Kleitorin kaupunki sijaitsi Arkadian AzaniassaAroanios-joen eteläisemmässä laaksossa Peloponnesoksen niemimaan pohjoisissa sisäosissa.[2] Se oli rakennettu laakson keskelle kahden pienen joen väliin lähelle niiden yhtymäkohtaa. Kaupungin eteläpuolelta virranneen joen nimi oli Kleitor (nyk. Kleítoras). Kaupungin koillispuolelta virranut joki, joka sai alkunsa Lusoin alueelta ja laski Kleitoriin heti kaupungin itäpuolella, tunnetaan nykyisin nimellä Karnési. Kleitor-joki laski Aroaniokseen noin 2,5 kilometriä idempänä; Pausanias antaa virheellisesti etäisyydeksi seitsemän stadionia eli puolet vähemmän.[3][7]
Kaupungin arkeologinen kohde sijaitsee noin kaksi kilometriä länteen nykyisestä Kleitorían kylästä.[4][6] Kleitorilla ei ollut varsinaista korkeampaa, linnoitettua akropolista eli yläkaupunkia,[1] mutta sen kaupunkialueen etelälaidalla oli suhteellisen matala kukkula, jota usein kutsutaan kaupungin akropoliiksi.[2][3][8] Kaupunki kattoi jokien välissä noin 58 hehtaarin kokoisen alueen.[1]
Aroanian vuoret muodostivat Kleitorian koillisrajan erottaen sen Feneoksen alueesta. Aroanios-joki sai alkunsa kyseisiltä vuorilta ja virtasi Kleitorian halki pohjois-eteläsuunnassa laskien Ladon (nyk. Ládonas) -jokeen lähellä sen alkulähteitä. Joen laakso jakautui kahteen osaan, joista Kleitorin kaupunki sijaitsi, kuten jo todettua, eteläisemmässä. Pohjoisemmassa osassa sijaitsi Lusoin kaupunki, joka oli alun perin itsenäinen mutta myöhemmin Kleitorin alainen. Kleitorin alueeseen kuului Aroanios-joen laakson lisäksi myös Ladon-joen yläjuoksun laakso, josta kyseinen joki sai alkunsa.[3]
Kleitorian kautta kulki tie Kafyaista Psofiihin, jota pitkin Pausanias kulki. Seitsemän stadionin päässä Kafyaista sijaitsi Nasoi. 50 stadionia myöhemmin tie ylitti Ladon-joen, mutta Pausanias ei sano, missä Kleitoria alkoi. Tämän jälkeen tie kulki Soron-nimiseen tammimetsään ja kulki Argeathain, Lykunteen ja Skotanen kautta, kunnes saapui Paionin raunioille metsän laidalla. Paion oli lähellä Seiraita, joka sijaitsi 30 stadionin päässä Psofiista ja toimi Kleitorian ja Psofiin alueen rajana. Pausaniaan aikana metsässä eli karhuja ja villisikoja.[3][10]
Kleitorissa kerrottiin olleen lähde, jonka vettä maistaneet menettivät ikuisiksi ajoiksi halun maistaa viiniä. Ovidius kirjoittaa siitä: ”Jos [...] Kleitorin lähde on sammuttanut janon, juojaa tympii viini ja hän niin tyytyy vain vesilitkuun” (”Clitorio quicunque sitim de fonte levarit, Vina fugit: gaudetque meris abstemius undis”).[3][11] Joskus se on liitetty kaupungin akropoliilla olevaan lähteeseen, mutta Ernst Curtius sijoitti sen Lusoin alueelle, sillä sen sanottiin olleen Kleitorian rajamailla.[3][12]
