Bérégovoy liittyi uuteen sosialistipuolueeseen vuonna 1969. Hän toimi Elysée-palatsin pääsihteerinä vuosina 1981–1982 sekä sosiaaliministerinä vuosina 1982–1984 Pierre Mauroyn ja valtiovarainministerinä 1984–1986 Laurent Fabiusin hallituksissa. Vuonna 1988 Bérégovoy toimi ministerinä Rocardin ja Cressonin valtiovarainministeriöissä. Häntä pidettiin talousrealistina ja kykenevänä virkamiehenä.
Huhtikuussa 1992 presidentti François Mitterrand nimitti Bérégovoyn Édith Cressonin seuraajaksi pääministerinä. Bérégovoy erosi pääministerin tehtävästä puolueensa koettua murskaavan tappion maaliskuun 1993 parlamenttivaaleissa.[1] Hän kuoli 1. toukokuuta 1993 Pariisissa, mihin hänet oli lennätetty Neversistä. Hänet löydettiin päähän ammuttuna ja tapaus todettiin itsemurhaksi. Bérégovoyn ystävät vahvistivat hänen olleen masentunut vaalitappiosta. Häntä myös tutkittiin miljoonan frangin korottomasta lainasta läheiseltä ystävältään.[2]
