Hän nousi kuuluisuuteen vuoden 1977 aikoihin. Hänen musiikkinsa on nykyään tyyliltään poprock-musiikkia, mutta uran alkuvaiheilla musiikissa oli vaikutteita muun muassa glamrockista ja punkista. Ugglan kappaleet ovat tunnettuja satiirisista teksteistä, joissa ivataan ja pilkataan positiivisessa mielessä niin juorulehtiä kuin trubaduureja. Kappaleiden, jotka ivasivat muun muassa muskelimiehiä (”IQ”, 1983), viidenkymmenenvillitystä (”Fula gubbar”, 1986), juorulehtiä (”Jag mår illa”, 1989) ja trubaduureja (”Trubaduren”, 1993), myötä häntä on pidetty ivallisena mutta vitsikkäänä yhteiskunnan kommentoijana.[1] Lisäksi hän on tunnettu pitkähköistä, kiharista hiuksistaan.
Magnus Uggla syntyi Tukholmassa Ruotsissa patenttineuvos Claës Ugglan ja Madeleine Thielen kolmanneksi lapseksi. Hänellä on kaksi isoveljeä, Johan Fredrik Claesson Uggla (1951–1998) ja Gabriel Claesson Uggla (s. 1944). Uggla oli lapsena varsin vilkas ja niinpä hänet erotettiinkin koulusta useaan kertaan, ensimmäisen kerran viidennellä luokalla. Hän muun muassa varasti opettajaharjoittelijalta rahaa, tappeli ja uhkaili muita oppilaita.[3] Kaiken kaikkiaan Uggla erotettiin viidestä koulusta.[4]
Uran alku
Uggla perusti ensimmäisen yhtyeensä jo vuonna 1968 naapureidensa kanssa Nackassa. Yhtyeen nimi oli JUSO, joka oli lyhenne yhtyeen jäsenten sukunimistä.[5] He soittivat Black Sabbathin innoittamaa musiikkia. Kappaleita olivat muun muassa ”Skogen brinner” ja ”Domedagen”.[6] Yhtye sai vain kourallisen epäonnistuneita esiintymisiä Tukholman nuorisotaloissa.
Yhtyeen soitti muun muassa Pugh & Naturen ja Telefonpajsarnin lämmittelybändeinä.[5] JUSO hajosi, kun Magnus muutti isänsä luokse asumaan, kun Magnuksen vanhemmat erosivat. Yhtyeen muut jäsenet jatkoivat, mutta yhtyeen nimeksi tuli Alexander Lucas (ruots. Alexander Lukas = Hannu Hanhi). Se oli hetken aikaa melko suosittu Tukholmassa.[6]
Ugglan varhainen musiikki näytti saaneen vaikutuksia englantilaisesta punkista ja rockista, mutta siinä oli myös muun muassa syntikkapopin piirteitä. Hänen ensimmäinen albuminsa Om Bobbo Viking ilmestyi vuonna 1975. Albumin musiikki oli glamrock-tyylistä, ja hän oli saanut vaikutteita kappaleisiin muun muassa David Bowielta, Alice Cooperilta ja The Velvet Undergroundilta.[7] Levyn kannessa hänet on voimakkaasti meikattu. Levy sai melko huonon vastaanoton: ilmestyttyään se myi vain 500 kappaletta.[8] Levyn kappaleista kuitenkin erityisesti ”Hallå” sai myöhemmin paljon kuuntelijoita. Lisäksi Uggla pääsi samana vuonna esittämään levyltä kappaleen ”Bobbo Viking” SVT-kanavan Nöjesmazarinen-musiikkiohjelmassa.[9]
Valokuvausta harrastanut Gabriel-veli avusti Ugglaa ottamalla albumien kansien kuvat ja suunnittelemalla albumien ulkonäön. Hän on suunnitellut suurimman osan Ugglan albumeista. Myöhemmin Gabriel Uggla perusti Gabriel Uggla AB -mainosstudion.[10]
Seuraava levy, Livets teater, ilmestyi vuonna 1976. Albumin rakenne on erikoinen, sillä siinä on tavallisten kappaleiden lisäksi ”Livets teater” -osuus, joka on todella monipuolinen ja vaihteleva. Levyn sanottiin olleen edellä aikaansa, aivan kuten Om Bobbo Vikinginkin.[11]
