Pelota on baskien kansallispeli, jossa lyödään nahalla päällystettyä kumipalloa. Palloa lyödään kentän reunassa olevaa kiviseinää vasten. Seinä on korkeudeltaan 12–14 metriä. Yleensä pallon lyömiseen käytetään koveraa ja käyrää lyöntivälinettä eli sestaa, joka sidotaan käteen. Lyönnin voi kuitenkin suorittaa myös paljaalla kädellä tai pelikäsineellä. Yhdysvalloissa pelotasta on kehitetty jai alai.
Kansainvälisissä kilpailuissa ottelutiloja on neljä erilaista:
Trinkete: sopiva xarealle, palalle ja eskupilotalle
36 m Pilotaleku: sopiva eskupilotalle ja palalle
30 m Pilotaleku: sopiva frontenisille
54 m Pilotaleku: sopiva zesta puntalle, koska pallo voidaan heittää lujempaa
Baskiksi sanotaan pilotaleku (pallopaikka), espanjaksi frontón.
Vanhin pelota-laji on laxoa tai errebotea, jossa ei käytetä lainkaan seinää. Siinä kaksi joukkuetta pelaavat toisiaan vastaan niin kuin tenniksessä. Lajina se on tennistä vanhempi.
Tavallinen pilotaleku Etelä-Baskimaassa.
Erilaisia lajeja
Pelota jaetaan eri lajeiksi pelissä käytettävän välineen mukaan:
Eskupilota: palloa lyödään pelkällä kädellä
Pala: palloa lyödään puumailalla
Zesta punta: heitetään palloa puoliympyrän muotoisen korin kanssa. Korissa on pikku tasku, jossa pallo pysyy hetken ennen kuin se heitetään takaisin; nimenä myös cesta punta
Erremontea: samanlainen kuin zesta punta, mutta pallo ei pysy mailassa, vaan se kiertää korin kautta ja palaa suoraan. Erremonte-korissa ei ole taskua pallolle
Xare: on eräänlainen maila, tennismailan tapainen puusta tehty, ja siinä on jonkinlainen löysä verkko (xare baskiksi)
Nykyään suosituimmat ovat eskupilota ja zesta punta. Zesta puntalla on tehty nopeimman pallon maailmanennätys: 240 km/h.[1]
Pelota-lajiksi on kehittynyt perinteisten rinnalle frontenis, jossa käytetään samanlaisia mailoja kuin tenniksessä ja muovipalloja.
Pelota on ollut olympialaisten ohjelmassa neljästi. Virallisena lajina se oli mukana vuonna 1900. Lisäksi laji on ollut näytöslajina vuosina 1924, 1968 ja 1992.
