Erkki Olavi Runolinna (23. tammikuuta 1906 Halikko – 1. maaliskuuta 1971 Helsinki)[1] oli suomalainen ekonomi ja Lapuan liikkeen kannattaja, joka murhasi Minna Craucherin ampumalla hänet tämän kotona Helsingissä 8. maaliskuuta 1932.
Olavi Runolinnan vanhemmat olivat Kaarlo Waldemar Runolinna (aik. Rosenborg, 1877–1927) ja Olga Maria Isaksson (1877–1954). Hänen veljiään olivat Lapuan liikkeessä toiminut Aarne Runolinna ja tekniikan tohtori ja professori Urmas Runolinna.
Veljensä Aarnen yrityksessä työskennellyt Olavi Runolinna oli äkkijyrkkä lapualainen, jota vaivasivat fyysiset ja ilmeisesti myös mielenterveydelliset ongelmat. Mäntsälän kapinan aikaan hän oli ”seikkaillut” pistoolin kanssa Hämeenlinnassa ja Riihimäellä, muttei osallistunut itse kapinaan. Hän alkoi talvella 1931–1932 eräiden muiden tavoin epäillä Minna Craucherin lojaaliutta Lapuan liikkeelle. Helmikuussa Craucher oli uhannut hänelle ”vaihtavansa puolta” ja vuoti Mäntsälän kapinan aikana lehdistölle (suurelta osin keksimiään) paljastustietoja liikkeen organisaatiosta ja kapinan valmistelusta. Runolinna päätti murhata Craucherin, jotta tämä ei aiheuttaisi enempää vahinkoa liikkeelle. Hän sopi tapaamisen Craucherin kanssa 8. maaliskuuta tämän omassa asunnossa, jossa keskustelun jälkeen ampui uhriaan kahdesti niskaan. Runolinna tuomittiin marraskuussa 1932 täyttä ymmärrystä vaille ollen tehdystä murhasta seitsemäksi vuodeksi kuritushuoneeseen.[2] Poliisin murhatutkimuksessa epäiltynä oli myös K. M. Wallenius.lähde?
Lapuan liikkeen kulissien takana liikkui monenlaisia henkilöitä, jotka halusivat käyttää liikettä omiin tarkoitusperiinsä. Helsingissä toimi Runolinnan johtama radikaali ryhmä, joka uneksi fasistisesta yhteiskunnasta. Ryhmää johti direktorio, johon kuuluivat lisäksi kenraali Hannes Ignatius ja majuri Ragnar Gröning. Ryhmä oli varsin pieni eikä sillä ollut mitään menestymisen mahdollisuuksia. Hankkeen paljastuttua viranomaiset eivät edes syyttäneet Runolinnaa vallankaappauksen suunnittelusta, vaan ainoastaan murhasta.lähde?
Olavi Runolinna oli 1950-luvun lopulla Göteborgin ja Boråsin suomalaisten helluntaiseurakuntien johtajana.[3] Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän johtajaksi hänet valittiin 23. helmikuuta 1957. Jouduttuaan hoitamaan kahden seurakunnan asioita, hän jätti tehtävän 13. joulukuuta 1958.[4]
Lähteet
- Kari Selén: Madame: Minna Craucherin levoton elämä. WSOY, Helsinki 1991.
Viitteet