Läpimurto ja tyylin selkeytyminen
Seuraava levy Va ska man ta livet av sig för när man ändå inte får höra snacket efteråt ilmestyi vuonna 1977. Albumi oli ehdottomasti Ugglan läpimurto. Hänestä tuli teini-idoli; nuoret rakastivat häntä, vanhemmat ihmiset vihasivat.[12] Albumin kappaleista hitiksi nousi ehdottomasti ”Varning på stan”, joka on yksi Ugglan tunnetuimpia kappaleita. Kappale on lisäksi monella kokoelmalevyllä. Vuonna 1978 ilmestyi Vittring-albumi, joka myi kultaa. Kahden edellisen levyn menestyksen myötä Uggla osallistui vuonna 1979 Melodifestivalen-laulukilpailuun kappaleellaan ”Johnny the Rucker”. Menestystä hän ei kilpailussa saavuttanut, sillä hän sijoittui viimeiseksi 22 pisteellä.[13] Uggla kertoi myöhemmin olleensa hieman juovuksissa esittäessään kappaletta.[14]
Vuosina 1977–1979 ja 1981 Uggla yritti lyödä itsensä läpi kansainvälisille markkinoille englanninkielisillä versioilla kappaleistaan ”Hallå” (Hello), ”Varning på stan” (Hit the girls on the run), ”Vittring” (Everything you do), ”Asfaltbarn” (Concrete kid), ”Vår tid 1977” (Body love), ”Jag vill inte tillbaks” (Ain't about to go back) ja ”Skandal bjotis” (Scandal beutis).[3] Levyillä englanninkielisiä kappaleita ei kuitenkaan ole.[15]
Vuonna 1979 Uggla sai silloisen tyttöystävänsä valokuvamalli Ann Furelidin kanssa tyttölapsen, joka nimettiin Emelieksi. Seuraava lapsi, Agnes, syntyi vuonna 1991 Monica-vaimon kanssa.[4] Nykyään Ugglan perheeseen kuuluu vaimo Louise ja kolme lasta, Emelie (s. 1979), Agnes (s. 1991) ja Ruben (s. 1997).[14]
1980-luvulla Ugglan musiikki kehittyi popmusiikkia kohti. Vuonna 1983 julkaistun albumin Välkommen till folkhemmet kappaleet sisälsivät satiirista tekstiä.[1] Satiirisista teksteistä tuli hänen tavaramerkkinsä.[1] Vuoden 1986 albumissa Den döende dandyn satiirisuus nousee hyvin esiin. Ivan kohteeksi joutuvat muun muassa sukupuolitaudit. Albumin myynti ylitti pian ilmestyttyään platinarajan eli sitä myytiin yli 100 000 kappaletta. Albumi nousi listaykköseksi pudottamalla Eurythmicsin.[4] Albumin ilmestyttyä myös sitä seurannut kiertue oli valtava. Aftonbladet kirjoitti konserttialueen näyttäneen taistelutantereelta Ugglan esiintymisen jälkeen.[4]
”
Haastattelija: ”LP:n nimi, Allting som ni gör kan jag göra bättre, kuulostaa todella rehvastelevalta.”
Uggla: ”Mielestäni se sopii hyvin. Kuuntele alkuperäisiä kappaleita, niin tiedät, mitä tarkoitan.”
Vuonna 1987 Uggla julkaisi Tomas Ledinin tuottaman Allting som ni gör kan jag göra bättre -albumin, jolla on pelkästään Ugglan esittämiä cover-versioita tunnetuista ruotsalaisista kappaleista. Kukaan ei aikaisemmin ollut tehnyt mitään vastaavaa.[17] Albumin nimi itsessään jo viittaa omalla ugglamaisella tavallaan cover-versioihin (”Allting som ni gör kan jag göra bättre” = suom. ”Pystyn tekemään paremmin kaiken minkä te teette”). Levyn yksi tunnetuimmista kappaleista on cover-versio Lasse Tennanderin kappaleesta ”Ska vi gå hem till dig”. lähde?
