Maksimilian Joosef tuli Baijerin vaaliruhtinaaksi isänsä seuraajana vuonna 1745. Samana vuonna Baijeri irtautui Itävallan perimyssodastaFüssenin rauhansopimuksella, joka takasi hänen oikeutensa Baijerin alueeseen sillä ehdolla, että hän luopuisi kaikista vaatimuksista perintömaihinsa Itävallassa tai keisarin kruunuun.[1][2]Seitsenvuotisessa sodassa hän liittyi Preussin vastaiseen liittokuntaan.[2]
Maksimilian III Joosef oli valistusaatteiden kannattaja, joka pyrki edistämään maatalouden, kaivostoiminnan, koululaitoksen ja lainsäädännön kehittämistä. Hän perusti vuonna 1759 Müncheniin Baijerin tiedeakatemian ja lakkautti jesuiittojen käsissä olleen lehdistösensuurin.[1][2]
Maksimilian Joosef nai vuonna 1747 serkkunsa, Saksin prinsessa Maria Anna Sofian (1728–1797), jonka vanhemmat olivat Puolan kuningas August III ja kuningatar Maria Josefina. Avioliitto oli lapseton.[2][3][4] Maksimilian Joosefin kuolema vuonna 1777 merkitsi Wittelsbachin hallitsijasuvun baijerilaisen sukuhaaran sammumista, joten kruunu periytyi suvun sulzbachilaisen haaran päämiehelle Kaarle Teodorille.[1][2]
Lähteet
↑ abcdeMaximilian III Joseph(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 17.9.2017.
.jpg)
