Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin on Wilho Ilmarin ohjaama elokuva vuodelta 1950. Se perustuu Tiituksen romaaniin Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin (1920). Savon sydänmailla poliisi Kontkanen (Kullervo Kalske) etsii viinanmyynnistä epäiltyä sutkia Heikki Piiparista (Lasse Pöysti). Siinä ohessa hän koettaa saada kiinni Piiroisen talon karanneen pässin ja voittaa omakseen talon tyttären Annastiinan (Leena Häkinen), jota myös muut kosijat tavoittelevat.
Lasse Pöysti sai roolistaan parhaan miessivuosan Jussin.[1]
Aikalaisarvioissa annetaan niin kiitosta kuin moitettakin. ”Naiivi aihe vaikuttaa jo kovin kuluneelta”, sanoo Olavi Veistäjä (Aamulehti), kun taas Valma Kivitie (Elokuva-Aitta) kiittää: ”Kerta kaikkiaan hauska ja korkeatasoinen kotimainen elokuva.”[2]
Myöhemmissä kritiikeissä elokuvaa luonnehditaan maanläheiseksi kansankomediaksi, jossa kaikuu savon murre, ja hauskimmaksi rooliksi nostetaan Lasse Pöystin vääräleukainen viinatrokari ”Heikki Piiparinen”, josta Pöysti sai sivuosa-Jussin.[3][4] Wilho Ilmaria sanotaan taitavaksi henkilöohjaajaksi. Farssi etenee hänen käsissään kierrellen ja kaarrellen lupsakkana kansankomediana. Myös vuoropuhelu saa kiitosta.[5]