Vuonna 1989 ilmestynyt 35-åringen-albumi sisälsi muutaman Ugglan kuuluisimpia kappaleita. Kappaleet, kuten ”Jag mår illa”, osoittautuivat todellisiksi jymymenestyksiksi. Albumia myytiin muutamassa viikossa julkaisunsa jälkeen yli 66 000 kappaletta. Seuraavaa albumia saatiin odottaa neljä vuotta. Uggla esiintyi vuonna 1992 Povel Ramelin ”Knäpp igen” -revyyssä.[8] Vuonna 1993 ilmestynyt Alla får påsar jatkoi kuitenkin Ugglan menestystä, ja se sisälsi muun muassa tunnetun 4 sekunder -kappaleen. Levyn ”1: gången” -kappaleen sanoituksia pidetään Ugglan parhaimpina. Kappale kertoo siitä, kuinka lapset haluavat kasvaa ja aikuistua, mutta se ei ole helppoa vanhemmille.[18]
Vuotta myöhemmin ilmestynyt 100% Uggla -kokoelmalevy myi myös hyvin. Albumi sisältää 18 Ugglan hittiä vuosien varrelta. Albumin hyvän myyntimenestyksen myötä Ugglan albumien kokonaismyynti Ruotsissa ylitti kahden miljoonan rajan.[19] Vuonna 1996 Uggla pääsi esittämään albumiltaan Den döende dandyn kappaleen ”Fula gubbar” Ruotsin kuninkaalle Kaarle XVI Kustaalle tämän 50-vuotisjuhlatilaisuudessa.[20]
Seuraava studioalbumi, Karaoke, ilmestyi vuonna 1997 ja myi kultaa. Sitä tilattiin kauppoihin yli 40 000 kappaletta ennen ilmestymistään.[21] Albumi sisältää tyyliltään rentoja kappaleita, kuten ”Bra för att va svensk”, mutta levyllä on myös kaksi tunnelmaltaan herkkää kappaletta: ”Utan dig” ja ”En sista dans”. Albumin lisäksi Uggla laati vuosiksi 1997–1998 Tukholman Hamburger Börsiin[21] kapakkashow'n, ”Nya Drygare Uggla”.[8] Se jatkui Göteborgissa vielä vuoteen 1999 asti.[5]
Tyyli muuttuu
2000-luvulla Uggla on palannut takaisin rock-tyylisempään musiikkiin. Vuonna 2000 ilmestyneeltä Där jag är e're alltid bäst -albumilta hitiksi nousi muun muassa ”Nitar och läder”. Albumi nousi ilmestyttyään Ruotsin albumilistan kärkeen.[22] Vaikka albumin kappaleet ovat aikaisempaa rockahtavampia, löytyy siltä herkkiäkin kappaleita, kuten ”Kan det vara kärlek”.lähde?
Vuonna 2002 Uggla pääsi tekemään virallisen kappaleen jalkapallon MM-kisoihin 2002. Lisäksi hän laati uuden kapakkashow'n, Best in show, 2004–2005.[1]
Uggla on 2000-luvulla esiintynyt muidenkin artistien kanssa. Vuonna 2001 hän esiintyi The Arkin ja Håkan Hellströmin kanssa[23] ja kesällä 2005 hän oli kiertueella Lena Philipssonin ja Darin Zanyarin eli Darinin kanssa.[24] Saman vuoden loppuun mennessä Ugglan albumeita oli myyty Ruotsissa lähemmäs kolme miljoonaa kappaletta.[12]
Vaikka Ugglan tyyli on uran alkuvaiheilta nykypäivään asti vaihdellut, on levyillä kuitenkin rauhallisia, rakkautta ja rakastamisen vaikeutta käsitteleviä kappaleita. Näitä ovat muun muassa ”Astrologen” (albumilta Välkommen till folkhemmet) ja ”Varje gång jag ser dig” (albumilta Den döende dandyn).lähde?
