Koneita valmistettiin montaa eri tyyppiä, muun muassa ensimmäisen sukupolven MiG-21F (tyyppi 72), MiG-21F-13 (tyyppi 74), toisen sukupolven MiG-21P, MiG-21PF, MiG-21PFS, MiG-21FL, MiG-21FPM, M-21/M-21M, MiG-21R. Kolmatta MiG-21 -sukupolvea edustivat MiG-21S, MiG-21SN, MiG-21SM, MiG-21I, MiG-21M, MiG-21MF, MiG-21SMT ja MiG-21MT. Koulutusversio tunnettiin Nato-raportointinimellä Mongol.
Konetyypin neljänneksi ja viimeiseksi merkittäväksi tuotantomalliksi jäi MiG-21BIS. Myöhempien aikojen uudistettuja versioita olivat MiG-21-92 ja MiG-21-2000. Edullisemman ylläpidon ansiosta tyyppi on säilynyt käytössä pidempään kuin seuraaja Mikojan-Gurevitš MiG-23.
Israelilainen Elbit on tarjonnut vielä käytössä oleviin koneisiin modernisointipakettia, johon kuuluvat nykyaikainen ohjaamo HUD-monitoiminäyttöineen, moderni tutka sekä valmius käyttää nykyaikaisia torjuntaohjuksia. Modernisoituja MiG-21 -koneita on Unkarin ilmavoimilla, jossa niiden nimenä on LanceR. Niistä 71 kappaletta muokattiin rynnäkkökoneiksi LanceR A ja 25 kappaletta varsinaisiksi torjuntahävittäjiksi LanceR C, jotka saivat modernin tutkan.
Koneen kehittämisen perustana olivat Korean sodassa saadut kokemukset. Koneen tuli saavuttaa 20 kilometrin korkeus ja kaksinkertainen äänennopeus.[1] Prototyyppivaiheessa kone sai Nato-koodinimekseen "Faceplate".[2] MiG-21:n prototyyppi Je-2 lensi ensi kerran vuonna 1955. Neuvostoliiton ilmavoimat otti MiG-21F:n palveluskäyttöön vuonna 1959. Ensimmäinen K 13 -infrapunaohjuksin varustettu malli oli F-13.[1] Konetta kutsutaan nk. päivähävittäjäksi, millä viitataan vaatimukseen "nähdä" kohde sekä visuaalisesti että infrapuna-alueella.[3]
Ominaisuuksista
F-13-versiossa oli hyvä näkyvyys. Lentäminen yleisesti oli helppoa ja kone oli vakaa, mutta pystyi siivekkeillä tekemään esimerkiksi 360 asteen vaakakierteen sekunnissa. Laskeutumisnopeus oli suuri. Mig-21BIS oli hieman kömpelömpi ja tuntumaltaan raskaampi ja jäykempi. Siivekkeet eivät olleet yhtä tehokkaat. Bis-versiossa myös näkyvyys oli heikompi. Versio kykeni lentämään ääntä nopeammin myös matalalla jatkuvasti säätyvän ilmanoton ja tehokkaamman moottorin ansiosta. Hävittäjänä tärkein ero oli tutka ja sen mukana tutkaohjukset, jotka mahdollistivat torjunnat huonossa säässä ja pimeydessä.
Bis-versiossa moottorilta laskusiivekkeisiin oli rakennettu puhallusjärjestelmä, joka lisäsi nostovoimaa mahdollistaen laskeutumisen pienemmällä nopeudella ja näin lyhyemmille kiitoteille. Muutoin Bis-versio säilytti F-13:n hyvätlähde? lento- ja laskuominaisuudet. Bis- ja UM-versioissa lentäjän tehtäviä helpotti autopilotti. U- ja UM-koulutusversiot olivat oleellisilta ominaisuuksiltaan perusversioittensa kaltaisia.[1] Romanian käyttämillä ohjaamoltaan modernisoiduilla "LanceR" versioilla on saavutettu lentäjälle parempi tilanteenhahmotus, jonka avulla voi liikehtiä konetyypille uudella tavalla, vaikka koneen perusrakenne on sama.[4]
Käyttäjämaat
Eri käyttäjämaiden MiG-21-koneiden sivuprofiilikuvia.
Vietnamin sodassa useat tuolloisen Pohjois-Vietnamin lentäjät nousivat MiG-21-ässiksi. Heitä olivat esim. Nguyen Tien Sam (6 pudotusta) ja Lê Thanh Đạ (6 pudotusta)[5] Useat egyptiläiset lentäjät saavuttivat pudotuksia sodissa Israelia vastaan mm. Dassault Miragen versioista sekä F-4 Phantom II -koneista.[5]
Romania oli viimeinen maa, joka käytti Israelin päivittämää MiG-21 Lancer -hävittäjää, kunnes koneet poistettiin käytöstä 15. toukokuuta 2023.[6]
Tekniset tiedot
MiG-21:n kolmitahopiirros.
MiG-21F-13
Kärkiväli: 7,15 m
Pituus: 15,7 m
Tyhjäpaino: 4 980 kg
Suurin lentopaino: 8 315 kg
Suurin kuormituskerroin: +8 G
Moottori: Tumanski R-11F-300, jonka suurin työntövoima perusmoottorilla on 39 000 N, minimijälkipoltolla 49 000 N ja maksimijälkipoltolla 49 000 N
Suurin nopeus vaakalennossa korkealla on 2,05 Mach ja meren pinnan tasolla 1 200 km/h
kaksi R-13-ohjusta (Naton koodinimi: AA-2 Atoll), jotka ovat infrapunaohjautuvia eli lämpöhakuisia ilmataisteluohjuksia
tai kaksi rakettimakasiinia, joissa on kummassakin 16 kappaletta 57 mm ilmasta maahan ammuttavia raketteja.
"Faceplate"-prototyypille aseistukseksi arvioitiin valokuvan perusteella ohjusten tai rakettien lisäksi 3 kpl 37 mm:n Nudelman-Rihter-tykkiä.[7]
MiG-21BIS
Kärkiväli: 7,15 m
Pituus: 15,5 m
Tyhjäpaino: 5 843 kg
Suurin lentopaino: 9 914 kg
Suurin kuormituskerroin: +8,5 G
Moottori: Tumanski R-25-300, jonka suurin työntövoima perusmoottorilla on 41 000 newtonia, minimijälkipoltolla 53 000 N, maksimijälkipoltolla 68 500 N ja poikkeusteholla 71 000 N (karkeasti newtonia vastaa kp-arvona luku joka saadaan jakamalla N-arvo luvulla 9,81)
Romanian LanceR-versio perustuu MF-versioon. A-version aseistukseen kuuluu laser-maalinosoitin ohjautuvine pommeineen. C-versio voi käyttää useita sekä venäläisvalmisteisia että länsimaissa valmistettuja infrapunaohjuksia. Alkuperäisestä MF-versiosta poiketen siinä ei voi käyttää tutkaohjattuja ohjuksia.[4]
Lähteet
Keski-Suomen ilmailumuseon opas teksti Timo Heinonen, Tapio Kakko ISBN 952-90092-5-9
Green, William and Pollinger Gerald: The Observer's Book of Aircraft. Frederick Warne Co. Ltd, 1960.
Useita kirjoittajia: Ilmavoimat 1991. Määritä julkaisija!
