O

Oo Oo   Suomen kielen aakkoset Latinalaiset aakkoset Aa Bb Cc Dd Ee Ff Gg Hh Ii Jj Kk Ll Mm Nn Oo Pp Qq Rr Ss Tt Uu Vv Ww Xx Yy Zz Muut suomen aakkoset Åå Ää Öö Šš Žž Luettelo kirjaimista

O (o) on latinalaisten ja myös suomen aakkosten 15. kirjain. O-kirjaimen nimi suomen kielessä on oo ja äännearvo [o].

Latinalaista O-kirjainta vastaa kreikkalaisessa kirjaimistossa kirjain omikron (O, o), kyrillisessä kirjaimistossa puolestaan kyrillinen О. Yhdennäköisyydestään huolimatta ne ovat Unicode-merkistössä eri merkkejä.

Historiaa

Latinalainen O lainautui sellaisenaan etruskin kautta kreikan lyhyttä /o/-foneemia osoittaneesta omikron-kirjaimesta.^[1]

Omikronin edeltäjä oli foinikialainen `ayin, joka muodoltaan muistutti jo O:ta ja osoitti soinnillista faryngaalista frikatiivia [ʕ].^[2] Sen edeltäjien muoto saattoi olla myös neliömäinen tai kolmiomainen.^[3] Tämä oli yksi foinikiassa kuten muissakin seemiläisissä kielissä esiintyneistä konsonanttifoneemeista, joita kreikassa ei esiintynyt, joten kreikkalaiset muuttivat sen vokaalin merkiksi. Muita vastaavia olivat alfa (kreikassa vokaali [a] < foinikiassa glottaaliklusiili [ʔ]), epsilon (kr. [ɛ] tai [e] < foin. [h]), eeta (kr. [eː] < foin. [ḥ]) ja joota (kr. [i] ja [j] < foin. [j]).^[4] Samalla kirjaimiston tyyppi vaihtui abjadista aakkostoksi.

Pitkälle o:lle kreikassa oli erillinen kirjain oomega (Ω, ω) todennäköisesti koska vokaaleja erotti paitsi kvantiteetti myös laatu: omikronin Ο otaksutaan olleen puolisuppea [o] ja oomegan Ω puoliväljä [ɔː].^[5] Oomega oli kreikkalaisten lisäyksiä aakkostoon eli sille ei ole edeltäjää seemiläisissä kirjaimistoissa. Muita tällaisia olivat ypsilon, fii, khii ja psii. Kaikki sijoitettiin aakkosjärjestyksessä aivan loppuun.^[4]

O suomen kielessä

O-kirjaimella merkitään suomen kielessä pyöreää välistä takavokaalia [o]. ^[6]

O muissa kielissä

Kaikissa latinalaista kirjaimistoa käyttävissä kielissä O vähintään alun perin on osoittanut pyöreää välistä (kielen mukaisesti puolisuppeaa tai puoliväljää) takavokaalia, mutta äänteenmuutosten seurauksena kytkös on voinut horjua.

Niin romaanisissa^[7], germaanisissa^[8], kelttiläisissä^[9], balttilaisissa, slaavilaisissa kuin latinalaista kirjaimistoa käyttävissä uralilaisissakin kielissä samoin kuin albaniassa, turkissa ja maltassa^[10] O on yleensä pyöreä puolisuppea tai puoliväljä takavokaali [o] tai [ɔ]; kesto vaihtelee kielittäin ja sanoittain. [u] on mahdollinen ääntämys portugalissa ja katalaanissa^[7] ja yleinen ruotsissa^[6]. Ruotsissa [o]:ta merkitään paitsi joskus O:lla myös Å-kirjaimella.^[6] Hollannissa ja afrikaansissa O on [ɔ] tai [oː], mutta digrafi OE osoittaa vokaali [u].^[8]

Englannissa O:n ääntyminen vaihtelee tavattomasti, esim. sanassa hot amerikanenglannissa yleisesti [ɑ], brittienglannissa [ɒ] tai [ɔ]; sanassa core [ɔː], sanassa too [uː], sanassa foot [ʊ], sanassa women [ɪ] jne.

Muita esitystapoja

• Morseaakkosissa O merkitään: ---
• Radioaakkosissa O on suomalaisen standardin mukaan Otto ja NATO-standardin mukaan Oscar
• Pistekirjoituksessa (Braille) O merkitään:

• Tietokoneissa O koodataan eri merkistöissä seuraavasti:

	O	o
ASCII	79	111
Unicode	U+004F	U+006F

O-kirjaimen merkityksiä

• O on hapen kemiallinen merkki.
• O:lla merkitään tietojenkäsittelytieteessä asymptoottista käyttäytymistä.
• O on lääketieteessä yksi ihmisen veriryhmä.

Katso myös

• O ja pituusmerkki (Ō ō)
• Ruotsalainen o (Å å)
• Ö
• Ø, eräissä pohjoismaisissa kielissä esiintyvä kirjain
• Õ, mm. virossa esiintyvä kirjain
• omikron (Ο ο), kreikkalainen kirjain
• oomega (Ω ω), kreikkalainen kirjain
• О (О о), kyrillinen kirjain
• O (kana) (japanin tavumerkit お, オ, ぉ ja ォ)

Lähteet

1. Bonfante, Larissa: The scripts of Italy. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 297–311. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
2. Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
3. O’Connor, M.: Epigraphic Semitic scripts. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 88–107. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
4. Swiggers, Pierre: Transmission of the Phoenician script to the west. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 261–270. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
5. Threatte, Leslie: The Greek alphabet. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 271–280. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
6. Savolainen, Erkki: Verkkokielioppi (1.6.3 Suppeat, puolisuppeat ja väljät vokaalit) finnlectura.fi. 2001. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 18.8.2014.
7. Tuttle, Edward: Romance languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 633–642. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
8. Senner, Wayne M.: Germanic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 642–651. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
9. McManus, Damian: Celtic languages. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 655–660. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.
10. Comrie, Bernard: Languages of eastern and southern Europe. Teoksessa: Peter T. Daniels & William Bright (toim.): The world’s writing systems, s. 663–689. Oxford University Press, New York & Oxford 1996.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta O Wikimedia Commonsissa