22. helmikuuta 2006[25] Uggla julkaisi Ett bedårande barn av sin tid -albumin, jossa hän tulkitsee esikuvansa Karl Gerhardinkupletteja.[1] Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun hän tulkitsee Gerhardia. Hän on aikaisemmin vuonna 1975 tehnyt cover-version Gerhardin teoksesta Jazzgossen albumillaan Va ska man ta livet av sig för när man ändå inte får höra snacket efteråt. Edellä mainitun kappaleen lisäksi hän on tulkinnut vuonna 1991 kappaleen ”Katt bland hermeliner” Gerhardin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi järjestetyssä tilaisuudessa.[25] Ugglan viidestoista studioalbumi, Pärlor åt svinen, julkaistiin 24. lokakuuta 2007.[26]
Nykyään Uggla asuu omakotitalossa Danderydissä, Tukholman kaupungin ulkopuolella.[27] Hänellä on ruotsalaisen Aftonbladetin mukaan yli 28 miljoonan kruunun omaisuus.[28]
Kappaleen sanoista nousi melkoinen kohu, sillä ensimmäisen säkeistön loppupuolella lauletaan ”Har vi tråkigt min fru och jag ringer vi in en skum polack”[31] (vapaasti käännettynä ”Jos minulla ja vaimollani on tylsää, soitan hämäräperäiselle puolalaisella”). Polacker i Sverige -järjestön mukaan kappale loukkaa puolalaisia, joten se kirjoitti SVT:lle jopa protestin Ugglaa vastaan. Ugglaa uhattiin hylkäyksellä, jos kappale voittaisi tai hän ei muuttaisi kappaleen sanoja. Uggla itse sanoi, ettei hän ole tehnyt mitään väärää ja etteivät kappaleen sanat hyökkää puolalaisia vastaan, joten sanoissa ei ole mitään muutettavaa.[31]
Uggla oli Sonja Aldénin kanssa suurimpia ennakkosuosikkeja Aftonbladetin 3. maaliskuuta tekemän kyselyn mukaan.[32] Ugglaa parhaana piti 33 % äänestäneistä. Molemmat eivät kuitenkaan voineet voittaa, vaan heidät painostettiin kaksintaisteluun. Se sai aikaan aikamoisen äänestyskaaoksen. Moni kiivastunut lukija kirjoitti keskellä yötä viestejä, etteivät he olleet tulleet paikalle äänestämään Ugglaa. Uggla putosi näin ennakkosuosikkina yllättäen jatkosta, mitä ihmeteltiin todella paljon.[33] Fiaskon myötä Uggla boikotoi Melodifestivalenia sanomalla, että jos hän olisi voittanut, olisi hän antanut jonkun muun esittää kappaleensa.[32] Uggla lähti festivaalin jälkeisestä tilaisuudesta oltuaan siellä ainoastaan puoli tuntia, ja sanoi, ettei boikotoinut ainoastaan jälkitilaisuutta vastaan, vaan myös itse Melodifestivalenia.[32]
Karl Gerhard – suuri esikuva
Karl Gerhard on ollut Ugglan eräs suurimmista esikuvista jo 1970-luvulta asti. Kuvassa Gerhard vuonna 1930.
Suurin esikuva Ugglalle on ollut ruotsalainen kuplettilaulaja Karl Gerhard (1891–1964).[25][34] Uggla on kertonut, ettei kotona hänen lapsuudessaan kuunneltu Gerhardia. Hänen vanhempansa pitivät Povel Ramelista, joten hän lauloi enimmäkseen Lingonbeniä ja Rock-Fnykisiä. Gerhard tuli kuitenkin hänen elämäänsä Ugglan ollessa 18-vuotias. Hän kertoi olleensa ystäviensä kanssa suuria David Bowie -faneja siihen aikaan. Sitten hän sattui kuulemaan Gerhardin ”Jazzgossen”-kappaleen pojista, joilla on ”tussia silmäluomissaan” (gossar, som har tusch på sina ögonlock). Hänen mukaansa tuntui siltä kuin kappale olisi kertonut heistä, vaikkakin kappale oli vuodelta 1922. Uggla tuli uteliaaksi ja osti hänen levyjään.[35]
1970-luvun alkupuolella Ugglalla ja hänen ystävällään Staffan Birkenfalkilla oli tapana viettää aikaa Ugglan asunnossa Tukholman vanhassakaupungissa ja laulaa kupletteja. Uggla soitti pianoa ja molemmat lauloivat.[35] Sen lisäksi, että Gerhardin tekstit olivat satiirisia, olivat ne myös poliittisia. Tästä huolimatta Uggla ei ole itse koskaan kirjoittanut poliittisia tekstejä. Hän sanoo, ettei kyse ole siitä, että hän olisi jotenkin pelkurimainen, vaan siitä, että hänen mielestään poliittiset tekstit ovat todella tylsiä.[35]
Näyttelijäura
