Nils Bielke (7. helmikuuta1644Tukholma – 26. marraskuuta1716) oli ruotsalainen vapaaherra, sotilas, kuninkaan neuvoston jäsen, diplomaatti, poliitikko, kenraaliluutnantti 1678, Ranskan lähettiläs 1679–1682, Pommerin kenraalikuvernööri 1687 ja vuodesta 1690 sotamarsalkka.
Bielke johti vuonna 1676 henkivartioväen ratsurykmenttiä Lundin taistelussa, jossa hän myös johti taistelua jatkanutta osastoa Kaarle XI:n johtaessa tanskalaisen ratsuväen takaa-ajoa. Bielke osallistui 1684–1687 Itävallan ja Turkin väliseen sotaan, jonka jälkeen hänet nimitettiin Ruotsin Pommerin kenraalikuvenööriksi. Hän hoiti virkaa vuoteen 1698 saakka.
Nils Bielke oli Salestadin vapaaherran Ture Nilsson Bielken ja Kristina Anna Banérin pojanpoika. Hän sai jo vuonna 1649 Korppoon vapaaherran arvon. Hänet lähetettiin 1661 Klaus Tottin jälkeen Ruotsin Ranskan-lähettilääksi. Palattuaan vuotta myöhemmin kotimaahansa hän palveli hovissa. Vain 29-vuotiaana hänet nimitettiin everstinä henkivartioväen ratsurykmentin komentajaksi, missä tehtävässä hän osallistui sotaan Tanskaa vastaan. Bielke sai 1678 kenraaliluutnantin arvon. Seuraavana vuonna hänet lähetettiin lähettilääksi Ranskaan ja vuonna 1685 hän siirtyi Saksan keisarin palvelukseen.
Palattuaan Ruotsiin 1687 hän oli kuninkaallisen neuvostonjäsen, Pommerin kenraalikuvernööri ja ylipäällikkö. Hänet korotettiin kreiviksi 1687 numerolla 29 nimettynä Bielke af Åkeröksi. Bielke joutui Kaarle XII:n epäsuosioon[1] ja hänet tuomittiin kuolemaan sekä menettämään kunniansa ja omaisuutensa, mutta hänet armahdettiin ja hän vapautui myöhemmin vankilasta.
Bielke avioitui 1669 sotamarsalkka Kustaa Hornin tyttären kreivitär Eeva Horn af Björneborgin (1653–1740) kanssa. Puolison äiti oli Sigrid Bielke. Avioparille syntyivät pojat kenraalimajuri Carl Gustaf Bielke (1683–1754) ja valtiomies Ture Gabriel Bielke (1684–1763).
