Roolinimien perusteella on esitetty, että Särkän käsikirjoitus saattaa pohjautua ruotsalaiseen alkuperäistekstiin. Alkujakso on kuvattu pernajalaisella sahalla, jonka omistajasuvun nimi Palomaa saattaa viitata Paloheimoon. Särkän isä työskenteli metsätyönjohtajana H. G. Paloheimon palveluksessa. Sahan konttorikohtaus on kuvaaja Sulo Tammilehdon ideoimana lavastettu avokulisseina aitoon sahaympäristöön, jossa tuuli kuitenkin haittasi kuvauksia heiluttelemalla papereita.[1]
Tarina
Isänsä kanssa liikeasioissa riitautunut sahatehtailijan poika lähtee kaverinsa luokse, mutta päätyy kulkuria esittäväksi neljänneksitoista vieraaksi kartanontyttären kihlajaisiin,[2][3] ja tuloksena on romanssi[4].
Arviot
Elokuvan menestys jäi vaatimattomaksi,[1] ja aikalaiskriitikoiden arvioissa todettiin muun muassa, että se on syytä sivuuttaa lempeästi mahdollisimman lyhyesti. Parissa arviossa siitä on kuitenkin löydetty kaikkien heikkouksien joukosta hauskuuttakin.[5]
Särkän ohjaajanuraa ei ole arvostettu kovin korkealle, eikä tämäkään ole erään myöhemmän kriitikon mukaan poikkeus,[2] vaan siinä rämmitään suomalaisen elokuvataiteen pohjamudissa liki puolitoista tuntia.[4]