Muusikonuransa ohella Uggla on kiinnostunut näyttelemisestä. Hän opiskeli Calle Flygaren teatterikoulussa 1970-luvun puolessavälissä, mutta hänet erotettiin melko pian, koska hän nukkui pommiin ja tuli kenraaliharjoituksiin krapulassa.[2] Vuonna 1976 hän sai sivuroolin Jonas Cornellin elokuvassa Bluff Stop. Elokuvassa hän näytteli kouluun kyllästynyttä Vincentiä. 1980-luvulla Uggla vaikutti monissa radiokuunnelmissa. Uggla sai lehdistöltä hyvää kritiikkiä ja näytteli vuonna 1983 melko isoa roolia Staffan Hildebrandin elokuvassa G (myös nimellä G – som i gemenskap). Elokuvassa hän näytteli Kristofferia.[36] Vuonna 1985 Uggla näytteli Schüll-nimistä kauppiasta Hans Alfredsonin trillerissä Kohtalokas syrjähyppy (Falsk som vatten).[37]
Seuraavan kerran Uggla esiintyi elokuvassa vasta vuonna 2000, jolloin hän näytteli psykiatria tukholmalaisessa elokuvassa Sex, lögner och videovåld.[38] Tämän lisäksi hän ääninäytteli vuonna 2002 TV-sarjassa Da Möb. Uggla on myös esiintynyt monissa kapakka-, radio- ja teatteriesityksissä,[39] kuten Tiggarens Opera -operetissa vuonna 1999 yhdessä Sven-Bertil Tauben kanssa Malmön musiikkiteatterissa.[1]
Televisio-ohjelman isännöinti
Uggla sai keväällä 2008 oman televisio-ohjelman, jota SVT 1 näytti. Ohjelman nimi oli ”Var fan är mitt band?” (suom.Missä hitossa bändini on?). Ohjelmassa Uggla ja hänen kitaristinsa Martin Hedström kiersivät ympäri Ruotsia ja etsivät jäseniä rockyhtyeehensä.[40] Ohjelmaa näytettiin 4. huhtikuuta – 23. toukokuuta 2008 perjantaisin.
Kunnianosoitukset
Vuonna 1991 Uggla vastaanotti äitinsä serkun puolisolta Povel Ramelilta ruotsalaisen Karamelodiktstipendiet-stipendin. Stipendi oli suuruudeltaan 20 000 kruunua.[41]
Uggla valittiin Ruotsin parhaaksi miespuoliseksi liveartistiksi ja hänelle myönnettiin ensimmäinen Guldgadden-palkinto vuonna 1999. Lisäksi hänelle on myönnetty kaiken kaikkiaan seitsemän Rockbjörnen-palkintoa: vuoden parhaasta ruotsalaisesta albumista 1983 (Välkommen till folkhemmet), 1986 (Den döende dandyn) ja 1989 (35-åringen), minkä lisäksi hänet valittiin vuoden ruotsalaiseksi miesartistiksi vuosina 1983, 1986, 1989 ja 1993.[1]
Vuonna 2005 hän sai 30 000 kruunun arvoisen stipendin Karl Gerhard -seuralta.[25] Seura perusteli stipendin antamista Ugglalle sanomalla hänen olevan ”meidän aikamme Karl Gerhard”.[25]
Kritiikki Ugglaa kohtaan
Menestyksen ohella Ugglaa ja hänen tekstejään on usein myös kritisoitu. Esimerkiksi uran alkuaikoina vanhemmat ihmiset eivät pitäneet Ugglasta ja hänen sanoituksiaan.lähde? Erityisesti sanoituksien ivallisuus ja satiirisuus ei ole miellyttänyt kaikkia.lähde? Jotkin kappaleet kun ovat ivalliseen sävyyn kertoneet homoseksuaalisuudesta (kuten ”Rembrant”, ”Bli Gay”), vanhempien ihmisten rakastumisesta (”Fula gubbar”), lappuliisoista (”P-F”) ja kauniista mutta tyhmistä malleista (”Dum dum”). Esimerkiksi viimeksi mainitussa lauletaan eräälle mallille: ”Olet typerä nauta / vain hyvä söpönä olemisessa / sillä kun avaat suusi, sinusta tulee helposti kimakka, tyhmä malli.” ja ”Mieluummin tartun oikeaan kouraan joka ilta kuin typerään malliin”.[42]
Ennen lainakappaleita sisältävän Allting som ni gör kan jag göra bättre -albumin ilmestymistä Hoola Bandoola Band -yhtyeen Mikael Wiehe, joka kirjoitti kappaleen ”Vem kan man lita på?”, vaati Ugglalta 300 000 kruunun verran korvauksia. Uggla oli muuttanut kappaleen kohdan ”Och Robert Zimmerman flytt till landet med miljonerna” muotoon ”Och Björn Afzelius flytt till Italien med miljonerna”. Lopulta Uggla kuitenkin muutti kohdan alkuperäiseen muotoon.[43]
Menestyksekkään 35-åringen-albumin ilmestyttyä muun muassa näyttelijä-laulaja Tommy Körberg ilmaisi tyytymättömyyttään ”Jag mår illa” -kappaleen tekstiin. Hänestä lauletaan ”och om jag ser Körberg överlägset jäsa, med pudrad näsa, mår jag riktigt illa” eli ”ja jos näen Körbergin ylimielisesti ylpeilevän puuteroidulla nenällään, voin todella pahoin”. Puuteri viittaa Körbergin vuonna 1981 saamaan vankeustuomioon kokaiinin hallussapidosta. Körberg ei pitänyt vanhojen virheiden muistelemisesta. Uggla kuitenkin vastasi Körbergin valitukseen sanomalla ”Kokain har man väl inte på näsan utan i näsan, eller hur?” eli ”Eihän kokaiinia ole nenällä vaan nenässä, vai kuinka?”.[4]
Tuoreimpana tapauksena on vuoden 2007Melodifestivalenissa kilpaillut kappale ”För kung och fosterland”. Kappaleen sanoitusten sanottiin loukkaavan puolalaisia. Aiheesta enemmän luvussa Melodifestivalen 2007.
