Baijerin prinssi Karl Albrekt, Joseph Vivien 1717-1719
Kaarle Albrektin vanhemmat olivat Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian II Emanuel ja puolalainen prinsessa Teresa Kunegunda Sobieska (1676–1730), joka oli Puolan kuningas Juhana III Sobieskin ja ranskalaisen hovinaisen, Marie Casimire Louise de La Grange d'Arquien'in (1641– 1716) nuorin tytär.
Kaarle Albrekt oli vanhin poika ja hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista viisi eli aikuiseksi asti. Kaksi hänen nuoremmista veljistään ryhtyi kirkon palvelukseen: Klemens August (1700–1761), Kölnin arkkipiispa, Hildesheimin prinssi-piispa, Paderbornin piispa ja Johan Teodore (1703–1763), kardinaali, Regensburgin prinssi-piispa, Freisingin piispa ja Liègen piispa. Kolmas veli ryhtyi sotilasuralle: Ferdinand Maria Innocenz (1699–1738), keisarillinen kenttämarsalkka. Vanhemmasta sisaresta Maria Anna Karolinesta (1696–1750) tuli nunna.
Hänen perheensä jakautui poliittisesti Espanjan perimyssodan aikana, ja hän vietti useita vuosia kotiarestissa Itävallassa. Kuninkaallinen perhe oli lähtenyt Brysselistä ja palannut Müncheniin vuonna 1701. Hänen isänsä Maksimilian Emanuel pakeni Espanjan Alankomaihin sen jälkeen, kun oli hävinnyt Blenheimin taistelussa elokuussa 1704, ja Kaarle sekä hänen sisaruksensa jäivät äitinsä vaaliruhtinatar Teresa Kunegundan luokse Müncheniin, joka toimi sijaishallitsijana.
Toukokuussa 1705 Venetsiassa oleskelun jälkeen Itävallan viranomaiset kieltäytyivät sallimasta vaaliruhtinatar Teresa Kunegundan paluuta Baijeriin ja pakottivat hänet maanpakoon, joka kesti kymmenen vuotta. Isä Maksimilian Emanuel lähti myös maanpakoon Compiègneen, kun hänelle 29. huhtikuuta 1706 määrättiin keisarillinen kielto, koska hän oli ollut häviäjien puolella Ramilliesin taistelussa muutama päivä aikaisemmin.[2]
Perhe saatiin kokoon vasta vuonna 1715. Saavutettuaan täysi-ikäisyyden elokuussa 1715 Kaarle teki opintomatkan Italiaan 3. joulukuuta 1715 - 24. elokuuta 1716. Vuonna 1717 hän palveli Baijerin apujoukoissa Itävallan ja Turkin sodassa.[3][4]
Baijerin kruununprinssi Karl Albrekt tapasi tulevan puolisonsa Maria Amalian vuonna 1717, vieraillessaan Wienissä osallistuakseen Belgradin piiritykseen. Hän käytti aikaa kaupungissa tutustuakseen keisarilliseen perheeseen, koska halusi avioitua Habsburg-sukuun dynastisista ja taloudellisista syistä. He tapasivat toisen kerran vuonna 1718. Karl Albrekt pyysi alun perin vanhemman sisaren Maria Josefinan kättä, mutta tämä oli jo kihloissa.
Tunnustettuaan vuoden 1713 laaditun pragmaattisen sanktion ja luovuttuaan oikeudestaan Itävallan valtaistuimeen, Maria Amalia avioitui Karl Albertin kanssa 5. lokakuuta 1722 Wienissä. Häissä esitettiin Tomaso Albinonin ooppera I veri amici, "Tosiystävät",[5] mutta Wienissä häitä ei vietetty yhtä suurellisesti kuin Münchenissä, jossa hääjuhlat kestivät 17. lokakuuta lähtien aina 4. marraskuuta saakka.