Toinen luonnonihme Kleitorin alueella olivat Aroanios-joen laulavat kalat. Niitä kutsuttiin nimityksellä poikiliai (ποικιλίαι), ja niiden sanottiin laulavan kuin rastaat. Pausanias kertoo, kuinka näki kaloja pyydystettävän, mutta hän ei ollut kuullut niiden laulavan, vaikka oli odottanut joen rannalla auringonlaskuun saakka, jolloin niiden kerrottiin olevan äänekkäimmillään. Myös Athenaios ja Plinius vanhempi mainitsevat kalat. Athenaios lainaa todistukseksi kalojen olemassaolosta kolmea lähdettä, joista Filostefanos sijoitti kalat Ladon-joelle, Mnaseas Kleitor-joelle ja Klearkhos Aroanios-joelle Feneoksen alueelle.[3][13] Plinius sekoitti kalat liitokaloihin, jotka ovat merikaloja.[3][14] Kalan arvellaan olleen taimen, ja saaneen nimen poikilia värikkäistä ja pilkullisista suomuistaan.[3]
Kleitorin perustajana pidettiin kreikkalaisessa mytologiassa samannimistä heerosta, joka oli Arkadian kuningas Azanin poika.[3][15] Etymologisesti kaupungin nimeä on joskus selitetty sillä, että se sijaitsi vuorten sisäänsä sulkemalla (κλείω, kleiō) tasangolla.[3][16] Kaupungin kansalaisesta käytettiin etnonyymiä Kleitorios (Κλειτόριος).[1][3]
Kleitoria muodosti merkittävän osan Azanian alueesta. Aiemmin mainittu Kleitorin lähde nähtiin yhtenä Azanian erikoisuuksista. Se mainitaan mytologiassa, kun Melampus puhdisti Proitoksen mielenvikaisiksi tulleet tyttäret, minkä sanotaan tapahtuneen Lusoissa. Aroanian vuoret, joilla Proitoksen tyttäret vaeltelivat hulluudessaan, tunnettiin myös Azanian vuorina.[3][17] Kleitorilaiset tunnettiin peloponnesoslaisten joukossa vapaudenrakkaudestaan. Esimerkki siitä sijoitetaan jo myyttiajalle, kun kleitorilaiset vastustivat Spartan kuningasta Soosta.[3][18]
Kleitor vaikuttaa olleen yksi merkittävimpiä Arkadian kaupungeista.[3] Se oli ensimmäinen arkadialainen kaupunki, joka löi omaa rahaa, ja aloitti rahan lyömisen ehkä jo arkaaisen kauden lopulla noin 500 eaa.[2] tai viimeistään klassisella kaudella 400-luvun eaa. puolivälissä. Se löi sekä hopea- että pronssirahaa.[1] Kleitor kuului 400-luvulla eaa. peloponnesolaisliittoon ja myöhemmin 300-luvulla eaa. Arkadian liittoon, jonka tärkeimpiä kaupunkeja se vaikuttaa olleen Mantineian ja Tegean ohella.[1] Kaupungin valta kasvoi, kun se valloitti alaisuuteensa Lusoin, Paionin eli Paoksen ja muita lähiseudun kaupunkeja. Valloitustensa kunniaksi kleitorilaiset omistivat Olympiaan 18 jalkaa korkean Zeuksen patsaan, joka oli olemassa vielä Pausaniaan aikana 100-luvulla jaa.[3][19]
Strabonin mukaan kaupunki oli hänen aikanaan ajanlaskun alun tienoilla jo tuhoutunut, eikä siitä ollut edes juurikaan jälkiä.[3][26] Tämä vaikuttaa kuitenkin olevan virhe, sillä Pausanias sanoo kaupungin olleen olemassa hänen aikanaan, ja sen tiedetään jatkaneen rahan lyömistä ainakin Septimius Severuksen aikaan saakka.[3]
Nykyinen Kleitorían kylä eli Káto Kleitoría, jonka aiempi nimi oli Mazéika (Μαζέικα), sekä Kalávrytan kunnan osa Kleitorían kunnallisyksikkö, entinen itsenäinen kunta, ovat ottaneet nimensä antiikin aikaisesta kaupungista.[27] Antiikin Kleitorin mukaan on nimetty myös Gortynían kunnan osa Kleítorasin kunnallisyksikkö, sekin entinen itsenäinen kunta. Se sijaitsee kuitenkin eri paikassa etelämpänä.
