Malin perustuslain uudistamista vastustavia mielenosoittajia Bamakossa.Presidentti Keïta äänestää vuoden 2018 vaaleissa.YK:n rauhanturvaajia Gaossa vuonna 2017.Malin Berliinin-suurlähetystö osoitteessa Kurfürstendamm 72.
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli ei täytä Wikipedian neutraalisuusvaatimusta, esimerkiksi viimeisiä sotilasvallankaappauksia ja niiden aiheuttamia olosuhteita ei mainita, esimerkiksi kansalliskokoksen toiminta lienee estetty
Sotilasvallankaappaukseen 22. maaliskuuta 2012 ja toiseen sotilasvallankaappaukseen joulukuuhun 2012 asti Malin poliittinen järjestelmä oli muodoltaan semipresidentiaalinentasavalta. Maassa oli monipuoluejärjestelmä ja sen hallinnossa sovellettiin vallan kolmijakoa. Malindemokratiaa ovat uhanneet ajoittaiset sotilasvallankaappaukset ja maan pohjoisosan levottomuudet. Ulkopolitiikassaan sitoutumaton valtio on taloudellisesti riippuvainen naapurimaistaan ja kansainvälisestä avusta.
Malin nykyinen perustuslaki on vuodelta 1992. Sen mukaan maa on riippumaton, suvereeni, jakamaton, demokraattinen, sekulaari ja sosiaalinen tasavalta. Malin kansalaisilla on henkilökohtaiset, poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet. Valtiollisia instituutioita ovat tasavallan presidentti, hallitus, kansalliskokous, korkein oikeus, perustuslakituomioistuin, valtakunnanoikeus, alueellisten yhteisöjen korkea neuvosto sekä talous-, sosiaali- ja kulttuurineuvosto. Malissa sovelletaan vallan kolmijakoa, jossa toimeenpano-, lainsäädäntö- ja tuomiovalta kuuluvat eri elimille. Tavoitteena on niiden välinen vuorovaikutus ja yhteisten päätösten tekeminen.[1]
Toimeenpanovalta
Toimeenpanovalta kuuluu Malin perustuslain mukaan presidentille, pääministerille ja hallitukselle. Maan valtionpäämies ja asevoimien ylipäällikkö on yleisillä vaaleilla enintään kahdeksi viisivuotiskaudeksi valittava presidentti. Presidentti nimittää pääministerin ja hyväksyy tämän ehdottamat hallituksen jäsenet.[1] Nykyinen presidentti on vuonna 2018 uudelleen valittu Ibrahim Boubacar Keïta[2].
Pääministerin johtama hallitus vastaa maan poliittisen järjestelmän toiminnasta. Hallitus on vastuussa kansalliskokoukselle, joka voi erottaa sen. Hallitus voi tehdä lakiesityksiä ja pyytää kansalliskokoukselta lupaa asetusten hyväksymiseen.[1] Nykyinen pääministeri on kesäkuussa 2020 uudelleen nimitetty Boubou Cissé[3].
Lainsäädäntövalta
Lainsäädäntövaltaa edustaa yksikamarinen kansalliskokous, jonka edustajat valitaan yleisillä vaaleilla viiden vuoden kausiksi. Kansalliskokouksessa on 147 jäsentä, joista 13 edustaa ulkomailla asuvia Malin kansalaisia. Se hyväksyy lait ja budjetin ja vahvistaa hallituksen asetukset. Päätökset tehdään perustuslakeja lukuun ottamatta yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.[1]Keväällä 2020 valitun uuden kansalliskokouksen puheenjohtaja on Moussa Timbiné[4].
Tuomiovalta
Tuomiovalta on hallituksesta riippumaton. Sitä edustavat tuomioistuimet, joiden tehtävänä on turvata perustuslaissa määrätyt oikeudet ja vapaudet. Malin oikeusjärjestelmä perustuu Ranskansiviilioikeuteen ja tapaoikeuteen.[1]
Korkein oikeus valvoo muiden tuomioistuinten toimintaa ja riippumattomuutta. Perustuslakituomioistuin valvoo lainsäädäntöä ja säätelee julkisen vallan toimintaa. Valtakunnanoikeus käsittelee kansalliskokouksen presidenttiä ja ministereitä vastaan nostamat syytteet.[1]
Itsenäistymisen jälkeen Mali loi läheiset yhteydet Neuvostoliittoon ja Kiinaan, mutta ylläpiti sitoutumattomuuden hengessä hyviä suhteita myös Ranskaan ja Yhdysvaltoihin. Kahdelta jälkimmäiseltä on saatu sotilaallista apua maan pohjoisosan konfliktissa.[2] Malissa toimii Yhdistyneiden kansakuntien kriisinhallintaoperaatio MINUSMA[8].
Suomi tunnusti Malin itsenäisyyden vuonna 1961 ja solmi diplomaattisuhteet vuonna 2005[9]. Suomen virallinen edustaja Malissa on Helsingistä käsin toimiva Länsi-Afrikan kiertävä suurlähettiläs Seija Toro[10]. Maiden välisistä suhteista vastaa Suomen ulkoministeriön Pohjoisen Afrikan yksikkö[11]. Suomi osallistuu MINUSMA:n kriisinhallintaan[12] ja tukee muun muassa Maailman ruokaohjelman operaatiota alueella[13].
