Porin helluntaiseurakunta (aik. Porin Elim-seurakunta) on porilainenhelluntaiseurakunta. Seurakunta on perustettu vuonna 1930. Vuonna 1931 Porin helluntaiseurakunta ja Koivistonluodossa vuonna 1928 perustettu helluntaiseurakunta yhdistyivät. Seurakunnan ensimmäisenä saarnaajana toimi Eino Heinonen.[2] Seurakunnan Eelim-temppeli sijaitsee Porin Itätullissa, Itsenäisyydenkadulla. Seurakunnan johtava pastori on Petri Harjula.[3]
Seurakunta tekee lapsi- ja nuorisotyötä, sosiaalista diakoniatyötä, muun muassa ruuan jakelua, perhetyötä ja maahanmuuttajatyötä (suomen kielikerho, kotipiirejä, leirejä, jumalanpalvelusten tulkkaus kolmelle kielelle samanaikaisesti). Toimintamuotoihin kuuluvat myös lähetystyö. Lähetystori toimii rahanhankinnan tukimuotona lähetystyössä. Opastaja-tiedotuslehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa.[4] Porin helluntaiseurakunnan yhteydessä on toiminut Royal Rangers-partiojärjestö.[5]
Seurakunnan tilaisuuksia lähetetään muun muassa TV7:n televisio- ja verkkokanavilla.[1]
Ensimmäiset helluntaiherätyksen kokoukset Porissa pidettiin vuonna 1921. Kokouksia järjesti Vaasasta kaupunkiin saapunut Robert Kivi vaimonsa kanssa. Laajempaa liikehdintää syntyi vuonna 1928 Koivistonluodossa, joka tuohon aikaan kuului Ulvilaan. Kokouksia pidettiin muun muassa Vilho Tuomen kodissa. Kastetilaisuuksia Koivistonluodossa pidettiin saman vuoden heinäkuussa.[6]
Porin kaupunkiin helluntaiherätys saapui saarnaaja Eino Heinosen mukana vuonna 1929. Porin helluntaiseurakunta perustettiin 27. kesäkuusa 1930. Porin toiminta siirsi painopisteen Koivistonluodosta ja sen seurauksen Koivistonluotoon syksyllä 1928 perustettu seurakunta yhdistyi Porin helluntaiseurakuntaan 6. joulukuuta 1931.[7]
Heinonen toimi Porin helluntaiseurakunnan johtajana vuoteen 1932, jolloin seurakuntaan kuului 110 jäsentä. Uudeksi saarnaajaksi tuli Pekka Nuutinen, joka palveli seurakuntaa vudoet 1933–1934. Nuutisen aikana perustettiin rukoushuoneyhdistys. Nuutista seurasi johtajana Wener Tuominen noin kolmen vuoden ajan.[8]
Vuonna 1956 seurakunnan johtajaksi tuli Kaarlo Toivio, joka palveli seurakuntaa 13 vuoden ajan vuoteen 1970. Toivion aikana kehittyi erityisesti seurakunnan musiikkitoiminta.[9]
Lähetystyö
Seurakunnan toimintaan kuului alkuajoista lähtien myös lähetystyö. Vuonna 1959 lähetystyön tueksi perustettiin ompeluseuratoiminta, joka otti vastuuta lähettien kannattamisesta. Seurakunnasta tehtiin vieraililuja myös lähetyskentille.[10]
Toimitilat
Mikonkadun rukoushuone (1955–1979)
Seurakunnalla oli alkuaikoina kiinteistö Mikonkatu 6:ssa, jonka tontille suunniteltiin rukoushuonetta. Ennen rukoushuoneen rakentamista seurakunta kokoontui muun muassa Karhulinnassa. Omat toimitilat vihittiin Mikonkadulla käyttöön 2. lokakuuta 1955. Uusissa toimitiloissa oli 350 henkilön kokoussali, kirjamyymälä, eteisaula, 100 hengen ruokasali sekä WC-tilat. Mikonkadun rukoushuone palveli seurakuntaa 24 vuoden ajan ennen Eelim-temppelin valmistumista.[11]
Porin Eelim-temppeli on valmistunut vuonna 1979. Eelim-temppelin pinta-ala on 2 400 neliömetriä ja kirkon pääsalissa on istumapaikkoja 800 henkilölle. Eelim-temppelin suunnittelija on arkkitehti Veikko Gröhn.[12] Rakennuksessa on myös 250 henkilön ravintolasali. Hanke Eelim-temppelin rakentamiseksi käynnistyi kesällä 1970 ja varsinainen urakkasopimus tehtiin 14. elokuuta 1978. Eelim-temppeli vihittiin käyttöön 14. marraskuuta 1979.[13]
Tapahtumat
Kesäjuhlat
Helluntaiherätyksen valtakunnalliset kesäjuhlat on järjestetty Porissa kolme kertaa. Ensimmäisen kerran, järjestyksessään kolmas kesäkonferenssi, kesäjuhlat järjestettiin heinäkuussa 1947 teemalla Tule. Tapahtumapaikkana oli Cygnaeuksen koulun piha-alue. Ulkomaisia puhujavieraita olivat evankelista George Jeffreys ja pastori David du Plessis.[14]
Toisen kerran valtakunnalliset kesäjuhlat järjestettiin Porissa vuonna 1960. Tällä kertaa puhujavieraina olivat yhdysvaltalaiset Richard Vinyard sekä C. E. Butterfield.[15] Kolmannen kerran kesäjuhlat järjestettiin vuonna 1980.[16]
Seurakunnan johtajat
Seuraavat henkilöt ovat toimineet seurakunnan saarnaajina:[17]