Kleitorin kaupunki oli ympäröity muurilla, jonka pituus oli noin 2,5–3 kilometriä[1][5] ja joka sulki sisäänsä noin 58 hehtaarin kokoisen alueen.[1] Muuri ympäröi kaupunkialuetta erityisesti sen pohjois-, länsi- ja eteläsivulta, kun taas idässä sitä vaikuttaa suojanneen lähinnä joki.[2][8] Muuri ajoitetaan noin vuoteen 300 eaa.[1] Se oli varustettu tornein ja sen paksuus oli noin 4,5 metriä.[2][3]
Kaupungin alueelta jokien välistä on löydetty paljon rakennusten jäänteitä ja keramiikkaa.[3] Kaupungista on löydetty myös muun muassa kreikkalainen teatteri, jonka puolikaarenmuotoinen katsomo erottuu kaupungin eteläosassa olleen niin kutsutun ”akropoliin” länsirinteestä.[2][3][8][28] Sen varhaisin vaihe saattaa olla jo 300-luvulta eaa.[1] Roomalaisella kaudella kaupungin asutus levisi kaupunginmuurien ulkopuolelle.[5] Muurien ulkopuolelta on löydetty myös myöhäiselle arkaaiselle kaudelle ja klassiselle kaudelle ajoitettuja hautoja.[1]
Pausaniaan mukaan Kleitorissa oli Demeterille, Asklepiokselle ja Eileithyialle omistetut pyhäköt. Neljän stadionin päässä kaupungista sijaitsi kleitorilaisille kuulunut dioskuurien temppeli. Kaupungin paikasta länteen on löydetty perustukset, jotka saattavat olla kyseisestä temppelistä. Vuorenhuipulla 30 stadionin päässä kaupungista, oletettavasti pohjoiseen, sijaitsi Athene Korialle omistettu temppeli.[2][3][29] Kleitor- ja Aroanios-jokien yhtymäkohdasta pohjoiseen on löydetty pienen doorilaistyylisen temppelin rauniot.[3]
Tunnetuin Kleitorista tehty esinelöytö on historioitsija Polybiosta esittävä reliefi. Siinä olevan piirtokirjoituksen mukaan sen pystytti 100-luvulla Titus Flavius Polybius, joka esittää itsensä historioitsijan jälkeläiseksi. Reliefi löydettiin 1920-luvulla, mutta on säilynyt ainoastaan siitä tehtynä kopiona, joka oli alun perin Berliinissä ja nykyisin RoomassaMuseo della Civiltà Romanassa.[2][27]
Lähteet
↑ abcdefghijklmnopHansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”276. Kleitor”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. (An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation) Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1
↑ abcdefghiStillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”KLEITOR (Kato Klitoria) Arkadia, Greece”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Fylarkhos, teoksessa Athenaios: Deipnosofistai 2.43; Vitruvius: Arkkitehtuurista (De architectura) 8.3; Plinius vanhempi: Naturalis historia 31.2 s. 13.
↑Polybios: Historiai 23.5.; Livius: Rooman synty 39.5.
↑Smith, William: ”Athenodorus”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑Smith, William: ”Dameas (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
↑The Olympic VictorsFrom Ancient Olympia to Athens of 1896. Foundation of the Hellenic World. Viitattu 1.2.2018.
↑Frederiksen, Rune: ”The Greek Theatre. A Typical Building in the Urban Centre of the Polis?”. Teoksessa Heine Nielsen, T. (ed.): Even More Studies in the Ancient Greek Polis, s. 65–124. (Papers from the Copenhagen Polis Centre 6. Historia Einzelschriften 162) Stuttgart: Franz Steiner Verlag, 2002.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
