä tulikin pian yksi Suomen johtavia alan yrityksiä ja vuonna 1909 valmistui arkkitehti Herman Geselliuksen suunnittelema Wuorion liikepalatsi Unioninkatu 30:een. Wuorio sai teollisuusneuvoksen arvon vuonna 1932.[1]
Salomo Wuorio oli vuodesta 1896 lähtien naimisissa Gerda Maria Länghjelmin kanssa, jonka isä oli Vaasan hovioikeudenasessori Georg Ferdinand Långhjelm. Heillä oli kolme lasta, joista kaksi kuoli nuorina. Nuorin lapsista, arkkitehti Karl Gunnar Valdemar Wuorio (1900–1965), siirtyi 1936 Wuorion yrityksen johtoon isänsä jälkeen. Gunnar Wuorion kuoltua naimattomana 1965 Wuorion omaisuus siirtyi 1966 perustetulle Gerda ja Salomo Wuorion säätiölle.
Wuorion kuoltua hänen yrityksensä jaettiin 1949 kahteen yhtiöön: S. Wuorion maalaamo (maalausosasto) ja G. Wuorio & co (tapetti- ja matto-osasto). S. Wuorion maalaamo Oy on ollut vuodesta 1979 maalarimestari Pertti Hukkasen omistuksessa ja Mattotalo Wuorio Oy kuuluu nykyisin RTV-yhtymä Oy:öön.
