Monivuotinen ketoneilikka kasvaa 10–30 cm korkeaksi ja muodostaa löyhästi mätästäviä, kohenevia kasvustoja. Väriltään kasvi on vihreä tai sinivihreä. Varsi on lyhytkarvainen. Vastakkain olevat varsilehdet ovat kapeita ja tasasoukkia tai tasasoukan suikeita. Lehdet kasvavat tyvestä yhdiskasvuiseksi tupeksi. Kukat ovat pitkäperäisiä ja sijaitsevat varren päissä yksittäin tai vähäkukkaisina viuhkoina. Säteittäisen kukan halkaisija on vajaat kaksi senttimetriä, ja sekä sen verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on torvimainen ja ulkoverhiöllinen. Lisäteriö puuttuu. Terälehdet ovat kärjestä hammaskärkisiä ja väriltään purppuranpunaisia, joskus harvoin myös vaalenapunaisia tai valkoisia. Tarkkaan katsoen kukissa näkyy hivenen tomusokerimaista valkoista väriä. Emin vartaloita on kaksi kappaletta. Suomessa ketoneilikka kukkii kesä-elokuussa. Hedelmä on neliliuskaisesti aukeava kota.[4][5]
Suomessa ketoneilikkaa tavataan Keski-Lappia myöten. Yleisin laji on Etelä- ja Itä-Suomessa. Yhtenäinen esiintymisalue ulottuu Vaasan korkeudelle asti, muualla esiintymisalue on hajanaisempi.[7]Oulun korkeudelle saakka laji on muinaistulokas, pohjoisempana uustulokas.[8]
Elinympäristö
Ketoneilikka on kuivien kasvupaikkojen luonteenomainen laji. Se viihtyy kivisillä mäenrinteillä, rinneniityillä, tienvarsilla ja pientareilla sekä kedoilla.[8] Suomessa laji on taantunut paikoin rajusti viime vuosikymmeninä ketojen umpeenkasvun seurauksena.[9][10]
Ketoneilikan kukissa on Suomen oloihin harvinaisen kirkas punainen väri. Kukat houkuttelevat värillään ja tuoksullaan pölyttäjiä, joina yleensä toimivat perhoset.[5]
Käyttö
Ketoneilikkaa viljellään puutarhojen koristekasvina, jolloin kukat ovat yleensä luonnonkantoja tummempia. Lajia käytetään myös ketosiemensekoituksissa.[2]
Lähteet
Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
Kuopion katoava kasvimaailma. Toim. Renvall, Pertti & Fagerstén, Reino & Knuutinen, Jorma & Vainio, Outi. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 6. Kuopion luonnontieteellinen museo, Kuopio 2002.
Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Helsinki 2005.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