Persoonallisuus
Uggla kertoo olevansa varsin itsepäinen, ja hän pitääkin sitä yhtenä suurimmista vahvuuksistaan. Lisäksi hän on omien sanojensa mukaan avoin kuin aukinainen kirja. Tämä on hänen mielestään hänen ”aavistamaton lahjakkuutensa”. Uggla ei kerro katuvansa oikeastaan mitään, sillä hän on käyttänyt eteen tulleet mahdollisuudet niin hyvin kuin mahdollista. Vapaa-aikana Uggla kertoo käyvänsä mielellään ystäviensä kanssa kapakoissa. Hän sanoo, että hänen imagoonsa kuuluu olla sitä mieltä, että on hienoa juoda. Syyksi tähän hän sanoo sen, että hän ei ole julkisuuden henkilöiden kanssa vapaa-ajallaan missään tekemisissä. Tärkeää tapahtumaa edeltävänä iltana hän ei kuitenkaan lähde minnekään.[35]
Ugglan mukaan moni luulee virheellisesti, että hänellä on hyvä itseluottamus, ja uskaltaa siksi olla ilkeä. Tämän väitteen hän kumoaa, ja sanoo, että nimenomaan hänen huonon itseluottamuksensa takia hän hioo kappaleitaan mahdollisimman hyviksi. Jos hänen mukaansa on saanut paljon kuraa niskaansa, pitää julkaistuihin kappaleihin olla ensin itse tyytyväinen ja antaa arvostelijoiden sitten vasta kirjoittaa mitä kirjoittaa. Ugglan suurena haaveena on tehdä joskus ikivihreä kappale, kuten Billy Joelin ”Just the way you are”.[35]
Diskografia
Muutamissa Ugglan albumeissa ei varsinaisesti lue artistin nimenä ”Magnus Uggla”. Sen sijaan joissain lukee ”Uggla...”. Näin on muun muassa albumeissa Den ljusnande framtid är vår, Allting som ni gör kan jag göra bättre ja Den döende dandyn. Albumien cd-versioiden takakansissa lukee kuitenkin Magnus Uggla. 35-åringen on tässä asiassa poikkeus: sekä etu- että takakannessa ei missään lue Ugglan nimeä, vaan pelkästään albumin nimi.
Studioalbumeita Ugglalta on ilmestynyt kaikean kaikkiaan 16, kokoelmalevyjä 4 ja livelevyjä yksi. Lisäksi Uggla julkaisi vuonna 1979 Magnus Uggla Band -nimellä yhden EP:n.
Magnus Uggla on levyttänyt useita cover- eli lainakappaleita. Tässä ovat kansainväliset kappaleet, joihin Uggla kirjoitti uudet ruotsinkieliset sanoitukset:
Rolling Stones: ”Star Star” → ”Stjärn…r” (oikeastaan ”Stjärnluder”)
The Crystals: ”Then He Kissed Me” → ”Å, han kysste mej”
Nick Gilder: ”Metro Jets” → ”Centrumhets”
Bruce Woolley: ”Blue Blue (Victoria)” → ”IQ”
Nick Gilder: ”Worlds collide” → ”Herr servitör”
Ruotsalaiset lainakappaleet
Uggla on levyttänyt omia versioitaan ruotsalaisista kappaleista virallisille albumeilleen:
”Vi måste höja våra röste” (Margareta Garpe, Suzanne Osten ja Gunnar Edander) (koska varmuutta ensimmäisestä levyttäjästä ei ole, tässä on mainittu kappaleen tekijät)
