Nedić kävi koulunsa Kragujevacissa ja meni Serbian sotilasakatemiaan vuonna 1895. Hän suoritti myöhemmin esikuntakoulutuksen ja vuosina 1910–1911 jatko-opintoja Ranskassa. Hän oli Balkanin sotien aikana everstiluutnanttina Serbian pääesikunnassa ja osallistui ensimmäiseen maailmansotaan prikaatinkomentajana. Nedić jatkoi uraansa Jugoslavian kuningaskunnan armeijassa, jossa hän sai vuonna 1923 divisioonakenraalin arvon.[2] Hän komensi eri sotilasyksiköitä, kuului kansalliseen puolustusneuvostoon, oli pääesikunnan päällikkönä ja julkaisi kaksi muistelmakirjaa ensimmäisestä maailmansodasta.[2][1] Hän liittyi oikeistolaiseen ja kansallismieliseen Zbor-puolueeseen.[1] Elokuussa 1939 Nedić nimitettiin veljensä Milutin Nedićin seuraajana puolustusministeriksi Dragiša Cvetkovićin hallitukseen. Nedić erosi hallituksesta erimielisyyksien vuoksi marraskuussa 1940.[2]
Saksanhyökättyä Jugoslaviaan huhtikuussa 1941 Nedić osallistui lyhyen ja tappiollisen puolustustaistelun johtoon.[1] Saksa jakoi valloitetun Jugoslavian: osa serbialueista liitettiin Itsenäiseen Kroatian valtioon, loput jäivät Saksan sotilashallinnon alle. Ensimmäistä Serbiaan perustettua nukkehallitusta, niin sanottua komissaarineuvostoa johti entinen ministeri Milan Aćimović.[2] Saksalaiset halusivat tilalle arvovaltaisemmalta vaikuttavan hallituksen, joten 29. elokuuta 1941 perustettiin Nedićin johtama kansallisen pelastuksen hallitus. Useat ministereistä kuuluivat Zboriin. Nedić toivoi voivansa hillitä saksalaisten ja erityisesti Kroatian Ustaša-hallinnon serbeihin kohdistamaa vainoa ja terroria, mutta Saksa ei antanut hänen hallitukselleen paljoakaan todellista valtaa edes Serbiassa.[2][1] Hän onnistui kuitenkin torjumaan Saksan vaatimuksen serbijoukkojen lähettämisestä rintamalle liittoutuneita vastaan.[1]
Nedić yritti turhaan neuvotella četnikkien johdon kanssa yhteisen rintaman muodostamisesta kommunistipartisaaneja vastaan.[2]Puna-armeijan ja partisaanien vallatessa Serbian Nedićin hallitus pakeni Belgradista perääntyvien saksalaisten mukana lokakuussa 1944 ja siirtyi Sloveniaan sekä lopuksi Itävaltaan. Sodan jälkeen yhdysvaltalaisjoukot vangitsivat Nedićin ja luovuttivat hänet syyskuussa 1945 takaisin Jugoslaviaan uuden kommunistihallinnon käsiin.[2][1] Virallisen tiedon mukaan hän teki helmikuussa 1946 itsemurhan hyppäämällä vankilan ikkunasta ennen kuin hänelle ehdittiin järjestää maanpetosoikeudenkäynti. Hänen kuolemaansa on väitetty myös murhaksi.[1]
Lähteet
↑ abcdefghWojciech Roszkowski & Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 2113–2114. Routledge 2016. Google Books(englanniksi)
↑ abcdefghHolm Sundhaussen: Nedić, Milan Dj.(saksaksi)Biographisches Lexikon zur Geschichte Südosteuropas (1979), Leibniz-Institut für Ost- und Südosteuropaforschung. Viitattu 7.2.2020.
