Suomessa palsternakka on viljelykarkulainen ja tulokas. Se kasvaa luonnossa vakiintuneena paikoitellen Etelä-Suomessa, varsinkin kaupunkialueilla, esimerkiksi teiden varsilla jopa melko yleisenä. Muuallakin Etelä- ja Keski-Suomessa sitä tavataan satunnaisesti.
Kasvi on alkujaan euraasialainen laji, mutta se on levinnyt viljelykarkulaisena myös Yhdysvaltoihin, missä sitä pidetään haitallisena tulokaslajina.[2]
Juures
Juureksena palsternakka muistuttaa porkkanaa, mutta on vaaleampi ja maultaan mausteisen pähkinäinen. Palsternakkaa on syöty Euraasiassaantiikin ajoista lähtien. Sitä voidaan keittää, paistaa tai käyttää muhennoksissa, keitoissa ja laatikoissa.[3]
Palsternakkaa ei viljellä lämpimillä seuduilla, koska routa on tarpeellista maun kehittymiseksi. Mullan tulee olla hiekkaista ja savimaista, jotta juuret kasvavat suuriksi. Sopimattomassa mullassa ne jäävät lyhyiksi ja haaraisiksi. Palsternakan siemenet voidaan kylvää varhaiskeväällä, kun maa on sulanut kylliksi. Sadonkorjuu voidaan aloittaa myöhään syksyllä, heti ensimmäisten pakkasten jälkeen. Joka vuosi kannattaa käyttää uusia siemeniä, koska varastointi heikentää niiden kasvukykyä merkittävästi.
Palsternakassa on enemmän kivennäisaineita ja useampia vitamiineja kuin sen lähisukulaisessa porkkanassa; kuitenkin A-vitamiinin esiastetta β-karoteenia on porkkanassa moninkertaisesti enemmän. Palsternakassa on erityisen paljon kaliumia, jopa 600 mg verran sataa grammaa kohden. Se sisältää myös runsaasti ravintokuitua. 100 grammaa palsternakkaa sisältää 230 kJ (55 kcal) energiaa.
Joillekin kasvi aiheuttaa allergisen reaktion. Palsternakan lehdet saattavat myös ärsyttää ihoa, jos niistä irtoava neste osuu iholle yhdessä auringonvalon kanssa.[2]
