Milan Stojadinović (23. heinäkuuta 1888 Čačak, Serbia – 24. lokakuuta 1961 Buenos Aires, Argentiina)[1] oli serbipoliitikko, joka toimi Jugoslavian pääministerinä vuosina 1935–1939.
Stojadinović valmistui Belgradin yliopistosta vuonna 1910 ja suoritti jatko-opintoja Saksassa, Englannissa ja Ranskassa. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän työskenteli Serbian valtiovarainministeriössä. Hän oli vuosina 1919–1922 taloustieteen professorina Belgradin yliopistossa ja sen jälkeen 1922–1926 Jugoslavian valtiovarainministerinä. Stojadinović nimitettiin pää- ja ulkoministeriksi kesäkuussa 1935. Hänen johdollaan Jugoslavian ulkopolitiikassa tapahtui merkittävä käännös: maa hylkäsi aiemmat liittolaisensa Ranskan ja Tšekkoslovakian, läheni Saksaa ja solmi 1937 sopimukset aiempien vihollistensa Italian ja Bulgarian kanssa. Stojadinović johti Jugoslavian radikaaliliitto -nimistä puoluetta, jonka muodostivat serbi-, sloveeni- ja bosniakkipoliitikot. Hän ei saanut tukea kroaattien poliittisilta johtajilta. Kansallisen yhtenäisyyden lujittumista toivonut sijaishallitsija Paul siirsi hänet syrjään hallituksen johdosta vuonna 1939.[1]
Stojadinović pidätettiin vuonna 1940, koska hänen pelättiin suunnittelevan akselivaltojen tukeman nukkehallituksen perustamista. Hänet vietiin salaa pois maasta seuraavana vuonna. Toisen maailmansodan jälkeen hän asettui asumaan Argentiinaan, ja julkaisi siellä talousasioita käsitellyttä lehteä. Hänen muistelmansa ilmestyivät postuumisti vuonna 1963.[1]
Lähteet
- ↑ a b c Milan Stojadinović (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 30.11.2013.
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
