Mazepan kuoltua tämän mukana maanpakoon siirtyneet Zaporožjen kasakat valitsivat Orlykin uudeksi hetmaniksi Benderissä 16. (5.) huhtikuuta 1710.[1][2] Orlyk julisti taistelevansa Ukrainan vapauttamiseksi Venäjän vallasta ja julkisti niin sanotun Benderin perustuslain, jossa tuomittiin itsevaltius ja luvattiin rajoittaa hetmanin valtaa.[1][3] Hän vahvisti liiton Ruotsin kuninkaan Kaarle XII:n kanssa toukokuussa 1710 solmitulla sopimuksella, liittoutui vuonna 1711 myös Krimin kaanin kanssa ja sai vuonna 1712 Osmanien valtakunnan tuen.[1] Hän pyrki jatkamaan sotaa venäläisiä vastaan itäisen Ukrainan alueella, mutta Osmanien valtakunnan solmittua Prutin rauhan Venäjän kanssa kasakoilla ei ollut mahdollisuuksia menestyä yksinään.[3]
Orlyk lähti Turkista vuonna 1714 yhdessä Kaarle XII:n kanssa ja asui vuosina 1715–1720 maanpaossa Ruotsissa.[1][2] Vietettyään jonkin aikaa Sleesiassa ja Puolassa hän asui vuodesta 1722 jälleen Osmanien valtakunnan alueella, vuoteen 1734 saakka KreikanSalonikissa ja viimeiset vuotensa Moldavian Jassyssa (nykyinen Iaşi Romaniassa). Hän yritti turhaan hankkia ulkovaltojen tukea uudelle sodalle Venäjää vastaan.[1]Ruotsin valtiopäivät myönsivät vuonna 1747 Orlykin leskelle ja kahdelle tyttärelle 400 taalarin vuotuisen eläkkeen.[2] Orlykin poika Hryhor Orlyk loi myöhemmin sotilasuran Ranskassa.
Lähteet
↑ abcdefgTheodore Mackiw: Orlyk, Pylyp(englanniksi) Internet Encyclopedia of Ukraine 2014, Canadian Institute of Ukrainian Studies, Albertan yliopisto. Viitattu 29.1.2018.