Kaarle VI haarniskoituna, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari
Pariskunta asui Nymphenburgin linnassa Münchenissä ja heille syntyi avioliiton aikana seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi. Vuonna 1734 Karl Albert nimesi Nymphenburgin palatsipuistossa sijaitsevan Amalienburgin metsästyslinnan vaimonsa mukaan.[6] Heidän suhdettaan kuvattiin kohtalaisen onnelliseksi aviomiehen uskottomuudesta ja aviottomista lapsista huolimatta, koska heillä oli samankaltaisia persoonallisuuksia ja kiinnostuksen kohteita. Molemmat nauttivat hovielämästä, loistosta ja juhlista, ja he tekivät yhdessä Baijerin hovista kulttuurikeskuksen.[6]
Pian kruunauksen jälkeen itävaltalaiset valtasivat jälleen tärkeitä osia Kaarlen maista, ja sota jatkui. Hän valtasi Münchenin takaisin lokakuussa 1744 ja palasi kaupunkiin kihdin ja sotaväsymyksen runtelemana. Kolme kuukautta myöhemmin hän kuoli 47-vuotiaana 20. tammikuuta 1745 ja hänet haudattiin Münchenin Theatine-kirkkoon.
Perintö
Kaarle Albrektin kuoltua Maria Teresia sai miehensä Frans I:n kruunatuksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi ja alkoi nimittää itseään ”Rooman keisarinnaksi”, vaikkei häntä koskaan sellaiseksi kruunattu. Baijerin vaaliruhtinaaksi tuli Kaarle Albrektin poika Maksimilian III Joosef, joka teki äitinsä Maria Amalian vaikutuksella rauhan Maria Teresian kanssa ja luopui vaatimuksista Habsburgien maihin tai keisariuteen.
Lapset
Aviovaimonsa Maria Amalian kanssa Kaarle IV:llä oli seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi:
Maksimiliana Maria (12. huhtikuuta 1723 – 12. huhtikuuta 1723), kuoli vuorokauden ikäisenä
Maria Antonia Walburgis Symphorosa (1724–1780), Saksin vaaliruhtinatar ja säveltäjä, avioitui vuonna 1747 serkkunsa Fredrik Kristianin kanssa. Heille syntyi yhdeksän lasta.
Teresa Benedicta Maria (1725–1743), kuoli 17-vuotiaana joko isorokkoon tai vesirokkoon
Maksimilian III Joosef (1727–1777) Baijerin vaaliruhtinas, avioitui vuonna 1747 August III:n ja Maria Josefinan tyttären, serkkunsa Saksin prinsessa Maria Anna Sofian (1728– 1797) kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä
Josef Ludvig Leopold (25. elokuuta 1728 – 2. joulukuuta 1733), kuoli viisivuotiaana
Maria Anna Josefa (1734–1776), avioitui vuonna 1755 Ludwig Georgin, Baden-Badenin maakreivin (1702– 1761) kanssa, joka oli yli 30 vuotta vanhempi, heillä ei oilut jälkeläisiä
Maria Josefa Antonia (1739–1767), avioitui vuonna 1765 pikkuserkkunsa keisari Joosef II:n kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä
Lisäksi Kaarle VI:llä oli avioton lapsi suhteesta hovinainen, kreivitär Sofie Karoline von Ingenheimin (1704–1749) kanssa:
Frans Ludwig, Holnsteinin kreivi (1723–1780), avioitui Anna Marie zu Löwenfeldin (1735–1783), Kölnin vaaliruhtinaspiispa, Baijerin Klemens Augustin tyttären kanssa. Heillä oli jälkeläisiä: Maksiimilian Joosef, Holnsteinin kreivi, avioitui Hohenlohe-Waldenburg-Schillingsfürstin prinsessa Maria Josefinan (1774–1824), prinssi Kaarle Albert II:n tyttären kanssa.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
↑Greipl, Egon Johannes: Karl Albrekt,Der zweite wittelbachnische Kaiser. Teoksessa: Die Herrscher Bayerns: 25 historische Portraits von Tassilo III. bis Ludwig III. C. H. Beck, 2006. ss. 250–. ISBN 978-3-406-54468-2.
↑Selfridge-Field, Eleanor: A new chronology of Venetian opera and related genres, 1660-1760, s. 367
↑ abSchmid, Alois: ”Maria Amalia”, Neue Deutsche Biographie, s. 175-176. , 1990. Teoksen verkkoversio (viitattu 15.4.2023).