Kasvatussosiologia on tutkimusala, jolla on yhteyksiä sekä sosiologiaan että kasvatustieteeseen. Kasvatussosiologiassa tutkitaan sekä mikro- että makrotasolla kasvatukseen liittyviä sosiaalisia suhteita ja sosiaalisia rakenteita, kuten luokkahuonedynamiikkaa tai koulutusjärjestelmien kehittymistä ja muuttumista. Kasvatussosiologiassa voidaan tutkia myös muun muassa työelämän täydennyskoulutuksen, ammatillisen koulutuksen ja johtajuuskoulutuksen merkitystä ja tarpeellisuutta.
Kasvatussosiologian historia liittyy sosiologian historiaan. Yhdysvalloissa se alkoi normatiivisena pedagogisena sosiologiana 1800-luvun lopulla ja Euroopassa mannereurooppalaisena sosiaalipedagogiikkana. Suomalaiset uranuurtajat olivat aikuiskasvatuksen piiristä. Kasvatussosiologian lehtorin virka perustettiin Jyväskylän yliopistoon vuonna 1968 ja kasvatussosiologian professuuri Joensuun korkeakouluun vuonna 1980. Ensimmäinen oppikirja ja yleisteos oli Kalevi Kivistön ja Tapio Vahervan Kasvatussosiologia vuodelta 1972.
Nykyisin rajat kasvatussosiologian rajat filosofiaan, politiikan tutkimukseen ja sosiaalipsykologiaan ovat hämärtyneet. Tutkimusalojen sisällöt muuttuvat yhteiskunnallisen muutoksen mukana.[1]
Lähteet
- ↑ Apple ym. (2009) Introduction: Mapping the Sociology of Education. Teoksessa Apple, Michael ym.: The Routledge International Handbook of the Sociology of Education, s. 3. [1]
Kirjallisuutta
- Antikainen, Ari & Rinne, Risto & Koski, Leena: Kasvatussosiologia. (3. uudistettu painos) Helsinki: WSOY Oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-31124-3
Aiheesta muualla
