Tämä artikkeli käsittelee lyömäsoitinta. Muita merkityksiä on täsmennyssivulla.
Rumpu on puusta, metallista tai lasikuidusta valmistettu akustinenlyömäsoitin tai rytmisoitin. Yleensä se on lieriömäinen puu- tai metallikehys, jonka päähän on pingotettu nahkakalvo. Rumpu on soittimista ehkä kaikkein levinnein, sillä niitä on valmistettu lähes jokaisessa kulttuurissa. Luonnonkulttuureissa tavallisia ovat suppilon muotoiset, yksikalvoiset rummut. Rummun sointikorkeutta voidaan muuttaa rumpukalvon kireyttä säätämällä.
Modernit länsimaisessa musiikissa käytettävät rummut valmistetaan yleensä kahdella tavalla, joista suositumpi on ohuiden levyjen päällekkäin liimaaminen ja puristaminen eli laminointi. Harvinaisempi tapa on puisten palojen yhteen liimaaminen niin, että palat muodostavat kehän.
Kerrosten paksuus vaihtelee suuresti valmistajasta ja käyttötarkoituksesta tai halutusta soinnista riippuen. Rummun päälle levitetään yleensä muovikalvo tai se lakataan. Rumpuun tulee myös virityspesät, vanne sekä kalvo. Kalvo asetetaan rumpuun hiottujen reunaviisteiden päälle. Reunaviiste kiristää kalvon rummun ja vanteen väliin. Kuten puullakin, reunaviisteellä on suuri osuus sointiin.
Rummussa osina ovat rummun runko, eli puu-, metalli- tai keinoainesylinteri, johon kiinnitetään virityspesät (engl. lugs). Kalvo asetetaan sylinterin kumpaankin tai toiseen päähän, ja sen yli asetetaan vanne (engl. rim), joka on taivutettu niin, että se painaa kalvoa reunustavaa kehää siten, että kalvoa voidaan löysätä ja kiristää. Vanteessa on reikiä, joiden läpi menevät viritysruuvit, jotka kiristetään virityspesien vastakappaleisiin. Ruuveja ruuvaamalla kalvon virettä voidaan muuttaa.
Rumpusetti sai muotonsa 1960-luvun alkupuoliskolla. Useimmiten settiin kuuluu virvelirumpu, hi-hat (pieni kaksoislautanen kuvassa oikealla), vähintään yksi tai useampi tom-tom, bassorumpu ja lautaset. Bassorumpua poljetaan pedaalilla, kun taas muita rumpuja sekä lautasia lyödään kapuloilla, vispilöillä tai sudeillaselvennä.
Soitto ja välineet
Rumpuja soitetaan yleensä käsin, puusta valmistetuilla rumpukapuloilla, (-palikoilla) metalli- tai nylon harjaisilla vispilöillä (eng. "brushes") tai riisitikuilla eli rodeilla, jotka ovat kuin yhteen sidottuja cocktailtikkuja. Puiset rumpukapulat valmistetaan pääsääntöisesti hikkoripuusta (engl. "hickory") sen kovuuden, kestävyyden ja pitkäikäisyyden takia, mutta myös tammesta (engl. "oak"). Tammi on hikkoriakin kovempaa, mutta raskaampaa puuta. Markkinoilla on myös hiilikuitukapuloita, nylonkapuloita sekä erilaisia irrotettavia ”nuijia” kapulan päässä. Erilaiset nuijat (engl. "mallet") ovat yleisemmin käytettyjä joidenkin rumpusoittimien (perkussio) yhteydessä ja esimerkiksi sinfoniaorkesterissa (patarummut). Kapuloiden koko ja muoto vaihtelevat, mutta pääsääntöisesti kapuloiden toisessa päässä on vartta ohuempi kärki, joilla lyödään rumpujen kalvoja ja symbaaleja. Joissain seteissä on myös tuplabassorumpu (tuplabasari) eli siinä on kaksi poljettavaa kannua, mutta jos taas kyseessä on tuplabassopedaali, on setissä vain yksi bassorumpu mutta kaksi pedaalia, joka taas tarkoittaa sitä, että bassorummusta lähtevä ääni voi tulla selvemmäksi, kun ei tarvitse saada kahta bassorumpua yhtä hyvään vireeseen.
Rumpujen soitto on erilaisten rytmikuvioiden toistoa, vuorokäsin ja erilaisilla nopeuksilla. Nykyisin rumpujen soiton harjoitteluun kuuluvat olennaisena osana rudimentit. Ne ovat rumpalin, eli rumpujen soittajan, skaaloja. Perusrudimentteja on 26, mutta niitä on lisääkin. Rumpali soittaa myös erilaisia fillejä, jotka ovat koristeita esimerkiksi säkeen loppuun tai alkuun.
