Queen On Fire – Live at the Bowl on brittiläisenQueen-yhtyeen vuonna 2004 julkaisema järjestyksessä neljäs konserttitaltiointi. Albumi julkaistiin kolmessa eri formaatissa: kolmen LP-levyn settinä, kahden CD-levyn sekä kahden DVD-levyn settinä. Konsertti on nauhoitettu 5. kesäkuuta 1982 Milton Keynesissä, konsertti kuului yhtyeen Hot Space -kiertueeseen.[3][4]
Milton Keynesin konsertti on ollut fanien keskuudessa sangen tunnettu bootleg-taltiointi sillä Music Television esitti konsertin televisiossa vuonna 1982.
BBC:n levyarvostelija Richard Banks pitää konserttitallennetta onnistuneena sikäli, että tuolloin vastajulkaistun Hot Space -albumin kappaleista ainoastaan neljä on esitettiin konsertissa. Tähän kannanottoon liittyy Hot Space -albumin erittäin heikko menestys, sillä sitä pidetään yleisesti Queenin vähiten onnistuneena tekeleenä. Myöhemmillä kiertuilla "Under Pressurea" lukuun ottamatta Hot Space -albumin kappaleita ei kuultu lainkaan. Muutamia eroja lukuun ottamatta kappalelista on käytännössä Greatest Hits I -albumi konserttina. Banks mainitsee mm. Fat Bottomed Girlsin kuulostavan "lihavammalta kuin koskaan". Ainoastaan kitaristi Brian Mayn Guitar Solo on Banksin arvion mukaan esimerkiksi Brighton Rockiin verrattuna sangen laimea esitys. Konsertin loppupuolella May on jälleen iskussa kitaroineen. Kakkoslevyllä kuullaan mm. Under Pressure (ilman David Bowien lauluosuutta) sekä Queenin vakiokonserttiohjelmistoon kuuluvat Tie Your Mother Down ja areenarockin kulmakivet We Are The Champions ja We Will Rock You.[5]
Queen Concerts -sivuston Scully pitää konserttia onnistuneena omassa arviossaan. Scullyn mukaan tyypillisesti vähätellyt Hot Space -albumin kappaleet kuulostavat itse asiassa paremmilta konsertissa kuin alkuperäisellä albumilla. DVD:n kuvalaatua ja ääntä hän pitää erinomaisena tallenteen ikään nähden. Varjopuoleksi Scully mainitsee sen, että vain osa aikoinaan kuvatusta ja televisioidusta backstage-materiaalista on mukana DVD:llä. Mielenkiintoisia haastatteluja sekä muuta kuvamateriaalia on jostain syystä jätetty pois. Myös varsinaisesta konsertista on leikattu osa Freddien puheosuuksista. [6]
Imperiumi.netin arvostelija Eero Kaukomiehen arvion mukaan albumi ei ole konserttina paras mahdollinen, mutta erinomainen kuvaus siitä mitä Queen todella oli vuonna 1982: Etelä-Amerikan konserttilavat ensimmäisenä valloittanut mammuttimainen rock-yhtye, joka jatkoi eteenpäin välittämättä Hot Space -albumin heikosta suosiosta. Kaukomies kiittää, paitsi rennolla otteella soittavaa bändiä, erityisesti Mercuryn laulukuntoa. Hän toteaa että albumilla ääni on varmastikin täysin alkuperäisenä eikä sitä ole studiossa korjailtu, kuten yhtyeellä on toisinaan ollut tapana. [7]
Mercury soitti piano-osuutensa tavaonmaisella Steinway D -flyygelillään. May soitti Red Special ja Gibson Flying V -sähkökitaroita sekä akustista Ovation Pacemakeriä. Taylorin rumpusetti oli hänen suuresti arvostamansa Ludwig. Deaconin basso oli Fender Precision '68 sekä Back Chat -kappaleessa Musicman Stingray. Hot Space -kiertue oli ensimmäinen jolla Queen otti lavalle mukaan ulkopuolisia muusikoita. Luopuessaan studioalbumeiden ”no synthesizers” -linjasta, syntetisaattorit tulivat mukaan myös konserttilavoille. Morgan Fisher soitti Roland Jupiter 8 ja Oberheim OBX -syntetisaattoreita. [8]
