Siperianpihta (Abies sibirica) on yksi Suomen luonnossa viljelykarkulaisena esiintyvistä puulajeista.
Viljelykarkulainen on yleisnimitys viljellylle kasvilajille, joka on levinnyt kasvatus- tai istutuspaikaltaan muualle, uudelle kasvupaikalle.[1] Tilanteesta riippuen viljelykarkulaisella voidaan tarkoittaa joko uusille kasvupaikoille siirtyneitä kasviyksilöitä tai kasvilajia, jonka yksilöitä on villiytynyt uusille kasvupaikoille. Viljelykarkulaisista voidaan käyttää myös termejä puutarhakarkulainen tai koristekasvikarkulainen tarkasteltavan lajin taustasta riippuen.
Viljelykarkulainen on luonnossa usein vieraslaji, yleensä uustulokas, mutta myös luonnossa alkuperäisinä esiintyvät lajit voivat esiintyä viljelykarkulaisina. Tällaisia ovat esimerkiksi vuorijalava (Ulmus glabra) ja metsävaahtera (Acer platanoides), joita kumpaakin esiintyy Suomen luonnossa sekä alkuperäisenä että viljelykarkulaisena. Osasta viljelykarkulaisia saattaa kehittyä haitallisia vieraslajeja, kuten kaukasianjättiputki (Heracleum mantegazzianum) ja jättipalsami (Impatiens glandulifera), jotka kumpikin ovat Suomessa alun perin viljelykarkulaisia.
Viljelykarkulaiset voidaan jaotella vakiintuneisiin ja satunnaisiin viljelykarkulaisiin. Vakiintuneet viljelykarkulaiset pystyvät lisääntymään uusilla kasvupaikoillaan sekä potentiaalisesti myös levittäytymään eteenpäin uusille kasvupaikoille, kun taas satunnaiset viljelykarkulaiset eivät pysty luomaan lisääntyvää populaatiota uudelle kasvupaikalleen.
Viljelykarkulaiset eroavat viljelyjäänteistä siten, että viljelykarkulaiset ovat levinneet kasvatuspaikoiltaan uusille kasvupaikoille, kun taas viljelyjäänteet ovat jääneet kasvamaan ainakin suurin piirtein alkuperäiselle kasvatuspaikalleen aktiivisen kasvatus- ja hoitotoiminnan loppumisen jälkeen. Tarkka rajanveto viljelykarkulaisen ja viljelyjäänteen välille voi kuitenkin joskus olla hankalaa.
