Habitus (lat. habitus, hahmo, ulkomuoto, olemus,[1] taipumus, kyky) on sosiologian käsite, joka viittaa ihmisen ulkoiseen olemukseen ja normien noudattamisen traditioon. Sitä kutsutaan 'ruumiillistuneeksi subjektiivisuudeksi'. Ihmisen kasvot ovat keskeinen osa habitusta, kuten myös ryhti, joiden kautta ihminen tulkitsee paitsi omaa fyysistä ja psyykkistä, myös sosiaalista tilaansa.
Nykyaikaisessa merkityksessään käsitteen esitteli Marcel Mauss. Myöhemmin sosiologi Pierre Bourdieu kehitteli käsitettä pidemmälle ja esitteli sen uudelleen. Nykyään habitus liitetään Bourdieun käsitykseen yksilön sosiaalisesti tuotetusta olemuksesta. Habitus on Bourdieun keino yhdistää yhteiskunnan objektiiviset rakenteet ja subjektiiviset toimijat yhdeksi kokonaisuudeksi.
Sosiologiassa habitus kuvaa rajapintaa yksilön kehityspsykologisen historian ja yhteisön käyttämän vallan välillä. Ihmisen vuorovaikutus toisten kanssa tapahtuu kentillä, joilla yksilö kilpailee pääomasta. Yksilön kokemukset kentillä, opitut roolit ja niitä ylläpitävät normit ja fyysiset ja psyykkiset olosuhteet kiteytyvät yhteen habitukseksi.
Yksinkertaistetusti habitus kokoaa yhteen yksilön koko elämän historiaan sisältyviä kokemuksia sekä havaitsemis- ja suhtautumistapoja. Habitus ilmentää tietyn yhteiskuntakerrostuman kulttuurin rakentumista yksilössä, joten habitus on yhteydessä yksilön luokka-asemaan, joka ohjaa ihmisen tapaa toimia. Habitusta voidaan pitää sekä yksilöllisenä että yhteisöllisenä asiana. Habitus on myös eräässä mielessä ihmisen koko olemisen tapa.
Lähteet
- Elias, Norbert: Saksalaiset : valtataistelut ja habituskehitys 1800- ja 1900-luvuilla. Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-674-2
- Gronow, Antti: Bourdieu ja pragmatismi : toimintatavat, habitus ja sosiaalisuuden luonne. Tiede & edistys : monitieteinen aikakauslehti, 2012, 37. vsk, nro 1, s. 45-61. Helsinki: Tutkijaliitto. ISSN 0356-3677
- Vandevelde, Antoon (ed.): ”Gift-Giving Practice and Non-Contextual Habitus: How (not) to be Fooled by Mauss (by Christian Arnsperger)”, Gifts and Interests, s. 71-92. Leuven: Peeters, 2000. ISBN 978-90-429-0814-7 (englanniksi)
Viitteet
- ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, Hakemisto-osa 1. Otava 1982, s. 8513.
